Luin sarjan toisen osan heti perään. Olin pahassa flunssassa ja nämä tuntuivat juuri sopivan yksinkertaisilta luettavilta 38+ asteen kuumeessa. Tämä toinen osa jatkuu melko suoraan edellisen lopusta. Alussa takautumassa kaksi miestä suunnittelee jonkin asian salaamista, osana sitä toisen, lääkärin, tarkoitus olisi hävittää potilastietoja. Tosin Islannissa sähköinen on sähköinen potilastietojärjestelmä vuodesta 2004 alkaen, jonka kanssa ei ole yksittäisen lääkärillä käytännössä mitään mahdollisuutta hävittää potilastietoja.
Kun kirja pääsee varsinaisesti alkuun, ammutaan hämäräperäisiä tekoja tehnyt kunnallispoliitikko, jolla on tapana vaikuttaa kiristämällä ja uhkailemalla paikallisiin päätöksiin oman taloudellisen hyötynsä turvatakseen. Nyt hänen kotoaan löytyy alastonkuvia toisen paikallispoliitikon puolisosta, joita hän oli ilmeisesti ajatellut käyttää kiristykseen kaavoitusasiassa. Ei ehkä kaikkein fiksuimman tuntuinen suunnitelma, minulla on suhde vaimoosi, kiristän sinua sillä vaikuttaa todella huonolta tavalta kiristää jotakuta. Melkein voisi kuvitella, että tulos olisi aika tasan päinvastainen kuin tavoiteltu.
Toisena juonena Hildur selvittää kadonneiden sisartensa tarinaa. Erinäisten lähinnä sattumien kautta hän on löytänyt uusia johtolankoja, ja asiat eivät ehkä olekaan mitä ja on lapsuudestaan asti ajatellut olevan.
Ehkä hiukan ujuvamman kirjoitettu kirja kuin edellinen osa. Mitään erityisen vaikuttavaa tässäkään osassa ei ollut, kielellisesti se oli aika simppeliä (ja juuri hyvää luettavaa kovassa kuumeessa). Juoni oli ihan vetävä perusdekkarijuoni, ei siinäkään maa ihmeessä mielessä järähdellyt. Hiukan ihmetyttää tämän sarjan saama suunnaton suosio? Kuunneltuna varmaan molemmat kirjat toimivat paremmin kuin luettuna, kun ei pystyy palaamaan taaksepäin tekstissä miettimään kirjallisia “hienouksia” samalla tapaa.
360 pp.
No comments:
Post a Comment