Seuraava osa “tavallisten ihmisten” rikostarinoita.
Janita on paikallisen “liikemiehen” tytär. Hänen isänsä bisnekset ovat aina olleet hiukan lain hämärällä puolella, ovat ne sitten olleet pilaantuneen poronlihan myyntiä tai marjanpoimijoiden ihmiskauppaa lähestyvää kohtelua. Isä on Thaimaassa ja reilu parikymppinen Janita asuu perheen suuressa ja komeassa, mutta pahasti homeisessa talossa. Hän pokailee paikallisesta baarista turisteja elämänsä täytteeksi. Yhtenä aamuna hän herää vähän vanhemman miehen kainalosta ja käy ilmi, että hän on myynyt homeisen talonsa miehelle ja suunnitelmana on, että hän itse saa jäädä siihen asumaan, kunhan on sitten “käytettävissä” kun mies etelästä tulee paikalle. Yksi ehto vain on - taloon pitää tehdä kuntotarkastus ja tarkastaja on jo sovittu tulemaan. Miten tästä selvitä? Erinäisten ikävien sattumien tuloksena on yksi kappale kuollutta hometarkastajaa. Miten päästä eroon ruumiista ilman, että naapurissa asuva erittäin äkäinen ja utelias ukko huomaa mitään? Ja kun käy ilmi, että kuolleen miehen veljet ovat paikallinen rikollisliiga, joka on edennyt nuuskan salakuljetuksesta huumeisiin, ja jonka juuri vankilasta päässyt pomo/isoveli ei kaihda oikein mitään, etenkään jos kokee kunniaansa tai perhettään loukatun. Ja he tietävät Janikalla nähdyn kadonneen veljen koiran, joten he tietävät Janikan olevan asiaan jotenkin sekaantuneen. Asiat pyrkivät muuttumaan monimutkaisemmiksi, kun lähes kaikki, mitä Janika tekee selvitäkseen kiipelistään, pyrkii epäonnistumaan enemmän tai vähemmän. Lopulta entisistä vihollisista voi tulla liittolaisia, tai sitten ei, ainakaan pidemmän päälle.
Kirja oli sujuvaa ja vetävä tekstiä. Suurin ongelma oli, ettei yksikään tärkeimmistä henkilöistä kirjassa ollut vähääkään miellyttävä, vaan oikeastaan kaikki olivat lähinnä omaa etuaan ajavia ja häikäilemättömiä ihmisiä, jotka eivät lainkaan välittäneet tekojensa seurauksista. Hahmot olivat myös aika karikatyyrimäisiä. Kirja oli melkoisesti rajumpi, kuin edelliset sarjan osat, ollen vähän jo ehkä liiankin raju, siinä ei paljoa pidätelty väkivallan käytössä. Se oli ihan ok kuunneltavaa kuitenkin, tosin puoliso luopui jo ensimmäisen varsin yksityiskohtaisesti kuvaillun kuoleman jälkeen.
320 pp.
No comments:
Post a Comment