Kirja käsittelee lukuisia Suomen historiaan liittyviä “entä
jos” -skenaarioita. Artikkelien taustalla on useita eri kirjoittajia, ja
käsittelytavat sekä tyylit vaihtelevat melko runsaasti hyvin kuivasta
kuivahkoon. Kovin suurta mielikuvituksen laukkaa ei kuitenkaan yhdessäkään
esseessä nähdä.
Joissain teksteissä, kuten vaikkapa esseessä “Entä jos
Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan”, esitys koostui pitkälti nimien
vyörytyksestä: ne, jotka todellisessa historiassa olivat eniten rähmällään
Neuvostoliiton suuntaan, tekivät sitä tässä vaihtoehdossa Saksan suuntaan.
Nimiä lueteltiin jutussa todennäköisesti kymmeniä, ellei jopa sata.
Naisten äänioikeuden saamattomuutta käsittelevä artikkeli
puolestaan keskittyi lähes kokonaan siihen, mitä olisi pitänyt tapahtua ja
millä tavoin, jotta naiset eivät olisi saaneet äänioikeutta. Varsinainen
vaihtoehtoisen historian kuvaus jäi vähäiseksi.
Lapuan liikkeen voittoa käsittelevä juttu oli ehkä
kiinnostavimmasta päästä. Siinä esiteltiin varsin asiallisesti kolme erilaista
mahdollista tapahtumien kulkua.
Helsingin vuoden 1940 olympiakisoja käsitellyt artikkeli oli
pakostakin hieman keskitasoa kekseliäämpi, koska kisoihin piti kehittää niissä
“tapahtunutta” urheiludraamaa.
Talvisodan rauhan solmimatta jättämistä käsittelevä essee
pysytteli pitkälti silloisen tilanteen kuvauksessa. Lopussa päästiin sentään
spekulointiin, jonka mukaan lopputulos olisi ollut Suomelle varsin huono.
Talvisodan jälkeisiä tapahtumia pohtiva teksti, jossa
spekuloitiin joko kommunistisen vallankumouksen mahdollisuudella tai entistä
tiiviimmällä yhteydellä Saksaan, oli kiinnostava. Siinäkin kuitenkin käytettiin
ehkä hieman liikaa tilaa todellisen poliittisen tilanteen kuvaamiseen.
Kansallisteatterin matkaa Saksaan käsittelevä essee jäi
melko yhdentekeväksi, etenkin kun siinä kertomuksen “vaihtoehtoisuus” ei
niinkään liittynyt itse matkaan, vaan muihin historian tapahtumiin, jotka
poikkesivat todellisuudesta.
Essee siitä, miten sotasyyllisyysoikeudenkäynneiltä olisi
voitu välttyä, oli varsin tyhjänpäiväinen. Siinä ei juurikaan siirrytty
vaihtoehtoisen historian puolelle, vaan keskityttiin lähinnä todellisiin
tapahtumiin ja siihen, miten oikeudenkäyntejä olisi ehkä voitu välttää.
Sosiaalivakuutuksen mahdollisia vaihtoehtoja käsittelevässä
tekstissä keskityttiin lähes kokonaan lainsäädännön kehittymisen läpikäyntiin.
Siihen, mihin erilaiset lait olisivat konkreettisesti johtaneet, ei juuri
puututtu.
Samoin spekulointi siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi
ei olisi liittynyt EU:hun, jäi ylimalkaiseksi. Tämäkin essee käsitteli pääosin
sitä, miten tapahtumat todellisuudessa etenivät ja mitä olisi ehkä vaadittu
toisenlaisen päätöksen tekemiseksi. Varsinainen pohdinta vaihtoehtoisen
ratkaisun seurauksista jäi suurelta osin puuttumaan.
Kokonaisuutena kirja vaikutti pahasti hukatulta
mahdollisuudelta. Siinä olisi voitu rohkeammin spekuloida vaihtoehtoisten
tapahtumien lopputuloksia sen sijaan, että keskityttiin lähinnä siihen, miten
asiat olisivat voineet edetä toisin.
272 pp
No comments:
Post a Comment