Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2021 voittanut kirja. Kirja kertoo nykytaidemusiikin historiasta, merkityksestä ja siitä mitä se on. Sekä myös muusta taide musiikista. Kirjan mukaan ”klassinen musiikki” on kuollut, nykyään ei sitä enää uutta varsinaisesti tehdä. Nykymusiikkikin on ehkä rajojaan kolkuttelemassa, sillä sen tavoitteena on ollut aina tuottaa uutta, sellaista mitä aikaisemmin ei ole tehty; ja kun melkein kaikki on tehty, niin mitä seuraavaksi? Mutta taidetta on se, mitä taiteeksi kutsutaan.
Kirja on kirjoitettu vetävällä kielelle, ja siinä oli sopivassa määrin anekdootteja ja henkilökohtaisia muisteluita, että lukeminen ei ollut pitkäveteistä, vaikka osasta asioita ei oikein mitään pohjatietoa ollutkaan. Tässä olisi voinut olla parantamisen varaa – termejä olisi voinut määritellä paremmin. Kirja mm. oletti, että lukijalle on päivänselvää mitä on tonaalinen musiikki, ja kuinka atonaalinen eroaa siitä. Itselle tämä ei ollut ihan selvää, ja tiedon puutteet ovat sitä tasoa, että Wikipedia jutunkaan lukeminen ei ihan täyttä ymmärrystä antanut. (mikä on sävellajin (mikä sekin tarkasti ottaen on?) tonaalinen keskus?) Tässä vika taitaa tosin olla enemmän äärimmäisen epämusikaalisessa lukijassa kuin kirjassa. Mutta huolimatta suuresta epämusikaalisuudestani, kirja oli oikein kiinnostava ja jopa helposti luettava, kun ei liikaa takertunut termien merkitykseen.
No comments:
Post a Comment