Jatkaa mustan huumorin humoristista sarjaa. Entinen vakuutusmatemaatikko ja nykyinen lasten leikkipuiston omistaja on juuri saanut puiston talouden suunnilleen kuntoon, kun matkaan tule mutkia. Hänen veljensä, jolta hän puiston peri, ilmaantuu paikalla hyvin vahvasti elossa. Hän haluaa päästä mukaan puiston toimintaan - ikävä kyllä veljen suunnitelmat ovat kovin korkealentoisia eivätkä oikein ole toteuttamisen arvoisia. Samaan aikaan puiston laitteiden päätoimittaja on vaihtanut omistajaa, ja jostain syystä kieltäytyy myymästä uutta, vetonaulaksi hyvin sopivaa huvipuistolaitetta, hirvihyppyä. Heikomman, jopa lapsille vaarallisen laitteen, he taas olisivat myymässä, jopa pakottamalla. Ja samalla hiukan epämääräinen, upporikas, firmojen uudelleen brändäämisellä ja kaupallistamisella rikastunut liikemies tekee puistosta ostotarjouksen, joka on liian hyvä torjuttavaksi, etenkin veljen mielestä.
Kirja on mustaa huumoria, joka on kaukana realistisesta. Olisivatkohan asiat ratkenneet poliisille juttelemalla heti alussa? Kyllä, mutta sitten ei olisi ollut kirjaakaan. Eikä suurta logiikkaa ei oikein kenenkään ratkaisuissa ollut, yleensä ratkaisut tehtiin paljolti siksi, että niiden avulla päädyttiin entistä absurdimpaan tilanteeseen. Kirja oli heikompi kuin edellinen osa, enkä ihan varma ole kuinka paljon pidin kirjoitustyylistäkään.
This book continues the humorous series with a touch of dark comedy. A former actuary and now the owner of a children’s playground has just about gotten the park's finances in order when complications arise. His brother, from whom he inherited the park, shows up very much alive. He wants to get involved in the park's operations. Unfortunately, his plans are overly ambitious and not particularly feasible.
At the same time, the park's main equipment supplier has changed ownership and, for some reason, refuses to sell a new amusement ride, Moose Jump, which would be a great attraction. Instead, they’re trying to push a weaker and potentially dangerous ride, even to the point of coercion. Meanwhile, a somewhat shady, fabulously wealthy businessman, who has made his fortune rebranding and commercializing companies, makes an offer to buy the park. The offer is too good to refuse, especially in the brother's eyes.
Dark humor is far removed from realism. Could the problems have been solved by talking to the police right from the start? Yes, but then there wouldn’t have been a book. There wasn’t much logic in anyone's decisions—solutions were mostly chosen to escalate the situation's absurdity. The book was weaker than the previous installment, and I’m not entirely sure how much I liked the writing style, either.
No comments:
Post a Comment