Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

A book about a mother and daughter living in a small town, their relationship after the daughter has been a victim of a groomer (and is blamed for it by her mother) and also about the lives of other people in the town. Very well-told book with a sharp eye for how people behave and why they behave as they do. Excellent writing and well-described people. Perhaps the book was not as good as Olive Kitteridge, but it was pretty close.  

 

Toinen Elisabeth Stroutin kirja, jonka olen lukenut. Pidin kovasti Olive Kitterridgestä ja pitkään olin miettinyt kirjailijaan muihin kirjoihin tutustumista. Tämä kirja tapahtuu aika samanlaisessa pikkukaupungissa kuin Olive. Kirjan päähenkilöinä ovat äiti ja tytär. Äiti on Isabelle, joka on muuttanut kaupunkiin pian lapsensa syntymän jälkeen ja antanut kaupunkilaisten uskoa olevansa leski. Tytär on Amy, 15-vuotias, joka kohtaa varttumisen ongelmat. Isabelle työskentelee toimistossa ja palavasti ihastunut naimisissa olevaan varsin harmaaseen pomoonsa, mutta ei juuri muita vaihtoehtoja elämässään jaksa tai kykene näkemään. Amy on varttumassa oleva kaunotar, joka ei vielä tiedosta sitä miksi on kasvamassa.  Elämä on pääosin aika tylsää ja arkipäiväistä, kunnes Amy ihastuu palavasti matematiikan opettajaansa, joka osoittautuu melkoiseksi ”groomeriksi” ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kun tämä salaisuus paljastuu aika nopeasti, äidin ja tyttären elämä muuttuu, kun äiti syyttää tytärtään tilanteesta. Tyttären on samalla käytännössä mahdoton myötää, että opettaja ei ehkä ollutkaan palavasti tyttöön rakastunut ja suunnitellut yhteistä loppuelämää. Kirja kertoo etenkin tästä äidin ja tyttären suhteesta, joka ei ehkä ikinä ole erityisen läheinen ollut, vaikka äiti itse ehkä muuta on ajatellut, sen kariutumisesta ja hitaasta uudesta uudelleen rakentumisesta uudelta pohjalta – samalla kertoen erittäin havainnoivasti koko pikkukaupungin asukkaiden elämästä, murheista ja elämänkohtaloista.  Kirja on hienosti kirjoitettu huolellisella, kauniilla tarkalla ja aika tiiviillä kielellä. Olive Kitterridgestä ehkä kuitenkin pidin hieman tätä kirjaa enemmän. Etenkin alkupuoli tässä kirjassa tuntui etenevän hiukan liiankin hitaasti tai sitten minulta vain kesti aikansa päästä kirjan tunnelmaan sisään.   

467 pp.