Wednesday, March 23, 2022

Harri Nykänen: Mullasta maan

 

Pelifirmansa myynyt ja kymmeniä miljoonia kaupalla ansainnut nuorehko mies ostaa hetken mielijohteesta Lapista vanhan talon. Kun hän pääsee perille, osoittautuu, että talossa oli asunut eristäytynyt mies, joka oli aidannut tiluksensa eikä ollut vuosiin päästänyt juuri ketään käymään. Hän oli testamentissaan määrännyt, että talo on pakko myydä ulkopuolisille, naapureille tai sukulaisille (jotka ovat kunnan mahtisukua, rikkaita, ja ilmeisesti ainakin osittain aika hämäräperäisesti rikastuneita) sitä ei saa myydä. Kun uusi omistaja on kotiutunut (ja ihmetellyt joitain tuoreen näköisiä jälkiä, mm pölyyn piirrettyä päivämäärää) useampi paikkakunnan henkilö, mm. eläkkeellä oleva pappi tulee käymään kyselemään, joko paikan arvoitus on ratkennut. Talon omistaneen miehen eristäytyminen, joka oli tapahtunut melko nopeasti, oli ollut paikkakunnan puheenaiheena vuosia. Oli jopa epäilyjä, että talon alueelta löytyisi hautoja, raha-aarre tai ainakin jotain piilotettua. Ja kun talosta tehdään ostotarjous 100000€ yli ostohinnan, vaikuttaa siltä, että jotain hämärää kyllä asiassa todella saattaisi olla. Kun uusia kummallisia sattumuksia ilmaantuu jo liikaa, mies alkaa epäillä, että hänen kaverinsa ovat järjestäneet kaikkien aikojen jäynän palkaten amatöörinäyttelijöitä esiintymään toinen toistaan omaperäisemmissä hahmoissa. Kun ullakolta löytyy muumioitunut oikea ruumis, tämä idea ei enää vaikuta kovin todennäköiseltä. 

Mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja, joka on jotenkin elokuvamainen – tai oikeastaan TV:n minisarjaksi sopiva. Olisi aika hyviä cliffhangereitä jaksojen loppuun sopivasti ajallisesti ripoteltuna. Juoni tai loppuratkaisu eivät kovin uskottavia olleet, mutta ei niitä varmasti sellaiseksi ollut tarkoitettukaan. Viihdyttävää ja sopivan kevyttä ja ihan mukavan sujuvasti kirjoitettua lukemista todennäköisen noro-viruksen tai rajun ruokamyrkytyksen kourissa ollessa.  Yhden pikku mokan huomasin, yhdessä vaiheessa uusi omistaja löytää kätketyn purkin, jossa on valokuvia. Kun juuri samalla hetkellä sattuu tulemaan taas yksi vierailija taas kerran kyselemään, onko mitään erikoista talosta löytynyt, omistaja laittaa purkin piiloon ja ilmeisesti unohtaa sen (kuten varmaan kirjoittajakin) kun valokuvia ei sitten enää mainita lainkaan kirjan aikana, ainakin jos en vahingossa kahta sivua kerralla jossain vaiheessa kääntänyt. 


This is a kind of suspense story where a young man who has recently sold his computer game company for tens of millions of euros buys an old house from Lapland. The house was owned by a secretive man and is rumored to contain secrets. Perhaps a treasure? Or bodies of the victims of the previous owner? Or at least an explanation for why he so suddenly turned so isolated after living an ordinary life of a young man? The area seems to have very peculiar inhabitants who all have an interest in the house – so peculiar that the owner starts to suspect he must be being pranked somehow – there can’t be so many strange people in one tiny village. But when a mummified corpse is found in the attic, it doesn’t seem very likely.  It is a fun book whose plot isn’t too plausible and is not meant to be. It would be a fun TV series (or perhaps even a game) involving scenes that sometimes border on the surreal or horror – but without any supernatural events.  

237 pp. 

No comments: