Anni Kytömäki: Margarita

The winner of this year’s Finlandia award. The book tells a story in postwar Finland, about a young massager who later gets training as a physiotherapist treating the victims of the ongoing polio epidemic. There are other characters also, but in the beginning, it is partly unclear who they actually are and how they fit into the picture. One of the “characters” is a freshwater pearl mussel who battles in changing conditions on its home river. The book is excellently written, and the plot when it all folded together was excellent. Well worth the award.

Viimeisin Finlandia-palkinnon voittaja. Kyseessä on ulkonäköään paksumpi kirja, päältäpäin se näyttää tavanomaiselta, mutta se onkin painettu jollekin raamattupaperin tapaiselle ja on lähes 600 sivua pitkä. Kirjan alkuun pääsemisessä kului hetki, kun irtonaisista eri henkilöistä kertovista kohtauksista ei heti ymmärtänyt mistä on kyse. Vähitellen kirjan varsinaisesti alkaessa ja juonen siirtyessä kuvaamaan pääosin varsinaisen päähenkilön, hierojana toimivan Sennin elämää, kirja alkoi vetää. Senni toimii hierojana kylpylässä, jossa hänen isänsäkin oli työskennellyt ennen sotaa. Isä oli kuollut sodassa tapaturmaisen, hiukan turhan tuntuisen kuoleman. Toisena kirjan päähenkilönä on Antti, joka tutkii valtion metsistä mitä niistä voisi hakata paljaaksi ja samalla toivoen luonnon säilymistä, mutta joutuu osittain toimimaan vakaumuksensa vastaisesti.

Senni päätyy epäonnisen raskauden jälkeen opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi - näille kun polioepidemia riehuessa on tarvetta. Kirjan yhtenä teema on myös luonnon säilyminen, etenkin jokihelmisimpukan, Margaritifera margaritiferan, elämä ja säilyminen. Jokihelmisimpukka on jopa yhtenä kertoja henkilönä, jonka kokemukset kuvastavat samalla kirjan henkilöiden kokemaa ja kirjan tapahtumia - hiukan liian tyhmänä ja nopeasti tekstiä hotkivana lukijana minulta tämän kunnollinen tajuaminen kesti tosin kirjan loppupuolelle asti. 

Kielellisesti kirja oli kaunista ja samalla hyvin luettavaa tekstiä, jota oli ilo lukea. Tarina - kun siihen pääsi sisään ja ymmärsi kuka on kuka - oli liikuttava ja samalla nautittava. Jos olisi aikaa, niin kirja melkein olisi toisen lukemisen arvoinen, palapelin palaset varmasti loksahtaisivat paremmin paikoilleen toisella kerralla. Finlandia-palkituista lukemistani kirjoista tämä teos menee kevyesti top 10 joukkoon.

581 pp.