Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla (Salome Virta #2)

Toinen osa sarjassa josta olen jo ensimmäisen ja kolmannen aikaisemmin lukenut. Tämä osa ei ollut kovin korkealla suunnitelmissa lukea, mutta kun se sattui eteen kirjastossa ja kaipasin kevyttä luettava, otin sen lainaksi. 

 Salome elää Berliinissa lähinnä bilettäen ja miehiä iskien. Uusia työprojekteja ei juuri ole vastaan tullut. Hänen viimeisin pokansa on hollantilainen varsin mukavan tuntuinen mies, joka kertoo Hollannissa tapahtuneista taidemurhista. Jo kaksi ihmistä on puukotettu kuoliaaksi niin, että heidän rintaansa on isketty kopio tietystä maalauksesta, “Tupakoiva Nainen”. Salome saa tästä aika kummallisen päähänpinttymän ja lähtee tuota pikaa tutkimaan tapausta Hollantiin, jossa hänen komealla ja sängyssä kyvykkäällä uudella tuttavuudellaan on iso tyhjä asunto käytettävissä. Salome saa selville, että molemmilla tapetuilla on yhteyksiä natsi/uusoikeistolaisiin piireihin. Hän pääsee myös taulun historian selvittelyssä vähitellen eteenpäin, niin että palaset loksahtelevat paikoilleen. Kirja on ihan vetävästi ja kohtuullisen hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin Salome on ihan kuin eri ihminen verrattuna sarjan muihin osiin. Tässä hän on sietämätön koheltaja, joka ei muka muista edes sitä, että hänen siskonsa on tulossa Suomesta häntä tapaamaan ja saa aika kummalla logiikalla pakkomielteekseen taidemurhien selvittämisen. Tuntuu, että Salomella olisi jostain syystä tässä kirjassa jonkinlainen ADHD toiseen potenssiin, siinä määrin hajanaista ja sekavaa hänen käytöksensä oli. Kirja oli kevyttä viihdettä, mutta siinä oli ei vain yksi, vaan kaksi aivan naurettavaa 1:100 miljoonaa todennäköisyydellä olevaa yhteensattumaa. Tekijän motiivi oli tässäkin kirjassa - kuten vähän koko sarjassa - aika heppoisesti perusteltu. Etenkin yhteensattumat jättivät kirjasta vähän huonon maun ja antoivat kuvan pikkuisen laiskoista kirjoittajista. 

Salome is a mostly unemployed documentary filmmaker who lives in Berlin. Her latest sexual conquest is a handsome Dutch who tells her about two murders in Holland where a print of a painting has been attached to the chest of victims by a knife. The painting depicts a woman with an intense gaze who is smoking. Salome develops almost a compulsion to find out what is behind the murders, so she travels to Holland. Eventually, she finds out who the woman is in the painting and why the murders have been committed. The writing was ok, but the plot hinged on several hugely practical and impossible coincidences, which pretty much spoiled the book. Moreover, Salome herself was one of the most irritating characters I have seen in a book in a long time. She must have extremely severe ADHD because her actions were very erratic and her memory was obviously selective. Strange, because in other parts of the series she behaves mostly logically.   

302 pp. 

Meri Valkama: Sinun, Margot

 

Kirjapiirin kirjana luettu kirja. 

