Tietokirja siitä, mitä kuolema merkitsi keskiajalla. Kirja perustuu pääasiassa ilmoituksiin tapauksista, joissa "kuollut" henkilö heräsi henkiin pyhimyksille osoitettujen rukousten tai lupausten jälkeen. Tämä oli tuolloin erittäin tärkeää, sillä vaikka "henkiinherääminen" olisi ollut lyhytkestoinen, sen avulla voitiin suorittaa kuolemaan liittyvät keskeiset rituaalit, kuten viimeinen voitelu ja syntien tunnustaminen. Ilman näitä kuolema nähtiin "epäonnistuneena", ja äkkikuolemaa, jossa rituaalit jäivät toteuttamatta, pidettiin kammottavana – lähes itsemurhan veroisena.
Kuolema oli tuohon aikaan myös sosiaalinen tapahtuma, ja oli
täysin normaalia, että lähes satunnaisetkin ohikulkijat kokoontuivat
kuolinvuoteen äärelle. Kirjan ongelma on sen toisteisuus: se koostuu hyvin
samankaltaisista tapauskertomuksista, jotka etenevät lähes identtisesti.
Oikeastaan odotin koko kirjan ajan, milloin päästään kuvaamaan
"tavallista" kuolemaa, mutta sellaista ei juuri ollut mukana. Kaikki
käsitellyt tapaukset liittyivät ihmeenomaisiin henkiinheräämisiin.
Kirjassa ei juurikaan kerrottu esimerkiksi hautajaisten
järjestelyistä, muistotilaisuuksista, hautausmaista tai muista käytännön
asioista. Myös testamenttien laatimiseen, niiden sisältöihin tai mahdollisiin
riitoihin liittyvä tieto olisi ollut kiinnostavaa. Aiheesta olisi varmasti
löytynyt oikeudenkäyntimateriaalia, mutta sitä ei ollut hyödynnetty. Kirjassa
mainittiin vain, että testamentin tekeminen oli tärkeää, ja erityisesti sen
varmistaminen, että merkittävä osa perinnöstä ohjautui kirkolle, jotta vainajan
aikaa kiirastulessa saataisiin lyhennettyä.
Kaiken kaikkiaan kirja jäi pettymykseksi. Se käsitteli
kuoleman käsitettä hyvin kapeasti, keskittyen pelkästään ihmetarinoihin.
381 pp.
No comments:
Post a Comment