Tuesday, June 6, 2023

Rex Stout: Kadonnut ääni (Nero Wolfe #11, The Silent Speaker)


En ole varmaan muutamaan kymmeneen vuoteen lukenut Nero Wolfe -dekkareita. Puolittain sattumalta antikvariaattikäynnin yhteydessä tuli ostettua tämä. Nero Wolfehan on huomattavan ylipainoinen, ruuasta ja orkideoista pitävät yksityisetsivä, joka poistuu kotoaan vain ehdottoman pakon edessä. Hänen silminään ja jalkoinaan toimii Archie Goodwin, hiukan naisiin menevä, nuori etsivä ja samalla Wolfen henkilökohtainen sihteeri.  Tässä kirjassa he selvittelevät Hintaneuvoston johtajan murhaa. Hänen oli ollut tarkoitus pitää puhe yhdistyksen vastapuolen, ”Teollisuusneuvoston” kokouksessa.  Nämä kaksi ”neuvostoa” asettautuvat vastakkain ja niiden välit ovat hyytävät. Pääosa niiden työntekijöistä vaikuttavat olevan niin oman puolensa takana, kuin kyseessä olisi puolue tai uskonlahko. Tämä näiden osapuolten tausta ja merkitys jäi kirjassa enemmän kuin vähän epäselväksi ja vasta englanninkielisen Wikipedian kirjaa koskevan artikkelin lukeminen selvitti asiaa. Ehkä käännökset näille organisaatioille olisivat voineet olla selvempiä, pelkkä ”Hintaneuvosto” etenkään ei kerro oikeastaan yhtään mitään.  

Kirjan alkupuoli on hitaahko ja vähän ärsyttäväkin ja hiukan sekavan tuntuinen. Kun juoni pääsi kunnolla liikkeelle, kirjan vetävyys kohentui. Jonkin verran vanhahtavan vaikutelman se kyllä antoi kokonaisuutena, mutta vanha kirjahan on kyseessä. Kielellisesti kirja oli ihan hyvä, parempi kuin keskitason alapuolella olevat Agatha Christiet. Loppuratkaisu ei ollut mielestäni erityisen helposti pääteltävissä ja riippui vahvasti kadoksissa olleesta ”MacGuffinista”.  Ihan hupaisia hetkiä tämä hiukan humoristista kerrontaa tarjoava kirja antoi, mutta en ole varma kuinka pian seuraavaan sarjan kirjaan tulen tarttumaan. 


A Nero Wolfe mystery where the director of the Bureau of Price Regulation is killed when preparing for a speech at the meeting of the organization's archenemy, the National Industrial Association. (The names of the organizations were all pretty poorly translated and I didn’t really grasp the significance of those organizations while reading the book). After a few turns of the plot, Nero Wolfe naturally finds out who the murderer is. The first part of the book was a bit confusing, but the plot points came together fairly neatly even if the final part depended more on “Macguffin” and not on brilliant detective work. Altogether, a nice book that is written with a wry sense of humor. However, I am not sure if I will pick other books in the series in the near future.   


291 pp


No comments: