Ensimmäinen osa viimeisestä Fitzista, kuninkaallisestä äpärästä, josta tuli aluksi salamurhaaja, ja joka myöhemmin pelasti koko kuningaskunnan, käsittelevästä trilogioiden trilogiasta. Fitz elää onnellisena kartanonpitäjänä maaseudulla lapsuuden rakastettunsa kanssa. Hän usein miettii Narria, aikaisempien kirjojen ystäväänsä ja ihmettelee, miksi tämä ei ole ottanut häneen yhteyttä. Fitzin puoliso alkaa väittää olevansa raskaana, vaikka on jo ohittanut vaihdevuodet. Fitz ja hänen tyttärensä Nokkonen epäilevät hänen menettäneen järkensä ja katsovat parhaaksi olla väittämättä liikaa vastaan asiassa. Pitkän ajan, parin vuoden (?) kuluttua yllättäen syntyykin pikkuruinen tyttövauva, joka on kalpea, sinisilmäinen ja oudon hiljainen. Aluksi lapsi ei näytä kasvavan lainkaan, mutta kehittyy lopulta hitaasti ja pienestä koostaan huolimatta osoittautuu olevan älykäs ja taitava, vaikka ulkopuoliset häntä aluksi vähämielisenä pitävätkin. Tytön nimeksi tulee ”Pörrö” (mielestäni ei paras mahdollinen käännös, alkuperäinen nimi on ”Bee”).
Tämä ensimmäinen kirja on ehkä enemmän palasten asettelua pelipöydälle. Tästä huolimatta se oli hyvin kirjoitettu ja henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja tapahtumia oli loppujen lopuksi aika paljon, vaikka tahti rauhalliselta vaikutti. Kirjassa oli sarjalle poiketen toinenkin kertojaääni, sillä joissain luvuissa Pörrö kuvasi tapahtumia omasta näkökulmastaan.
Kirja loppuu täpärään tilanteeseen. Narri on ilmaantunut takaisin, mutta Fitz puukotti häntä vahingossa ja juuri ja juuri pystyi estämään tämän kuoleman. Kun FItz on Narria hoitamassa linnassa, Pörri kaapataan ja suuri osa kartanon väestä surmataan.
Mielestäni kirja oli sarjan paremmasta päästä, etenkin juonen ja kielen sujuvuuden suhteen. Ainakin yksittäinen juoniaukko jäi omasta miestä kirjaan. Fitzin vanha opettaja, Chade, lähettää kaksi nuorta oppilastaan linnaan osittain piiloon ja osittain [muka] henkivartijoiksi. Nämä kaksi henkilöä ovat niin ruikuttavia typeryksiä, että olin oikeastaan täysin varma, että he vetävät tietoisesti salaista roolia – ei mitenkään pitäisi olla mahdollista, että Chaden suojatit olisivat tuon kaltaisia. Mutta ainakin tässä kirjassa, lopun rajujen tapahtumien jälkeenkin, näyttää, että henkilöt olivat oikeasti ihan niin hyödyttömiä, miltä vaikuttivatkin. Saa nähdä tuleeko tähän muutosta seuraavassa osassa. Se seuraava osa pitänee aloittaa pikapuoliin, siinä määrin cliffhanger-lopetus kirjassa oli. Fitz itse on tuntunut kasvavan, hän ei ole samassa määrin itsesäälin täyttämä kuin aikaisemmin, vaikka edelleen on ajoittaiseen alakuloon taipuvainen. Ja edelleen hän kuitenkin vaikuttaa hämmästyneeltä siitä, että saa tarvittaessa niin varauksettoman tuen ystäviltään, joihin lasketaan vaatimattomasti valtakunnan kuningas ja tämän äiti, leskikuningatar.
In the first part of the Tawny Man trilogy, which is the last part in the Realm of the Elderlings series, Fitz seems to have found a comfortable life with his childhood sweetheart, but things don’t stay so quiet for very long.
The book is above average for the author and series. As usual, some parts might have been tightened a bit, but at least everything was pretty gripping and was always interesting to read – and Fitz is slightly less whiny than before! There were two characters who were far too irritating, so irritating that I thought they surely were pretending and just acting like spoiled nobles, but after the big cliffhanger – perhaps the biggest in the series this far – it appears they really were totally useless! Something you would not have expected from someone who was vouched for by the master schemer, Chade.
Looking forward to the next part.
680 pp.
No comments:
Post a Comment