Seuraava osa peräkyliin tapahtumiin keskittyvästä dekkarisarjasta. Kirja on itsenäinen teos, kuten muutkin sarjan osat. Niina Luoto on kovassa nousukiidossa oleva asianajaja, joka onnistuu vapauttamaan nuoren miehen, joka on ollut taposta syytettynä. Heti vapauttamisen jälkeen tämä tappaa uudelleen. Niina lopettaa työnsä, ja palaa isänsä tilalle hoitamaan tämän sikatilaa Pohjanmaalle uuden puolisonsa ja vastasyntyneen lapsensa kanssa. Naapurin hyvin menestynyt, arvonimiä saanut, kunnanvaltuustossa istunut, mies, Robert, pidätetään palkkamurhista epäiltynä. Miten voi olla? Mies palkkaa Niinan hoitamaan alkuvaiheen kuulustelut. Vastentahtoisesti tämä suostuu, vaikka hänen puolisonsa vastustaa asiaa kovasti.
Robertia on syyttänyt hänen lapsuuden ystävänsä, Kale, joka on Helsingissä pyörittänyt huumekauppaa. Hän oli todettu syylliseksi kahteen tappoon, kun miehet olivat nuoria. Robertin tarina tapahtumista on kovin toisenlainen kuin Kalen, jonka kertoman mukaan Robert oli se, joka jo tuolloin teki surmatyöt, ja myöhemmin, kun Kalella oli ongelmia kilpailevien huumekauppiaiden kanssa, nämä päätyivät kuolleiksi teloitustyyliin pian sen jälkeen, kun hän oli Robertille asiasta kertonut (ja antanut tälle pitkän tuttavuuden kunniaksi lainoja - joita ei koskaan maksettu takaisin).
Kenen tarina on totta? Onko kenenkään? Ja kuka on huumekaupassa ja taloudellisissa keplotteluissa se organisoija, Robert vai Kale? Vai sittenkin joku muu?
Varsin vetävä kirja, joka koostuu paljolti takaumista, jotka ovat “dramatisointeja” kuulustelupöytäkirjoista ja kerrotuista muistoista. Tarinoissa on vahvasti mukana epäluotettavan kertojan epäilys – kaikkea ei varmasti kerrota, ja osa kerrotuista saattaa olla kokonaan keksittyä tai ainakin väritettyä. Kierrokset kirjassa koventuvat oikeastaan koko ajan - kaikki on suurempaa kuin alussa näytti. Kielellisesti vetävää luettavaa, tosin loppua kohden salaliittojen aina vain kasvaessa uskottavuus alkoi hiukan olla koetuksilla. Typeriä virheitä osasto: 60-luvun alussa ei traktorilla kyntäessä todellakaan kukaan kuunnellut musiikkia, etenkään tietyn esittäjän musiikkia.
400 pp
No comments:
Post a Comment