Finlandia palkinnon voittaja vuodelta 1991. Unescon palkkaamana Lähi-idässä kansanperinnettä keräämässä ollut mies palaa Suomeen. Hän on eronnut, ja hänellä on 12-vuotias tytär Jutta, johon hän ei kovin aktiivisesti ole pitänyt yhteyttä. Palattuaan Suomeen hän tapaa ex-vaimonsa ja Jutan, joka tuskin häntä enää tuntee. Samalla hän irtisanoutuu yliopiston työstään (jossa häntä ei juuri tunnuta kaivattavan) ja myy asuntonsa. Jollain kumman keinolla – joka ylitti oman ymmärrykseni – hän saa ex-vaimonsa suostumaan siihen, että hän vie Jutan tutustumaan YK:n toimitiloihin Sveitsissä. Tämä siitä huilimatta, että jo kertaalleen muutamia vuosia aikaisemmin oli jättänyt tytön palauttamatta tapaamisesta. Matka ei kohdistukaan sinne, vaan mies sieppaa tyttärensä ja lopulta kuljettaa hänet Irlantiin hankkien hänelle uuden passin. Hän lähettää postikortteja satunnaisten muiden matkaajien kuljettamana eri paikkakunnilla hämätäkseen oman sijaintinsa, sekä väärentää sähkeitä ja kirjeitä, joita tytön äiti olisi lähettänyt hänelle, joissa vakuuttelee äidin tietävän kaikesta ja tämän lähteneen matkoille uuden miehensä kanssa.
Kirja on kirjoitettu varsin hienolla, tajunnanvirtaisella kielellä, joka oli luettavaa vuodatuksenomaisuudestaan huolimatta. Juonellisesti tarina oli vähemmän kiinnostava ja päähenkilö oli varsin epämiellyttävä hahmo, jolla oli melkoisia ongelmia, joiden laatu kirjan loppupuolen lyhyissä takaumakohtauksissa osoittautui odotettuakin pahemmiksi. Myös kirja loppu viittasi pahemman laatuisen pipipäisyyteen. En voi ymmärtää, miten yksikään mitenkään vastuullinen äiti olisi sellaiselle tyypille vastuuta lapsestaan luovuttanut pieneksikään hetkeksi. Päänhenkilö vastenmielisyys oikeastaan ihan kaikessa oli se häiritsevin osa kirjaa. Kirjan nimi ei myöskään ollut sopiva – ei tässä kirjassa todellakaan mitään isä-tytär suhdetta luotu. Sinällään, ei isä tarkoituksellisen paha kuitenkaan ollut, ei hän hyväksikäyttänyt, lyönyt tai muuten fyysisesti vahingoittanut häntä, halusi vain hänen seuraansa ja suunnitteli yhteistä elämää. Kummallinen kertomus, vaikka olikin hyvin kirjoitettu.
No comments:
Post a Comment