Kirja tapahtuu kahdella aikatasolla. Toisessa nuori nainen, Tähkä, selvittelee lapsuuttaan Itä-Saksassa. Hänen perheensä eli siellä muutaman vuoden, kun hänen isänsä toimi siellä vasemmistolaisen lehden kirjeenvaihtaja. Matkalta paluun jälkeen perheessä ei oikein mikään ollut samaa, eikä kestänyt pitkään ennen kuin vanhemmat erosivat. Isän kuoleman jälkeen Tähkä löysi kasan kirjeitä ”Margot” -nimiseltä naiselta. Kirjeissä käytettiin ilmiselvästi salanimiä kaikista mainituista henkilöistä. Kirjeistä paljastui Margotin ja Viljan välinen suhde ja Vilja itse mainittiin niissä useita kertoja, oli ilmeistä, että Margot oli aikanaan tuntenut Viljan hyvin ja vaikutti jopa siltä, että Margot ja Viljan isä olisivat suunnitelleen yhteistä elämää niin, että Vilja kuuluisi perheeseen. Viljalla ei ole mitään muistikuvia, siitä kuka kyseessä voisi olla, ja kaikki muistot DDR:n ajasta ovat haalistuneita.   Hän matkustaa Saksaan tavoitteenaan selvittää, kuka Margot oli ja onko tämä vielä elossa. Äitinsä kanssa hänen suhteensa on vuosia ollut hyvin viileä.  Toisessa aikatasossa seurataan tapahtumia Viljan lapsuudessa sekä hänen isänsä tutustumista naiseen, joka on kirjeiden ”Margot”. Viljn yritys selvittää menneisyyden tapahtumia ei ole ihan helppoa, koska kaikki eivät välttämättä edes halua muistella Itä-Saksan viimeisiä aikoja. Margotin henkilöllisyys lopulta selviää, mutta tiedossa on vain, että hän muutti Berliinistä pois Saksojen yhdistymisen jälkeen. Onko mahdollista saada selville missä hän on ja onko hän edes elossa? Palaamalla menneisyytensä paikkoihin ja ihmisiin Vilja yrittää selvittää mitä hänelle tapahtui tuolloin vuosia sitten ja missä Margot oikein on nykyään? 

Kirja on erittäin sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu. Sen teemoina on menneisyys, idealismi ja idealististen ihanteiden pettyminen. Viljan isä oli intohimoinen kommunisti, joka ei DDR:n toiminnassa osannut nähdä mitään vikaa ja ihannoi kritiikittömästi kaikkia sen osia. Toisaalta hänen näkökulmansa on kuitenkin ulkopuolisen, jonkun, jolla on vapaus matkustaa mielensä mukaan. Hän tuntui torjuvan kaikki muut ajatukset vahvasti aina loppuun asti ja näytti uskovan tietävänsä kansan ajatukset paremmin kuin kansa itse.  Myös Vilja vaikutti ajoittain aika naivilta (vai olikohan kirjoittajan naiviutta): Kun paljastui, että Stasilla ei hänen isästään ollut mitään tiedostoa, hän automaattisesti oletti, että isä ei voinut tehdä Stasin kanssa yhteistyötä. Oikeasti: ulkomainen DDR:ssä asuva lehtimies ja Stasilla ei muka olisi häntä koskevaa kansiota? Höpö höpö – tietojen puutehan vain todistaa, että tiedot on tuhottu. Asioiden kokeminen oli toisaalta oikeastaan yksi kirja teemoista – miten kukakin kokee minkäkin asian, ja miten ihminen muistaa, tai on muistamatta tärkeitäkin lapsuuden asioita, jos niistä ei puhuta vaan ne pikemmin koetetaan kieltää ja torjua.  

Tšernobylissa käynnin episodi kirjassa oli turha ja hiukan säteilypaniikkia levittävä; väite siitä, että voimalan yli lentäneet linnut olisivat tipahtaneet suoraan alas, ei ole uskottava, ei säteily tyypillisesti ole välittömästi tappava. Myös väite siitä, että metalliesineet olisivat jotenkin erityisen radioaktiivisia, ei ole vähääkään looginen. Vielä kun koko käynti oli juonen kannalta ihan turha, kyseessä oli ehkä eniten ärsyttänyt jakso kirjassa.  

Kielellisesti kirja oli hienoa ja nautittavaa tekstiä. Henkilöhahmot olivat myös realistisesti kuvattuja ja vaikuttivat pääosin aidoilta – Viljan äiti ehkä vähiten, hänen reaktionsa eivät aina olleet ihan järkeviä, mutta ehkä tämä oli osittain tarkoituskin ja osoitus hiukan heikolla kantimelle olleesta mielenterveydestä, ainakin sen jälkeen kuin miehen uskottomuus – ja vielä kenen kanssa - hänelle paljastui.

Kirja toi hiukan mieleen Riikka Pulkkisen teokset. Olen niitä pari lukenut, ja molempien teemoissa oli samankaltaisuutta tähän kirjaan verrattuna. Toisessa etsittiin Berliinistä lapsuuden (muistaakseni juuri muurin luhistumisen aikaan sattuneita) unohdettuja ja torjuttuja muistoja, toisessa etsittiin isän rakastajatarta vuosien takaa – molemmat oikeastaan myös tämän kirjan teemoja. Kielellisestikään ei tämä kirja paljoa Pulkkisesta poikennut. 

Kirja on herättänyt melkoista keskustelua Parnassossa julkaistun arvion jälkeen. Arvion kirjoittaja oli kuvitellut kirjan olevan totuuteen pohjautuvaa autofiktiota siinä määrin, että kuvittelin kirjailijan isän kuolleen samaan tapaan kuin kirjan päähenkilön isän. En oikein voi ymmärtää miten kukaan ammattilukija voi erehtyä tällä tapaa – itselle ei kyllä tullut mieleenikään, että kirja olisi jonkinlainen muistelma teos – ja jopa jälkipuheessa sanottiin suoraan kirjan olevan fiktiota. Aika käsittämätön virhe ”ammatti”kriitikolta.  

Kirjapiirissä kirja oli yleisesti pidetty ja sai kiitosta kielestään ja hienosta ajankuvasta. 

556 pp. 

The State of the Art (Culture #4) by Iain M. Banks

A collection of shorter fiction by Banks. The stories are mostly pretty average, only the Culture ones stand out. 

Road of Skulls • (1988) • short story by Iain M. Banks

Two men travel along a road to a city they never seem to reach. Very short, left me slightly baffled. What was the point? **

Odd Attachment • (1989) • short story by Iain M. Banks

A tree creature is tending his cattle and at the same time worrying if another one loves him. A spaceship lands, and a strange animal comes out. It has five nice appendices in both protuberances in its upper body which can be used to calculate if she loves me or she loves me not. A simple and short story. ***-

A Gift from the Culture • [Culture] • (1987) • short story by Iain M. Banks

A Culture citizen is staying on a non-Culture planet. He is blackmailed to use a powerful weapon that can only be used by a Culture citizen. He is supposed to shoot down a descending space ship which most likely will cause political chaos. What can he do? A pretty good story that ends a bit too soon. ***½

Descendant • [Culture] • (1987) • novelette by Iain M. Banks

A man has crash landed on a barren moon. He and a sentient but damaged space suit must try to escape death by walking around half of the moon. A pretty good story about surviving and co-operating. ****-

Cleaning Up • (1987) • short story by Iain M. Banks

A faulty matter transmitter sends random junk to Earth at random locations. As it is high-tech junk, humans try to use it, eventually with not-so-nice consequences. A short and ironic story could well have been from the 50s Galaxy magazine.  ***

Piece • (1989) • short story by Iain M. Banks

A letter about religious fundamentalism which is supposed to be from a Lockerbie plane crash site. A short piece with no plot. ***-

The State of the Art • [Culture • 3] • (1989) • novella by Iain M. Banks

A Culture expedition is visiting the Earth in the 70s. The Ship that leads the expedition has hoovered every tidbit of anything humans have ever created with its tiny but powerful probes. A few members of Special Circumstances visit major cities to get a firsthand experience of human life. One agent decides to stay on Earth and more or less turn into a human. Another wants to drop a tiny black hole to the center of the Earth to rid of such a rotten place. Another wishes that Earth would join the Culture, but that is not to be: Earth will be a “control” world in a study by Culture. It wants to find out if it is worthwhile to make a contact with the uncivilized worlds which have not yet grown into the post-scarcity life. A pretty good look on Earth by Culture. After this story, there shouldn’t be any question of if the Culture is established by Earthlings. It is not. **** 

Scratch • (1987) • short story by Iain M. Banks

Some kind of stream of consciousness thing. I didn’t understand it, I didn’t get it, I didn’t finish it. *

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista (Amgash #2) (Anything is Possible)

Kirja on eräänlainen jatko Lucy Bartonille - tosin kirjat voisi lukea todennäköisesti kummassa järjestyksessä vain. Kirja koostuu novelleista, joissa muutamassa Lucy mainitaan, ei tosin kaikissa ja vain yhdessä hän on merkittävässä roolissa mukana. Tarinat punoutuvat toisiinsa pienten mainintojen kautta: tapahtuma ja tai henkilö, joka ohimennen mainitaan yhdessä kertomuksessa, voi olla toisen novellin pohjana. Kirja muodostaa kokonaisuuden kaupunkilaisten elämästä, hyvistä ja etenkin huonoista hetkistä ja menneisyyden traumoista. Tiivistelmää kirjasta on vaikea kirjoittaa, se pohjautuu enemmän tunnelmiin ja yksittäisiin tapahtumiin ja keskusteluihin sekä erittäin hyvin kuvattuihin henkilöhahmoihin, kuin varsinaiseen laajaan yhtenäiseen juoneen tuottaa näkökulman kaupunkilaisen elämään ja ajatuksiin.

Paljon tapahtumista jää sanomatta ja on näkyvissä vain yksittäisissä sanoissa ja lauseissa. Kieli on helppoa ja nopealukuista, mutta petollisen yksinkertaista, sen takana on paljon asiaa ja pohdittavaa. Strout on todella mestari kertomaan paljon, mutta äärimmäisen vähäeleisesti. Kyseessä on sellainen kirja, että sen melkein tekisi mieli aloittaa heti uudelleen, jolloin vihjaukset ja viitteet asettuisivat paremmin kohdilleen kokonaisuutena. Se ei ehkä ole ihan Olive Kitterridgen tasolla, mutta oli joka tapauksessa erinomainen teos.

The story of Lucy Barton continues - kind of. The book consists of short stories mostly about people who had lived in the same town Lucy was born, and about some people who are connected to it in one way or another. The stories are mostly shortish scenes, where people often discuss their past and their place in the life of the town. Not much happens per se, but a lot is revealed and often there are things which are not explicitly said but rather only alluded to (but might get explained in another story). The writing is deceptively simple, and the clear prose hides a lot of content. An excellent book, but perhaps it is not as good as Olive Kitteridge.  

261 pp.

Jarkko Sipilä: Katumurha (Takamäki #10)

Uusi komisario Takamäki. Mies ammutaan kesken iltapäiväruuhkaa keskellä Helsinkiä avoautoonsa. Ampuja pääsee pakoon maastomoottoripyörällä puistojen läpi ajaen ja pyörä löytyy vähän myöhemmin poltettuna. Ammutulla miehellä ei vaikuta olevan mitään yhteyksiä alamaailmaan, ei mitään rikollista taustaa, ja henkilökohtaisessa elämässäkään ei ole mitään erityistä - mitä nyt rakastajatar. Mutta tämä, kuten myös puoliso, vaikuttavat olevan aidosti yllättyneitä murhasta. Miksi ihmeessä pikkufirmaa hoitanut, nettisivuja suunnitellut, mies tapettiin näin näyttävällä tavalla?

Vähitellen poliisi pääsee ainakin mahdollisen tekijän jäljille, mutta tämä ei ole sen tyyppinen konna, että hänellä olisi ollut kykyä suunnitella näin näyttävä rikos – eikä hänellä ole mitään järkevää motiivia. Taustalla on pakko olla jokin toimeksiantaja, mutta kuka ja miksi?

Rikollisen lähipiiriin yrittää soluttautua Suhonen, jolla on paljon kokemusta peitetoiminnasta. Mutta asiat eivät suju ihan niin kuin oletettiin…

Sarjassaan paremman pään kirjoja, vetää mukaansa heti alusta alkaen ja henkilöhahmot ovat hyvin kuvattuja ja kiinnostavia. Kirja painottuu vahvasti puhtaaseen poliisityön kuvaukseen ja poliisien perhe-elämä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole suuressa roolissa. Takamäkeä itseään on tosin kohdannut suuri menetys, hän on jäänyt leskeksi puolison kuoltua auto-onnettomuudessa ja tästä toipuminen on vielä pahasti kesken.

The next book in the Police inspector Takamäki series, a man has been shot in his car during rush hour. He has no criminal history, has no connection to organized crime, and he has worked in his little one-man company designing webpages. Who wanted him dead? Pretty soon the police gets a clue about a possible culprit, but as the murder seems to be a contract job, the suspect isn’t arrested, but an undercover sting is organized to find out who (and why) hired the hitman. The undercover operation doesn’t go as planned… A very nice installment in the series. An imaginative plot and good characters create an entertaining book. The emphasis is very much on the police work, even though we learn that Takamäki has faced a serious personal loss. 

275 pp. 

Venuksia veitsenterällä by Eeva Nikoskelainen

Kirja kertoo sairaalan vetämästä laihdutusryhmästä, jota johtaa eronnut lääkäri. Hänen apulaisenaan toimii tiukkapipoinen ravitsemusterapeutti. Laihduttajilla on odotuksena päästä lihavuusleikkaukseen, se kun olisi heidän mielestään helpompaa kuin muunlainen laihduttaminen. Etenkin ravitsemusterapeutin kantana taas on, että kunnon askeesi se laihduttaa ilman turhia leikkauksia. Kirja seuraa tähän laihdutuspiiriin liittyvien henkilöiden, sekä asiakkaiden, että henkilökunnan, elämää sekä myös kilpailevan, hiukan epäeettisilläkin perusteilla lihavuuden leikkaushoitoa tarjoavan klinikan johtajaa. Kyseessä on erittäin kevyt, erittäin tyhjänpäiväinen hömppäkirja, joka koostuu lähinnä rakkauden havittelusta ja laihtumisesta haaveilusta.

The book follows a group of people who try to lose weight, both the patients and the doctor and dietician who try to help them. Everything mostly revolves around their love life. Very, very, very light book without much of a deeper meaning. Far too light for my taste.

304 pp. 

Suojattomat (Anna Fekete #2) by Kati Hiekkapelto

Seuraava autossa kuunneltu kirja. Tämä teos jatkaa aikaisemmin kesällä aloittamaamme sarjaa Anna Feketestä, joka on Jugoslavian unkarilainen ja on tullut lapsena pakolaisena Suomeen ja joka työskentelee nyt rikospoliisissa.

Vanha mies jää auton alle. Auto ajoi nuori au pair, joka väittää miehen maanneen valmiiksi tiellä. Mies on myös kaukana kotoaan yövaatteissaan vain tohvelit jaloissa. Oliko hänellä dementia ja oliko hän eksynyt kotoaan? Annan hiukan rasistishenkinen työpari taas työskentelee keskusrikospoliisin kanssa estääkseen tanskalaisen katujengin tulemisen Suomeen. Jengi on tunnettu erittäin kovaotteisista teoistaan ja uhkana ei ole vain huumekaupan ja väkivallan lisääntyminen, vaan myös jengisota uuden jengin ja Helvetin Enkeleiden välillä. Kun oletetusti jengiin liittyvä osoite ratsataan, sieltä löytyy kuollut mies ja Subutex pöhnässä oleva, karkotusta pakoillut, Pakistanista kotoisin oleva pakolainen. Kun osoittautuu, että yliajettu mies asuu naapurissa ja myös toinen saman rapun asukas, vanha nainen, on kadoksissa, asiat näyttävät aika kummallisilta. Miksi ihmeessä huumehörhöt olisivat tappaneet kaksi viatonta eläkeläistä? Vai onko kyse jostain ihan muusta kuitenkin? 

Kirja on sujuvaa kieltä ja siinä on mielenkiintoinen, yllättäväkin rikosjuoni. Kirja on “sosiaalisen” dekkarin tyyliä, eli siinä otetaan selkeästi kantaa ongelmiin ja tässä mielessä se on paljon lähempänä Matti Yrjänä Joensuuta kuin sanotaan jotain Reijo Mäkeä. Kielellinen asukin on lähempänä ensimmäistä kuin jälkimmäistä. Kyseessä oli kaiken kaikkiaan hyvä kirja, ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen osa. 

The next book in the Anna Fekete series. She has arrived as a refugee to Finland when she was a child and now works as a criminal investigator at the police department of a largish city.

A young au pair drives over an old man. She claims the man was lying on the road. The man was wearing only night clothes and he was far from home. It turns out his neighbor is missing. And another neighbor who was a drug seller is found dead during a raid on the apartment. It certainly cannot be an accident. Another well-written installment in the series which takes a clear stand on social and refugee issues. 

298 pp.