Kolmas osa Austerin trilogiaa. Tässä osassa mies saa kutsun tapaamaan vanhan lapsuudenystävänsä, Fanshawen, puolisoa. Miehet olivat lapsena olleet parhaita ystäviä, mutta Fanshawe oli lähtenyt merille ja ulkomaille, eikä ollut pitänyt yhteyttä. Fanshawen puoliso kertoo miehen kadonneen jäljettömiin ja sanoneen ennen katoamistaan, että puolison pitäisi ottaa yhteyttä kertojahenkilöön ja antaa Fanshawen kirjoittamat tekstit hänen hallintaansa. Kertoja lukee tekstit ja ne ovat mestariteoksia. Vähitellen hänen ja Fanshawen puolison välille muodostuu läheinen suhde ja he muuttavat yhteen. Kertoja kasvattaa Fanshawn lasta omanaan. Fanshawe ei kuitenkaan katoa kertojan mielestä, vaan hän alkaa selvittämään tämän elämän tapahtumia sinä määrin, että uhkaa tulla Fanshawen persoonan kaappaamaksi eikä mitään muuta pysty ajattelemaan. Mutta Fanshaw on yhä hengissä ja ottaa yhteyttä – miksi?
Tämä viimeinen pienoisromaani käsitteli samantyyppisiä persoonan ja persoonaan samaistumisen tai jopa toiseksi henkilöksi muuttumisen teemoja kuin aikaisemmat tarinat. Luin kaikki tarinat erikseen aika pitkällä aikavälillä, mutta todennäköisesti tämä oli virhe, nähtävästi ainakin kahdella viimeisellä tarinalla oli yllättäviä juonellisia yhteyksiä, jotka olisivat peräkkäin luettuna olleet helpommin huomattavissa. Pienoisromaanien muodostama kokonaisuus on selvästi parempi kuin kertomukset erillisinä ja olisi hahmottunut yhtenäisesti lukiessa varmasti paljon paremmin.
124 pp.
No comments:
Post a Comment