Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi?

Tietokirjojen Finlandia-palkinnon voittanut teos. Kirjan kirjoittajan isoisän isä jäi talvisodan jälkeen vapaaehtoisesti luovutettuun Karjalaan kotiseudulleen, vaikka hänen puolisonsa ja lapsensa olivat jo Suomessa. Evakkoina muun Suomen puolelle palanneilla sukulaisilla ei oikein ollut selvää tietoa siitä, miksi hän näin teki, vaan asiasta oli lähinnä huhun tasoisia kuulopuheita. Osa sukua epäili tekoa toisen naisen takia tehdyksi ja toiset kommunistisen ideologian vuoksi tehdystä ratkaisusta. Toimittaja Antti Järvi alkaa selvittämään nimikaimansa historiaa. Alkuperäinen Antti Järvi oli asunut pitkään Yhdysvalloissa, sai jopa kansalaisuuden, mutta muutti takaisin Suomeen, avioitui ja sai lapsia. Hänellä oli uudehko talo menetetyllä alueella, hän oli aktiivinen työväen liikkeessä, mutta ei ilmeisesti palavin kommunisti kuitenkaan. Väitellen kirjoittaja purkaa historiaa siinä määrin, kun se on mahdollista, kaikkeahan ei selville saa, koska pääosa ihmisistä, jotka jotain muistaisivat tai tietäisivät ovat jo kuolleet. Kirjailija päätyy omaan, järkevän tuntuiseen loppupäätelmäänsä syistä, miksi mies ei palannut. Antti Niemen lopullinen kohtalo oli se sama, mitä monille suomalaisille, jotka Venäjälle loikkasivat ennen sotia tai jäivät valloitetuille alueille sotien jälkeen. Hyvin kirjoitettu, loppua kohden koko ajan parantunut kirja. Alun taustoitusosa oli ehkä heikoin osa kirjaa, mutta sekin oli tietenkin tarpeen kokonaisuuden ymmärtämiseksi.

The book that won the Finlandia Prize for Non-Fiction. The author’s great-grandfather stayed voluntarily in the ceded Karelia after the Winter War, even though his wife and children had already moved to Finland. The relatives who returned to Finland as evacuees didn’t have a clear understanding of why he made this decision; it was mostly based on rumors and hearsay. Some of the family suspected he did it because of another woman, while others believed it was due to his communist ideology. Journalist Antti Järvi starts to investigate the history of his namesake. The original Antti Järvi had lived in the United States for a long time, even gaining citizenship, but returned to Finland, got married and had children. He had a relatively new house in the lost territory and was active in the labor movement, but apparently wasn’t a fervent communist. Gradually, the author unravels the history as much as possible, though not everything can be uncovered since most people who might remember or know something have already passed away. The author reaches his own reasonable conclusion about why the man didn’t return. Antti Niemi’s final fate was similar to that of many Finns who defected to Russia before the wars or stayed in the occupied territories after the wars. Well-written, the book improves towards the end. The initial background section might be the weakest part of the book, but it was necessary for understanding the whole.  

374 pp.

My Hugo votes 2024, Part 1: Short stories

Short stories were fairly good this time - better on average than last year. None of the stories was exceptional and clearly the best, at least three first stories were pretty much on the same level.  

“How to Raise a Kraken in Your Bathtub” by P. Djèlí Clark (Uncanny Magazine, January-February 2023)

A man has just married. He is ambitious and his job doesn’t pay enough for those ambitions - and his house is a gift from the parents of his newlywed wife. That certainly isn’t satisfying!

He sees a small advert about the eggs of Kraken. He decided to get the eggs, raise a Kraken, and sell it to a circus filled with curios. It takes some time for the egg to hatch, but finally it does. A small kraken is born, but it is hungry and grows fast, and eventually escapes. The man hires mermen (who work at odd jobs) to find the Kraken, but there will be some complications. A nice wryly humoristic tale where even Captain Nemo gets a few mentions. The writing was pretty good, also. 

