Robin Hobbin Fitz-kirjojen väliin sijoittuvan trilogian
avausosa. Tapahtumapaikka ei ole sama kuin Fitz-kirjoissa, mutta joitain samoja
henkilöitä kirjoissa esiintyy ainakin sivuhenkilöinä, ja aika moni tämän sarjan
henkilöistä ovat Fitz-sarjan päätösosassa mukana - tosin kääntäjien laiskuuden
vuoksi eri nimisinä. Tässä myöhemmin käännetyssä kirjassa henkilöiden nimet
ovat huomattavasti paremmat, kuin aiemmin käännetyissä teoksissa (jotka
kirjasarjan sisäisen aikajärjestyksen mukaan tapahtuvat myöhemmin kuin tämä kirja).
Kirja seuraa useampia eri hahmoja. Althea on ainakin
aikaisemmin hyvin varakkaan kauppiasperheen tytär. Hän on ollut vuosia mukana
kauppamatkoilla perheen elolaivalla, Railakkaalla, hänen isänsä toimiessa aluksen
kapteenina. Elolaiva on alus, joka on rakennettu velhopuusta, joka on elossa ja
tietää itse reitit ja osaa välttää myrskyt ja vaarat. Elolaivat ovat
kytköksissä aina sukuun, joka ne omistaa, eikä niillä purjehtiminen onnistu vierailta.
Kun riittävän monta sukupolvea on omistanut laivan ja kuollut laivan kannella,
laiva herää todelliseen tietoisuuteen, jonka jälkeen se pystyy keskustelemaan
laivassa olevien kanssa ja hallitsemaan liikkeitään vielä tehokkaammin kuin
aikaisemmin.
Althean isä on sairastunut ja laivan viimeisimmällä matkalla
on toiminut kapteenina Althean siskon mies Kyle, joka ei ole syntyperäinen
Vestridien suvun jäsen, eikä kunnolla ymmärrä mitä elolaivat todellisuudessa
ovat ja miten ne käyttäytyvät. Althea on odottanut perivänsä Railakkaan, mutta
kun hänen isänsä kuolee, laiva meneekin hänen siskolleen ja Kyle tulee
jatkossakin toimimaan kapteenina. Koska laivassa pitää olla mukana jokin
verisukulainen, Kyle pakottaa poikansa, jo pappisopinnot aloittaneen, Wintrowin
mukaan matkalle vastoin tämän tahtoa. Kyle halveksii poikaansa pehmeänä ja
tahdottomana, eikä heidän suhteensa ole hyvä - eikä se kehity laivalla parempaan
suuntaan. Althea häädetään laivasta, joka ei ole hänen (eikä Railakkaan)
mieleen. Hän päätyy poistumaan kotikaupungistaan ja yrittää päästä mihin
tahansa laivaan töihin, mikä ei nuorelle naiselle ole helppoa eikä vaaratonta.
Samaan aikaan toisaalla merirosvokapteeni Kennit tavoittelee
suuruutta - hän haluaa yhdistää merirosvot yhtenäiseksi voimaksi oman
johtajuutensa alle. Hänellä on toiveena saada itselleen elolaiva. Perämiehensä
kanssa he päättävät tavoitella sellaista, mutta perämies vaatii, että osan
ajasta he käyttävät orjalaivojen kaappaamiseen ja orjien vapauttamiseen. Tämä
johtaa lopulta Kennitin maineen nousuun, kun hän palauttaa orjiksi kaapattuja
kotiinsa ja alkaa muodostaa orjista ja kaapatuista laivoista omaa laivastoaan,
joiden miehistö on hänelle elämänsä velkaa.
Kolmannessa juonisäikeessä seurataan Westridien suvun
matriarkan, Ronican ja hänen vanhimman tyttärensä Keffrian kamppailua suvun
omaisuuden säilyttämisestä. Rahat ovat loppumassa, ja velanperijät ovat
menettämässä kärsivällisyytensä. Ainoa toivo on, että Kyle palaa pian kotisatamaan
tuottoisan lastin kanssa. Lastina olisi orjia, sillä niistä saisi parhaan
tuoton, vaikka Ronica vastustikin orjakauppaan lähtemistä ja pelkäsi, miten
tietoinen laivan kaikki tapahtumat syvästi kokeva elolaiva edes soveltuisi tämänkaltaiseen
toimintaan. Lisähuolena on Keffrian tyttären Maltan käytös. Hän on vasta 12-vuotias,
lähestymässä 13 vuoden ikää, mutta haluaisi jo päästä osaksi seurapiirejä
ymmärtämättä kunnolla mitkä sen päätöksen seuraukset olisivat.
Kirja on pitkä, ja edellä on oikeastaan enemmän juonien alkutilanne, joissa tapahtuu aika paljon etenemistä. Tästä huolimatta kirja vaikuttaa enemmän nappuloiden asettelemiselta pelilaudalle, ja “varsinainen” juoni on mitä ilmeisemmin alkamassa vasta seuraavassa kirjassa. Henkilöhahmot olivat hienosti luotuja, ja monessa tapahtui jo tämän kirjan mittaan kehitystä. Ei tosin Maltassa, joka oli ärsyttävä kakara koko kirjan. En ymmärrä miten hän on onnistunut pysymään niin tietämättömänä kulttuurinsa tavoista ja kirjoittamattomista säännöistä, vaikka olisikin elänyt aika suojattua elämää. Hän todennäköisesti joutuu seuraavassa osassa kasvamaan aikuisemmaksi hyvin nopeasti. Hieno ja vetävästi kirjoitettu kirja, parempi kuin osa Fitz-sarjan kirjoista, mutta ehkä heikompi kuin parhaat ko. sarjan teokset.
I am not
going to describe the book in this English part of the review. The book is
long, and a great deal happens in it. Despite this, it feels more like the
positioning of pieces on a game board, with the “actual” plot clearly only
beginning in the next volume.
The
characters are finely drawn, and many of them already undergo noticeable
development over the course of this book. Malta, however, does not—she remains
an irritating child throughout. I find it hard to understand how she has
managed to remain so ignorant of her culture’s customs and unwritten rules,
even if she has lived a fairly sheltered life. She will most likely be forced
to grow up very quickly in the next book.
A fine and
engagingly written novel, better than some of the Fitz books, but perhaps
weaker than the very best entries in that series.
810 pp.
No comments:
Post a Comment