The Collapsing Empire by John Scalzi

This is a pretty standard space opera style of a book.

A sort of parliamentary monarchy has been in power for thousands of years. The hereditary ruler is an Emperox, who apparently has the final word in all decisions. The current Emperox dies at the beginning of the book. His son has died earlier in an accident and the ruler will be the illegitimate daughter of the former ruler, who comes to the position of power fairly unprepared.

The human worlds (which all except one are space habitats, not planets) are connected with a “flow,” a fairly poorly understood natural phenomena which enables faster-than-light travel, but it appears that there will be changes coming and the flow will no longer behave like it has behaved for thousands of years. And if you think about the name of the book, you might have an idea of what will most likely happen. As all trade depends on interconnectivity and monopolies, it is very likely that most of the habitats will not survive separately. Will this be the end of humanity?

This book is, to a great degree, the setup for what will happen – but a lot happens in it also. There is action, deaths, drama, humor, and interesting personalities. The writing wasn’t the best I have seen, not as eloquent as in most of last year’s Hugo nominees, but this style of book doesn’t need the most literary style at all. I'm waiting for the next parts.

336 pp.

Analog Science Fiction/Science Fact, August 1976

Due to a long serial, there were only three stories in this issue. All were pretty bad and past their prime.


Render Unto Caesar • short story by Eric Vinicoff and Marcia Martin
At first, there seem to be two storylines: one about someone sabotaging a spacecraft and another about Mercury. The plot lines eventually converge: due to high metal prices, the private miners of Mercury are facing a U.N. “invasion,” so they kidnap 100 children of powerful families. You should apparently feel sympathetic for the Mercurians. This was also a pretty badly written story. **+

The Tomkins Battery Case • short story by Bud Sparhawk
A lawyer is visited by a very affluent looking woman. It turns out that she is the wife of a man who was awarded a very substantial reward in a very unusual trial – he got the first fully mechanical legs and a substantial monetary award. But she isn’t looking for divorce; she has something else on her mind. This was short and very stupid - almost a shaggy dog style of story. **

The Far Traveller • novelette by A. Bertram Chandler
Apparently, this story belongs to a very long series I am not familiar with. There is some plotting and scheming on a planet with little or no space capability when a spaceship made from gold – actual gold, not gilded – lands. As the setting and the characters were completely unfamiliar to me, I didn’t get into the story at all. I did not finish this story. *

Vesa Sisättö: Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia

Pretty fun essays of the biggest mistakes in Finnish history. The first is about how some extremely stupid forefathers and –mothers came to this dark and cold country. The others are more recent but most fun – or at least entertainingly presented.

Otsikon mukaisesti Suomen historian suurimmat erehdykset viihdyttävästi kirjoitettuna, alkaen siitä kuka kumma ajattelit että tänne pohjoiseen pimeään olisi hyvä idea muuttaa. Sävy kertomuksissa on mukavan kevyen ironinen. Osa mokista on todella äärimmäisen surkuhupaisia, ja niin uskomattomia että tarinana kukaan ei niitä uskoisi. Älyttömämmästä päästä on tarina suomalaisista, jotka yrittivät toimittaa aseita Englannista Venäjän vallankumouksellisille ja jotka olivat varustautuneet hienoilla peitehenkilöllisyyksillä ja jopa hankkineet jonkun esittämään laivan omistajaa, joka mukamas on vain huvimatkalla Itämerellä. Kaikki suunnitelmat menevät pieleen, kun laivalla sattuu olemaan reilu varasto alkoholia. Koko porukka ryyppää siinä määrin, että pahimmillaan on harhaisia ja lopulta yrittävät upottaa laivansa tullia pelätessään, eivät onnistu edes siinä. Yksi koko maan talouden kannalta ikävämmästä päästä on tarina Nokiasta, joka menetti mahdollisuutensa sisäisen mokailun vuoksi. Tarinassa ei ollut mainintaa Nokian aikaansa edellä olevista nettitableteista (esim N800), joissa oli muuten kaikki tarvittavat ominaisuudet (ajallensa hyvä kosketusnäyttö, kohtuullinen käyttöjärjestelmä, wlan jne) mutta jostain täydellisen käsittämättömästä syystä ei ollut puhelinominaisuutta. Siinä olisi ollut IPhonen etukäteen tappaja jos joku, mutta se oli eri osaston tuottama kuin puhelimet, eikä ylin johto antanut lupaa puhelinominaisuuksiin. Käsittämätöntä. Kirjaan palatakseni ihan viihdyttävä Hesarin ilmaiskirja kumminkin.

356 s.

Analog Science Fiction and Fact, January-February 2018

A pretty nice issue with some very good stories. There seems to be a light theme of artificial intelligence running through some of the stories.


The Journeyman: Through Madness Gap, Michael F. Flynn, Novelette
Continuing from an earlier story. Two friends work as mercenaries, and train troops for an upcoming battle. There is a pass between mountains which would enable a more efficient troop deployment, but the pass is supposedly cursed. There is a lot of banter between characters, but little science fictional or fantasy content until the end. The story belongs to a subgenre I am not a fan of - a colony world which has fallen to medieval level. I haven’t been a great fan of any other installments in this series, and I didn’t really care for this one either. Solid writing, though. ***
Hobson’s Choices, Mary A. Turzillo, Short Story
A family moves to a new housing complex, Goodenought Housing, which promises satisfaction through offering fewer choices - in everything. Why would you need several different car brands, if you can choose from five different good enough ones? That describes the philosophy in everything. A nice, pretty amusing story. ***½
Ten and Ten, Alan Dean Foster, Short Story
A scientist tries to teach sign language to a cuttlefish, with very poor results. Her grant is running out, as is the short lifespan of the fish. A well-written story, but it is too short and the main point was lacking. ***
One to Watch, Andrew Barton, Short Story
An expedition to a tiny moon finds something that appears to be a relic of another spacefaring species. There is a short period when the leader of the expedition thinks about suppressing the find for some philosophical, but stupid reasons. A short and fairly stupid story. **
Home On the Free Range, Holly Schofield, Short Story
People are farming on a new colony planet. They have invested heavily in their farm, and if there is trouble they could lose everything. When all seasons last several Earth years, and apparently there have been no pre-colonazation studies done at all - unbelievably stupid - there is a good chance of problems. Writing and even plotting was fairly good, but the stupidity was a bit too much: surely there would be observations even for one local year before bringing in the colonists? ***+
Endless City, David Gerrold, Novelette
Someone comes to see a detective in a virtual world. She wants that the detective solves a murder – hers - happening in the real world at the same time. The murder turns out to be very gruesome and she turns out to be a he – just the avatar was female. The murderer must have had extreme skill to be able to do what he did, and it may even be that the one who tries to solve the murder is in danger. A very good sci-fi detective story, with good writing and an interesting spin. ****-
When the Aliens Stop To Bottle, Ian Watson, Short Story
Totally invincible aliens have arrived and invaded Earth. All weapons stopped working, missiles imploded, and every country surrendered. Except North-Korea, which doesn’t exist anymore. South-Korea now has a border with China. The aliens capture and bottle people. What is going on and why? A pretty good story with only partial answers. ***+
Two Point Three Children, Marissa Lingen, Short Story
Parents have a custody battle of their AI child. There are accusations of neglect and so on, but there are some choices which are possible for AIs, but not for real children. A pretty good story, but too short. ***
Air Gap, Eric Cline, Short Story
Someone is going to a compound with ancient 21st century technology. Cars run by internal combustion and weapons are firing actual bullets! Everything is behind extremely high-class security, but without any computers. There are a few surprises. An excellent story. ****½
The Dissonant Note, Jeremiah Tolbert, Short Story
Sisterhood of AIs, or descendants of uploaded persons, are studying a planet. Everyone is a copy of her mother, but there is some variance thrown in. One “low-level” daughter aspires for more and conspires to get involved in more interesting research. An OK story, but the backstory might have been more detailed. It wasn’t easy to get into it.***-
Blurred Lives, Adam-Troy Castro, Novella
Continuing from an earlier story. two high-class spies, a man and a woman, travel together to try and find some of their former employers, as they want revenge for a few things they have done. The spies have a strange love-hate - almost sadomasochistic - relationship. They find one such man, who seems to perform cruel scientific experiments on people. He is dying from old age and might be willing to give the names of the people at a higher level. But there is a challenge before that. A fairly good story, but not as good as the previous instalment. I had a hard time understanding the motivations of the characters, especially the female’s. The writing was pretty good. ***½

The Stone Sky (The Broken Earth) by N. K. Jemisin

The third and final part of the series, where practically all secrets are revealed and there is closure for the most of the characters. The book pretty much continues from where the second part ended.