“Better Living Through Algorithms” by Naomi Kritzer (Clarkesworld May 2023)

A new wellness app has become very popular. The protagonist has high suspicions about it, but as her boss almost orders her to install it, she does. It turns out to be pretty good and encourages her to start her abandoned art hobby, live a healthier life, and make connections and new friends and her life actually gets better. The app doesn’t have any advertisements - so what is the catch? But even when good things won’t last forever, some effects may last longer. A nice, warm, and optimistic story. 

“The Mausoleum’s Children” by Aliette de Bodard (Uncanny Magazine, May-June 2023)

The protagonist has barely escaped from the place where she apparently spent her childhood. She was working apparently trying to repair an ancient spaceship. She left behind two friends and she returned to get them. That won’t be an easy task and, especially getting away again is next to impossible. But persistence helps.  A well-written story that feels like a second part - but apparently there is none. The writing is good as usually everything written by Bodard, but as there is a backstory it takes some time to get into the story, which turned out to be much better than it at first seemed.    

“The Sound of Children Screaming” by Rachael K. Jones (Nightmare Magazine, October 2023)

During a school shooting a teacher takes her pupils to a safety room and things turn surreal. There are mice who want the children to fight in their wars, among other things. The story consists of short scenes that try to create a whole. It didn’t really work for me, it was too disjointed and surreal story for my taste. 

“Answerless Journey”, Han Song / 没有答案的航程, 韩松, translated by Alex Woodend (Adventures in Space: New Short stories by Chinese & English Science Fiction Writers)

Two people wake in an apparent spaceship. They have no memories at all but are able to speak. There are three seats in the ship which leads them to believe there is or has been a third person on board. He/She can not be found which leads to increasing paranoia, especially when food stores start to go low. A pretty good story that doesn’t explain things and works pretty well just for that reason. By far the best of all Chinese nominees. There is one irritating detail - the memory loss could not have been THAT bad, could it? 

美食三品 (“Tasting the Future Delicacy Three Times”), 宝树 / Baoshu (银河边缘013：黑域密室 / Galaxy’s Edge Vol. 13: Secret Room in the Black Domain)

The translation was included in the Hugo packet. A groundbreaking invention has emerged: the ability to transfer taste sensations directly to another person's mind. A billionaire gourmand is the first to try it, indulging in a taste that is considered utterly forbidden. Later the invention is used to broadcast the taste sensations of certain supertasters so that the rich can enjoy novel taste experiences. Or that is how it was marketed. It turns out that animals taste things more deeply than humans. And using signals from animal brains may lead to unseen consequences.  The story was fairly good, one of the better Chinese ones, but the translation perhaps was not perfect.  Even in this story, there was a tendency for lecturing and carefully explaining things in detail, not for showing what they are.  

My voting order will be:

1. “Better Living Through Algorithms” by Naomi Kritzer

2. “How to Raise a Kraken in Your Bathtub” by P. Djèlí Clark

3. “Answerless Journey”, Han Song

4. “The Mausoleum’s Children” by Aliette de Bodard

5. “Tasting the Future Delicacy Three Times”), 宝树 / Baoshu

6. “The Sound of Children Screaming” by Rachael K. Jones 

Jari Salonen: Käärme (Zetterman #7)

Zetterman on Oilinsa kanssa purjehdusreissulla, tavoitteena heillä oli ollut päästä etelään, mutta talven tultua he olivat jääneet Ranskaan vierassatamaan viettämään talvea. Sinne he kuulevat ikäviä uutisia, Oilin hyvän ystävän, Ansan, tytär Riikka on pudonnut ikkunasta ja kuollut. Oili lentää Suomeen tukemaan Ansa. Poliisi epäilee kuolemaa itsemurhaksi ja vaikuttaa siltä Riikka olisi joutunut petoksen uhriksi. Kun Oili vanhan poliisin tarmolla aloittaa asiaa selvittämisen alkaa itsemurhateoria vaikuttaa aika kummalliselta. Tässä vaiheessa myös Zetterman palaa Suomeen, mutta ennen kun hän pääse perille Oili siepataan. Ja tämä näyttää kadonneen ilman jälkeäkään. 

Kyseessä ei ole ehkä parhaan pään Zettermaneja; turhia sivujuonia oli nyt ehkä hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta melkoisia sattumuksia kirjaan mahtui ja uskottavuus ei aina ihan kaikkein korkeimmalla tasolla ollut. Muutama turha hämäys myös kirjassa oli, mm. huijatuksi tulemisen juoni jäi jossain määrin auki. Kirjan loppu oli varsinainen maton jalkojen alta vetäminen, sen verran dramaattinen ja yllättävä se oli. Kirja oli sujuvaa, ajoittain erittäin rauhalliseen tahtiin edennyttä kerrontaa, joka joskus meni jopa hiukan flekmaatisen puolelle, mitä Zetterman itsekin välillä tuntui olevan omissa tutkimuksissaan, jotain ponnettomuutta niissä tuntui olevan. Vaimo kaapattuna, ja voihan sitä ihan hyvin sopia mahdollisen lisätietoa antavan kanssa tapaamisen seuraavaksi päiväksi päiväkahville. Kirja oli kuitenkin ihan mukavaa autokuunneltavaa, vaikka se ehkä hiukan hämmentyneen tunnelman jätti loppuessaan.      

Zetterman is on a sailing trip with Oili. Their goal had been to head south, but as winter set in, they stayed in a guest harbor in France to spend the winter. There, they received bad news: Riikka, the daughter of Oili's good friend, Ansa, has fallen from a window and died. Oili flies to Finland to support Ansa. The police suspect suicide, and it seems Riikka may have been the victim of fraud. When Oili starts investigating with the determination of a former police officer, the suicide theory begins to seem quite odd. At this point, Zetterman also returns to Finland, but before he arrives, Oili is kidnapped and appears to have disappeared without a trace.

This may not be one of the best Zetterman books, but there were perhaps fewer unnecessary subplots than before. But the book included quite a few coincidences. and its credibility was not always at its highest. There were also a few unnecessary red herrings, for example, the fraud plot remained somewhat unresolved. The book’s ending was a real rug-puller, being so dramatic and surprising. The storytelling was smooth, at times progressing at a very calm pace, sometimes even slightly phlegmatic, reflecting Zetterman himself in his investigations, which at times felt somewhat lackluster. With his wife kidnapped, he could still easily arrange to meet a possible informant the next day for afternoon coffee. However, the book was quite enjoyable for listening to in the car, even though it left a slightly confused feeling at the end.    

412 pp.

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista - Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

Aloittelevan lääkärin muistelmat Britanniassa. Valmistumisensa jälkeen Adam päätti erikoista gynekologiaan ja synnytystauteihin. Erikoistumisvaihe briteissä vaikuttaa äärimmäisen julmalta, jossa työtunneille ei ole rajoja, päivystys- tai ylityökorvauksia ei tunneta ja erikoistuvia lääkäreitä käytetään käytännössä orjatyövoimana. Kirja koostuu lyhyistä päiväkirjamerkinnöistä/anekdooteista, joiden kaikkien tapahtumista kirjoittajalle itselleen en usko sekuntiakaan, mukana on joitain yleisen tason lääkäreiden urbaanilegendoja ja jopa hiukan tekaistulta (tai ehkä todennäköisemmin useammasta tapauksesta yhteen koottuja) tarinoita. Ihan viihdyttäviä ja hauskojakin kertomuksia, mutta sävy synkkenee kirjan loppua kohden. Kovin mukavan ihmisen vaikutelmaa kirjoittajasta ei kyllä syntynyt, hänen asenteensa ajoittain etenkin toisiin työtekijöihin vaikutti vähättelevältä: sekä kokeneemmissa, että vähemmän kokeneissa, muissa lääkäreissä aina löytyi jotain vikaa ja valittamisen aihetta. Ei ehkä niin kiinnostava kirja, että muita kirjailijan teoksia lukisin. 

