Thomas Schlesser: Monan katse (Les Yeux de Mona, Mona's Eyes)

10-vuotias Mona saa sokeuskohtauksen. Häntä tutkineet lääkärit suosittelevat psykiatrin luona käymistä, mutta hänen isoisänsä, jonka tarkoitus oli saattaa Monan noille lääkärikäynneille, viekin hänet Pariisin museoihin katsomaan, mikä taiteessa on parasta, jotta jos hän menettää näkönsä kokonaan, hänelle jää käsitys siitä, mikä on kaunista. Kirja koostuu siitä, että Mona käy isoisänsä kanssa katsomassa merkittäviä taideteoksia, jotka kuvaillaan yksityiskohtaisesti, ja isoisä selittää Monalle teoksen tyyliä, sen merkitystä, historiaa ja sitä, mitä taiteilija on teoksellaan halunnut tuoda esiin. Välillä käsitellään Monan ja hänen vanhempiensa suhdetta. Monaa kiinnostaa isoäitinsä, joka on ollut vaiettu aihe perheessä; hänellä on vain hämäriä muistoja hänestä.

Kirja on oikeastaan lähinnä taiteenhistorian esitelmiä, joita kommentoi ikäisekseen epäuskottavan fiksu tyttö. Muu juoni jää ohueksi ja ylimalkaiseksi. Monan sairaus ja etenkin sen hoito on aika erikoista: lääkäritkin näyttävät nopeasti tulleen päätelmään, että kyseessä on psykogeeninen oire. Miksi ihmeessä he sitten herättelevät pysyvän sokeuden mahdollisuutta - ihan käsittämätöntä hoitotaktiikkaa. Pieni pettymys kirja oli ennakko-odotuksiin verrattuna.  

 

 Ten-year-old Mona has an episode of blindness. The doctors who examine her recommend that she see a psychiatrist, but her grandfather, who was supposed to accompany Mona to those appointments, instead takes her to the museums of Paris to see the best that art has to offer, so that if she loses her sight completely, she will at least have an idea of what beauty looks like. The book consists largely of Mona visiting important works of art with her grandfather. The works are described in detail, while her grandfather explains their style, meaning, history, and what the artist wanted to convey through the work. At times, the book also deals with Mona's relationship with her parents. Mona is particularly interested in her grandmother, who has been a taboo subject in the family and of whom Mona has only vague memories.

The book is really more or less a series of art history lectures, commented on by a girl who is implausibly intelligent for her age. The rest of the plot remains rather thin and superficial. Mona's illness, and especially its treatment, is quite peculiar: the doctors seem to quickly conclude that her symptoms are psychogenic. Why on earth, then, do they keep raising the possibility of permanent blindness? It is an utterly baffling treatment strategy. Overall, the book was a slight disappointment compared with what I had expected.

 412 pp.