Essun has been unconscious since the cataclysmic events of the former part. When she awakes, she finds that her other arm has turned to stone. Nassum, Essun’s daughter, is also recovering from both the mental and physical stress of turning her abusive father to stone. The third story presented in the book happens thousands of years earlier, before the “seasons” (catastrophic events happening every few decades, which destroy pretty much everything). That story tells why the seasons started. All three plot lines are followed in alternating chapters until they eventually more or less converge.

The book was pretty good, better than the middle part - as could be expected. The writing was excellent and engaging. A lot was happening in the book, but the beginning might still have been a bit tighter. All in all, an excellent trilogy which will most likely do an unprecedented feat: it will win a Hugo-award with all its parts; most likely it won't be the last one on my voting list, either. The mix of fantasy and science fiction was interesting, even though some of the fantasy tropes were slightly far-fetched. Mother Earth ISN’T a metaphor in this book - and she/he isn’t benevolent, but she has very good reason to be angry with humanity. For some reason, those parts were less annoying than they were in the second part of series; I had probably gotten used to them already. A very good and emotionally moving book.

464 pp.

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia (One Good Turn)

A book which portrayed itself as a mystery, but was more of a literary kind of book after all. The story has a large assortment of different characters, and it takes its time to introduce them all. Eventually, there is a dead body, and even a second one, but how is everything connected? There was fairly good writing, but the plot was a bit disjointed and depended on several coincidences.


Kirja, joka oli olevinaan dekkari, mutta todellisuudessa olikin oikeastaan jotain ihan muuta. Kirjasta kyllä löytyy murhakin, mutta se oli oikeastaan aivan loppuosaa lukuun ottamatta enemmänkin enemmän vain taustaa tapahtumille. Kirjan alussa esiteltiin monilukuinen joukko erilaisia enemmän tai vähemmän erikoisia henkilöhahmoja. Näiden hahmojen elämää seurattiin sitten luku luvulta, ilman että oikein mitään selkeää yhteyttä vaikutti olevan kenenkään välillä. Kirjan tapahtumat alkoivat tieraivokohtauksesta, jossa pikku kolarin jälkeen yksi päähenkilöistä hakattiin sairaalakuntoon. Pahoinpitelyn lopetti pikkusieviä dekkareita kirjoittanut kirjailija heittämällä kannettavan tietokoneensa pahoinpitelijään, jolloin tämä lopetti ja joutui pakenemaan. Mutta miten hämäräperäinen rakastajattarensa luona sydänkohtauksen saanut kiinteistöpohatta liittyy tarinaan ja miten merestä kellumasta löytynyt kuollut tyttö liittyy muihin juonen säikeisiin?

Kirja oli etenkin alkupuolella melkoisen sekava suuren henkilömäärän myötä eikä aina ollut kovin helppoa ymmärtää mitä tapahtuu. Loppua kohti kerronta tuntui jäntevöityvän ja varsinainen juoni tuli vähitellen esiin. Kirjan alku tosiaan koostui enemmän henkilöhahmojen esittelystä ja kun hahmoja oli paljon niin sivuja tähän kului.

Kirja ei mitään suurta ihastusta minussa oikeastaan herättänyt ja jäi osittain pettymykseksi. En ehkä aivan heti saman kirjailijan muita kirjoja ole lukemassa, mutta ei se mahdotontakaan ole – ei tämä kuitenkaan mitenkään aivan huono kirja ei ollut ja ehkä jos sitä ei dekkarina olisi aluksi alkanut lukea niin vaikutelma kokonaisuudesta olisi saattanut olla toisenlainen. Kielellisesti teksti oli kumminkin varsin hienoa, juonikin oli ihan hyvä, joskin aika monen sattuman varassa lepäävä.

389 s.

A Christmas Carol by Charles Dickens

An old classic, which I hadn’t read before. I am familiar with it from several TV productions. Is there any long running TV series which hasn’t had an episode modelled on this story? The basic story is probably familiar to everyone: the stingy and sour businessman, Ebenezer Scrooge, is visited by three ghosts during Christmas Eve and naturally abandons his selfish ways. The book was read for the book club as appropriate Christmastime reading. I read the book in English, as the freely available Finnish translation felt pretty archaic. The book was written in quaint, wonderful old language, but was pretty easy to read at the same time. I read a fair amount of Dickens in my teens, and if I had time I probably should re-read some of the classics. As a whole, very interesting (on many levels – from the language, historic and basic knowledge points of view) read, which suited the season well.

93 pp.

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Mistborn: The Final Empire)

This is the first book by Brandon Sanderson which I have read. I have enjoyed some of his short fiction, and I also liked this book. The beginning – or rather the middle part - was slightly slow, but the end was anything but slow. (I had to read the last hundred pages in one sitting.) The “end solution” was slightly too easy and was based on a very unlikely event. Also, the romance subplot was not very believable; or necessary. Nevertheless, I might be “forced” to read the second part someday.



Ensimmäinen Brandon Sandersonin kirjoittama kokonainen kirja, mitä olen lukenut. Muutamia hänen Hugo –ehdokkaana olleista novelleistaan olen aikaisemmin lukenut ja niistä olen pitänyt. Tämän kirjan huomasin Worldconissa päätöspäivänä myynnissä aika mukavalla alennuksella ja kun olin nähnyt siitä positiivisia arvioita, niin kirja tarttui mukaan.

Kirja tapahtuu maailmassa, jota vallitsee käytännössä jumalaksi noussut ihminen, loordihallitsija, joka on tarinan mukaan joskus vuosisatoja sitten pelastanut maailman joltain koko sen olemassaolon vaarantaneelta uhalta. Samalla hän on saanut itselleen valtavat voimat ja käytännössä kuolemattomuuden. Ikävä vain, että tämä johtaja on ilmeisen piittaamaton ihmisistä ja hallitsee maailmaa armottomalla tavalla. Suuri osa ihmisistä on käytännössä orjia, joiden hengellä ei ole mitään arvoa aatelisten oikkujen edessä. Ja aatelisetkaan eivät ole turvassa jos mitenkään asettuvat loordihallitsijan tielle.

Vin on nuori tyttö, joka kuuluu varaskoplaan. Hän on saanut olla melko rauhassa eikä ole tullut kovin pahasti pahoinpidellyksi kovinkaan usein, koska hänellä on kyky vaikuttaa lievästi ihmisten ajatuksiin. Kopla yrittää hiukan liian suurta keikkaa ja kiinnittää itseensä vääränlaista huomioita. Tätä ennen Vin on tutustunut Kelsieriin, salaperäiseen mieheen, joka on suunnittelemassa kapinan aloittamista ja Lordihallitsijan vallasta syöksemistä. Mutta miten kuolemattoman voittaminen olisi mitenkään mahdollista? Vin saa myös tietää, että se pieni taikuus, mitä hän tähän asti on pystynyt käyttämään, on vain kalpea aavistus siitä, mihin taikuus oikeasti kykenee. Kirjan taikajärjestelmä on kiinnostava ja perustuu nieltyjen metallihiukkasten “polttamiseen” - kun metalli loppuu, niin taikuus loppuu. Eri metallit saavat aikaan erilaisia vaikutuksia, ja taikuuden hallitseminen täydellisesti vaatii runsaasti harjoittelua, ja vain hyvin harvat ja aatelisia sukujuuria omaavat henkilöt pystyvät edes rajalliseen taidon hallintaan. Vin osoittautuu poikkeuksellisen taitavaksi taikuuden, allomantian, taitajaksi. Hänellä olisi oma tärkeä osuus Kelsierin suunnitelmassa, mutta kun Vin on aina tullut jätetyksi ja petetyksi, voiko hän ikinä enää luottaa kehenkään?

Kirja oli kovin paksu ja ehkä paikoitellen siinä olisi voinut olla hiukan tiivistämisen varaa. Erittäin miellyttävää oli, että vaikka kirja on sarjan ensimmäinen osa, se toimi oikein hyvin itsenäisenä teoksena ja juoni ei jäänyt ainakaan pahasti kesken, vaikka pientä petausta jatko-osaan siinä olikin. Vielä siinä noin ⅚ ennen loppua tuntui siltä, että tarinaa ei mitenkään voida saada järkevästi päätökseen tässä kirjassa. Tähän mennessä tapahtumien tahti oli ollut varsin verkkainen, mutta tämä loppu olikin sitten ihan täynnä toimintaa. Nämä viimeiset reilu sata sivu oli ihan pakko lukea yhdellä kertaa loppuun, sen verran nopeasti tapahtumat yllättäen alkoivat vyöryä. Loppuratkaisu oli sitten ehkä hiukan liian “helppo” ja oikeastaan pohjautui epätodennäköiseen sattumaan. Myös romanttinen alajuoni oli melkoisen epäuskottava ja ehkä ainakin jossain määrin tarpeeton. Joka tapauksessa kirjasta jäi siinä määrin positiivinen kuva, että jossain vaiheessa ehkä niitä jatko-osiakin pitää hankkia luettavaksi.

608 s.