Memoirs of a novice doctor in Britain. After graduating, Adam decided to specialize in gynecology and obstetrics. The specialization phase in Britain seems extremely harsh, with no limits on working hours and no compensation for on-call or overtime work, and trainee doctors are practically used as slave labor. The book consists of short diary entries/anecdotes. I don't believe for a second that all these things have happened to the author personally. Some are urban legends among medical professionals, and even some that feel slightly fabricated (or perhaps more likely, amalgamated from multiple cases) stories. They're quite entertaining and amusing narratives, but the tone darkens towards the end of the book. The author doesn't come across as a very pleasant person; their attitude, especially towards other colleagues, occasionally seems belittling. Both experienced and less experienced doctors always seem to have something wrong and something to complain about. Perhaps it’s not such an interesting book that I would read other works by the author.   

269 pp. 

Karin Bojs: Euroopan esiäidit — 43 000 vuotta nykyihmisen historiaa

Erittäin kiinnostava tietokirja Euroopan esihistoriasta, etenkin siitä miten uusin sukulinjoihin pohjautuvia DNA-analyysimenetelmiä käyttävä geneettinen tutkimus on antanut asiasta uutta tietoa. Kirja on kirjoitettu hyvin mielenkiintoisella ja vetävällä kielellä ja sisältää kiinnostavia lyhyitä anekdootteja asiaan liittyen. Vaikuttaa siltä, että kansanvaellukset ovat olleet Euroopan väestön koostumuksen kannalta tärkeimpiä kuin välillä ajateltiinkaan. Suuri osa vaelluksien mukana tulleista geeneistä näyttää olevan miesten tuomia, mieslinjoja on paljon muualta, mutta äitilinjat ovat olleet enemmän vakaita, paikallaan olevia. Nämä kansanvaelluksien kautta tulleet miehet ovat tuoneet mukanaan myös sotaisamman ja maskuliinisemman kulttuurin, mitä aikaisemmin enemmän maanviljelyyn keskittyneillä heimoilla oli. Kirja oli siinä määrin mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu, että pitänee kirjoittajan muihinkin teoksiin jossain vaiheessa perehtyä. 

An extremely intriguing, non-fiction book about the prehistory of Europe, particularly focusing on how the latest genetic research, using DNA analysis methods based on the family lines, has provided new insights into the subject. The book is written with very engaging and compelling language and includes interesting short anecdotes related to the topic. It seems that migrations have been more crucial for the composition of Europe's population than previously thought. A significant portion of the genes brought by these migrations seem to have been carried by men, as there are many male lineages from elsewhere, while maternal lineages have been more stable and more stationary. The men who came via these migrations, also brought with them a more martial and masculine culture, contrasting with the earlier farming-focused tribes. The book was so interesting and well-written that I might delve into the author's other works at some point.

270 pp

Vajra Chandrasekera: The Saint of Bright Doors

The next Hugo-nominated book.

Fetter’s mother has raised him to kill his father. When he was a child, his mother removed his shadow, which somehow unhooked him from Earth and made him able to float at will. As an adult, he has abandoned his mother and lives alone in a strange city filled with different cults and religions.

There are so many different prophesies that there is a support group for “chosen ones” who were not chosen after all.  

 The outer doors of buildings in the city are usually kept open, as a closed door often changes to a “Bright door” which seems to lead somewhere else, as a cold wind comes through them but they cannot be opened. Fetter can see strange creatures, “devils” which roam on the streets that are unnoticed by the other people. The time period in which the story is set is strange; on the one hand, it seems to be set in medieval times, yet there are cars, TVs, and mobile phones. Fetter’s father is a cult leader who, on the surface, preaches for peace and nonviolence, but who actually might be very far from that; however, since his speeches are so powerful, people are drawn to them as if they were huge entertainment events and he has gained a lot of support. But has Fetter forgotten his destiny after all, will he really kill his father?

The world where this happens is very unusual and creative; unfortunately, much of it was left unexplained. Even the doors are left partly mysterious. Also, for most of the time, Fetter just drifts around and nothing happens - there were long passages or whole segments which consisted mostly of his visions of the “demons”. The writing was okay, but the fragmentary and sometimes pretty confusing, and the nature of the book, with the main character mostly drifting through events, wasn’t very captivating. At least, there was a nice twist at the end when we learn who the book's narrator really was. As a whole, it was a pretty uneven book, with some pretty good parts and some other parts that caused zoning out of the narrative – which felt almost nonexisting at times.   

356 pp.

 

Max Seeck: Hammurabin enkelit (Daniel Kuisma #1)

Ensimmäinen osa itselleni uuden kirjailijan itselleni uutta sarjaa. Kyseessä oli ehkä enemmän toimintatrilleri kuin dekkari. Kroatiassa on kadonnut suomalainen lähetystössä työskennellyt virkamies, jota oli uhkailtu aikaisemmin. Poliisi ei ollut edistynyt tutkimuksissa, ja Suomesta asiaa lähtee selvittelemään aikaisemmin vuosia Kroatiassa YK-joukkojen palveluksessa työskennellyt mies sekä sisäministeriössä työskentelevä nuori ja kaunis nainen. Toisaalta kirjassa seurataan ilmeistä konnaa, todennäköistä palkkamurhaajaa, joka on tullut pomonsa (johon tämä oli luottanut täydellisesti) pettämäksi. Takaumissa seurataan lisäksi Jugoslavian hajoamissodan aikaisia tapahtumia, ja YK-joukoissa palvelut mies näyttää olleen mukana epävirallisessa kuolemanpartiossa, joka metsästi serbien pahimpia sotarikollisia. Kroatiassa asiat eivät sitten ihan niin yksinkertaisia ole, miltä ne aluksi näyttävät ja aika monella, oikeastaan kaikilla, kirjan päähenkilöistä on synkkiä tai rikollisia salaisuuksia.  

Yleinen uskottavuus ei ollut erityisen korkealla tasolla ja aikaisempien sodan aikaisten tapahtumien loppuratkaisut olivat aivan naurettavia. Vankina ollutta ja kuulusteltavaksi raahattua vankia eivät ammattisotilaat olisi ollenkaan tarkastaneet? Muutenkin tapahtumat olivat vähän ylimitoitettuja, mistä edes tuolla seudulla olisi löytynyt semmoiset määrät totaalisen häikäilemättömiä konnia?

Kielellisesti kirja oli ihan keskitasoista tekstiä, jota oli helppo lukea (ja kuunnella). Juoni epäuskottavuudestaan huolimatta oli vetävä ja henkilöhahmot jonkinasteisesta kliseisyydestään huolimatta olivat kiinnostavia. Kirja oli ihan sopivaa työmatkojen kuunneltavaa ja lounastaukojen luettavaa ja kun vielä yksi juonimutka jäi vielä hiukan auki, niin ehkä jossain vaiheessa voin sarjan seuraavaankin osaan tarttua.  

The first part of a new series, by a new author for me. It was perhaps more of an action thriller than a detective story. A Finnish official working in the embassy has disappeared in Croatia, having been previously threatened. The police were not progressing in their investigations, so a man who had previously worked for years in Croatia with UN forces and a young and beautiful woman working in the Ministry of the Interior in Finland, set out to investigate the disappearance. The book follows an obvious villain, a probable contract killer, who has been betrayed by his boss (whom he had trusted completely). Flashbacks follow events from the Yugoslav break-up war, and the man who served in the UN forces appears to have been involved in an unofficial death squad hunting down the worst Serbian war criminals. Things in Croatia aren't as simple as they seem and, many, if not all, of the characters in the book have secrets.

The overall credibility wasn't particularly high, and the resolution of the past wartime events was downright laughable. Wouldn't professional soldiers have checked the prisoner they dragged in for questioning? In general, the events were somewhat exaggerated. Where would such a large number of totally ruthless and blindly devoted villains be found, even in that region?

Linguistically, it was fairly average text, and easy to read (and listen to). Despite its lack of credibility, the plot was quite engaging, and the characters, despite their clichés, were interesting. The book was suitable material for listening during commutes and reading during lunch breaks. Since one plot twist was left slightly unresolved, maybe I'll pick up the next installment in the series at some point.

416 pp. 

 

Joel Haahtela: Marijan rakkaus

Joel Haahtelan uusin kirja - tai pikemmin pienoisromaani. Kertoja, kirjailija, on tavannut nuoruudessaan sattumalta nuoren naisen, jonka kanssa hän vietti unohtumattoman loman Prahassa poistumatta juuri motellihuoneesta. Nainen katosi ilmoittamatta siitä mitään etukäteen, eikä mies enää tätä tavannut, vaikka koetti kykynsä mukaan tätä etsiä. Nyt he kuitenkin kohtaavat sattumalta junassa matkalla Roomaan. Mies ei oikeastaan koskaan ollut päässyt kokonaan yli naisen, Marijan, tapaamisesta ja hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa heidän ensitapaamisestaan. Marija on taideasiantuntija, joka arvioi keskiaikaisen uskonnollisen taiteen aitoutta ja yrittää selvittää tauluja maalanneiden taiteilijoiden henkilöllisyyksiä. He alkavat viettää uudelleen yhdessä aikaa samalla keskustellen omista menneisyyksistään ja taiteesta. Kertoja myös samalla muistelee oman elämänsä tapahtumia ja vaikeaa isäsuhdettaan. 

Kielellisesti kirja oli hienoa jälkeä, jota oli nautinto lukea. Keskiajan taide elää kirjassa vahvasti mukana, ja siinä mainittuja tauluja piti useampi googlella etsiä. Juonellisesti ei tarinassa mitään suurta tapahtunut, kaksi ihmistä kohtaa ja keskustelee, mutta ei kirjassa välttämättä sen enempää tarvita, etenkin kun kieli on niin punnittua ja aforisminomaista. Ajoittain tyyli lähestyy myös surrealistista unen näkemistä etenkin yhden kohtauksen kohdalla. Kirja toi itselle vahvasti mieleen elokuvan Rakkautta ennen aamua, samantapaisesta kohtalon sanelemasta tapaamisesta oli siinäkin kyse. Nautittava lukuelämys oli kyseessä.

Joel Haahtela's latest book – or rather, novella. The narrator, a writer, met a young woman in his youth, with whom he spent an unforgettable holiday in Prague, without leaving the motel room. The woman disappeared without notice beforehand, and the man never saw her again, although he tried his best to find her. Now, however, they meet by chance on a train heading to Rome. The man had never really gotten over meeting the woman, Marija, and wrote his book about their first encounter. Marija is an art expert who evaluates the authenticity of medieval religious art and tries to determine the identities of the artists who painted the paintings. They begin to spend time together again, while discussing their pasts and art. The narrator also reminisces about the events of his own life and his difficult relationship with his father.

Linguistically, the book was finely crafted, and it was a pleasure to read. Medieval art is strongly present in the book, and several of the mentioned paintings had to be searched for on Google. Plot-wise, nothing significant happens in the story; two people meet and talk, but perhaps nothing more is needed in the book, especially when the language is so refined and aphoristic. At times, the style also approaches surrealist dream-like sequences, especially in one scene. The book strongly reminded the reader of the movie "Before Sunrise," as it also dealt with a similar fateful encounter. It was an enjoyable reading experience.

192 pp.