Friday, September 16, 2022

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista (Amgash #2) (Anything is Possible)


Kirja on eräänlainen jatko Lucy Bartonille - tosin kirjat voisi lukea todennäköisesti kummassa järjestyksessä vain. Kirja koostuu novelleista, joissa muutamassa Lucy mainitaan, ei tosin kaikissa ja vain yhdessä hän on merkittävässä roolissa mukana. Tarinat punoutuvat toisiinsa pienten mainintojen kautta: tapahtuma ja tai henkilö, joka ohimennen mainitaan yhdessä kertomuksessa, voi olla toisen novellin pohjana. Kirja muodostaa kokonaisuuden kaupunkilaisten elämästä, hyvistä ja etenkin huonoista hetkistä ja menneisyyden traumoista. Tiivistelmää kirjasta on vaikea kirjoittaa, se pohjautuu enemmän tunnelmiin ja yksittäisiin tapahtumiin ja keskusteluihin sekä erittäin hyvin kuvattuihin henkilöhahmoihin, kuin varsinaiseen laajaan yhtenäiseen juoneen tuottaa näkökulman kaupunkilaisen elämään ja ajatuksiin.

Paljon tapahtumista jää sanomatta ja on näkyvissä vain yksittäisissä sanoissa ja lauseissa. Kieli on helppoa ja nopealukuista, mutta petollisen yksinkertaista, sen takana on paljon asiaa ja pohdittavaa. Strout on todella mestari kertomaan paljon, mutta äärimmäisen vähäeleisesti. Kyseessä on sellainen kirja, että sen melkein tekisi mieli aloittaa heti uudelleen, jolloin vihjaukset ja viitteet asettuisivat paremmin kohdilleen kokonaisuutena. Se ei ehkä ole ihan Olive Kitterridgen tasolla, mutta oli joka tapauksessa erinomainen teos.


The story of Lucy Barton continues - kind of. The book consists of short stories mostly about people who had lived in the same town Lucy was born, and about some people who are connected to it in one way or another. The stories are mostly shortish scenes, where people often discuss their past and their place in the life of the town. Not much happens per se, but a lot is revealed and often there are things which are not explicitly said but rather only alluded to (but might get explained in another story). The writing is deceptively simple, and the clear prose hides a lot of content. An excellent book, but perhaps it is not as good as Olive Kitteridge.  

261 pp.

No comments: