Hal Duncan: Pako helvetistä! (Escape From Hell!)

A breathless run through the hell itself, when four people, a hobo who committed suicide, a mob enforcer/killer, a prostitute, and a gay man, are trying to escape. The hell resembles a mix of a failed fascist police state and corporate America turned up to 11. It is a breathtaking, violent, but yet funny romp, in its own way, through a nightmarish landscape.

Neljä ihmistä kuolee: kulkuri tappaa itsensä, ilotytön sutenööri hakkaa hengiltä, kun tämä yrittää paeta, palkkamurhaaja tulee itse työantajansa tappamaksi, homo on ilmeisesti hakattu hengettömäksi. Jo matkalla he näkevät toisensa ohimennen, mutta päätyvät sitten ihan omiin helvetteihinsä. Kulkuri joutuu etsimään elintilansa postapokalyptisen näköisiltä kaduilta, joilla julmat poliisipartiot pitävät järjestystä yllä, ilotyttö joutuu huumattuna ja vangittuna toistuvien raiskauksien kohteeksi, gangsteri on vankilan kaltaisessa rakennuksessa toistuvasti kidutettava, ja homo ”sairaalassa” jossa hänet yritetään pakolla ja lääkkeillä ”parantaa” homoudesta. Gangsteri-murhaaja onkin sen verran kova luu, että hän pakenee omasta helvetistään, ja enemmän tai vähemmän sattumalta jatkaa pakoa muiden päähenkilöiden kanssa. Tästä alkaa mielipuolinen käytännössä taukoamaton hurmeinen pako, jota hölysuinen uutistoimittaja seuraa helikopterista.  Vauhdikas ja erikoinen kirja, joka sotkee keskenään toimintaa, kauhukuvastoa, ironiaa ja huumoria. Loputus on hiukan avoin, toisaalta muun tyyppistä loppua kirjalle olisi vaikea kuvitella.

 189 pp. 

Agatha Christie: Varjossa auringon alla (Evil Under the Sun)

 

A Hercule Poirot mystery happens in a small isolated hotel. After almost a third of the book, one guest is found murdered. After many discussions, our detective naturally found the culprit. Both the motive and the method of murder are extremely contrived and unlikely. A fairly boring and stupid book.  

Pitkästä aikaa Agatha Christien kirja. Hyllyssä oli useampi hänen teoksensa lukemattomana tai niin kauan sitten luettuna, että mitään muistikuvia ei niistä enää ollut. Tämä päätyi luettavaksi parhaimman Goodreads-arvosanan perusteella. Tapahtuma paikka on niemenkärkeen eristynyt hotelli, jossa on (melko) värikäs (ja kliseinen) joukko vierailijoita. Kun lopulta yksi heistä löytyy kuolleena (tähän ehtii koulua lähes kolmasosa kirjasta) Hercule Poirotin tehtävänä on selvittää kuka ryhmästä oli murhan tekijä. Luonnollisesti tämä lopulta onnistuu. 

Kirja ei minun mielestäni hyvästä Goodreads -arvosanastaan huolimatta missään tapauksessa ole paremman pään Poirot-kirjoja. Alkupuolella kirjaa ei tapahdu juuri mitään ja murhan suoritustapa ja etenkin sen motiivi ovat todella kaukaa haettuja ja erittäin keksityn vaikutelman antavia. Henkilöhahmot olivat varsin karikatyyrimäisiä. Tämän teoksen perusteella ei kovaa intoa kehittynyt uutta Christietä lukemaan. 

256 pp.

Anu Hopia, Pekka Lehtonen: Kuplivaa kemiaa - Kiehtovat juomat kotikaljasta kombuchaan

Kirja juomien kemiasta. Painopiste on luonnollisesti aika paljon alkoholijuomissa – ehkä teetä ja kahvia olisi voinut käsitellä hiukan enemmän. Asiat on esitetty hyvin selkeällä ja viihdyttävällä, joskus ehkä liiankin kevyellä kielellä ja mukana on jotain pieniä anekdootteja käsiteltäviin asioihin liittyen – näitä kyllä olisi voinut olla enemmänkin. Mielenkiintoinen perusteos alallaan, tutustumisen arvoinen.

 

A nice and well written review of the chemistry of different drinks. The emphasis is on alcoholic varieties, but other types of drinks are also covered. All facts are presented in a conversational tone with some (too few) amusing anecdotes.

258 pp. 

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage)

A typical book by Murakami. An introverted man who can’t really form relationships, past trauma, a perky young woman, travel with a mission (this time to Finland), sexual dreams, and many, many mentions of breasts of every single female character regardless of her age. In spite of all that, the book is very enticing reading with some dreamlike quality even if this has little magical realism of his other works.

Pitkästä aikaa Murakamin kirja luettavana. Kirja kerto hiukan syrjäänvetäytyvästä miehestä, joka asuu yksin ja jonka ammattina on asemarakennuksien suunnittelu. Hän on reilusti kolmikymppinen ja on muutaman kerran seurustellut, mutta aina kun suhde on ollut muuttumassa vakavaksi, se on lopahtanut. Hän on kuulunut lukioaikanaan erittäin tiiviiseen viiden nuoren porukkaan. Kavereiden tapaaminen jatkui vielä opiskelun alkamisen jälkeen, kunnes hän ilman selityksiä ”erotettiin” kaveripiiristä. Tämä oli kova isku ja masennuksen kautta mies kävi jo lähellä itsemurhaa. Elämä kuitenkin jatkui ja nyt hän on tavannut naisen, jonka kanssa voisi ehkä lopultakin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Naisen mielestä hän ei kuitenkaan ole ehjä, vaan vuosien takainen hyljätyksi tulemisen kokemus kaikertaa yhä edelleen. Naisen suosituksesta mies lähtee matkalle tapaamaan jokaista vanhaa ystäväänsä. Tämä matka sitten ulottuu Suomeen ja Hämeenlinnan kulmilla sijaitsevaan pikku kesämökkiin asti. Asiat osittain selventyvät, mutta osittain jäävät avoimeksi, kuten kirjan loppukin. Kirja on tutun tyylistä ja teemoiltaan muuta kirjailijan tuotantoa vastaavaa tekstiä, jossa myös kirjoittajan voimakas kiinnostus naisten rintoihin tulee ilmi hänen muidenkin kirjojensa tapaan. Kerronnaltaan se on rauhaisaa ja jotenkin kummallisesti imevää tekstiä, vaikka tapahtumia siinä aika vähän loppujen lopuksi on. Tyyliltään tämä menee lähemmäksi ”Norwegian Wood” kirjaa, eikä sisällä joitain poikkeavan voimakkaita unia lukuun ottamatta maagista realismia. 

330 pp. 

      

Jari Salonen: Kaikki me kuolemme kerran (Zetterman #5)

 

Seuraava kirja Zetterman-sarjassa. Oili, KRP:n komisario ja Zettermanin entinen työtoveri ja nykyinen naisystävä, on päässyt pois sairaalasta viime kirjan aivovamman jälkeen. Hänen toipumisensa on hidasta (tosin aivan yliluonnollisen nopeaa ja hyvää jos todelliseen kyseisen tasoisen aivovamman ennusteeseen vertaisi) ja pahinta ovat herkkä väsyminen ja niin voimakas matkapahoinvointi, että kotoa kävelymatkaa pidemmälle lähteminen on erittäin vaikeaa. Zettermaniin ottaa yhteyttä keskitason iskelmälaulajan tyttärentytär. Mies on ollut kadoksissa jo useamman päivän ja oli jättänyt tulematta tyttärensä syntymäpäiville. Myös levytyssessiot olivat jääneet väliin, eikä hänen puhelimeensa saada yhteyttä. Miehen auto löytyy mökiltä, jota hän oli saanut lainata ja hänen vaatteensa ovat rantasaunalla hyvässä järjestyksessä, mutta miestä itseään ei löydy mistään – ennen kuin parin viikon päästä hänen ruumiinsa löytyy kelluvana järven lahdesta. Tapaturma? Vaiko itsemurha? Hiukan kummallista tosin, että mies, jolla oli niin vahva fobia veteen, että ei mennyt laiturillekaan ilman pelastusliivejä olisi vahingossa hukkunut tai tahallaan itsensä hukuttanut? 

Sympaattista, mutta taas ehkä hiukan enemmän sivupolveilevaa tarinankerrontaa, jossa päähenkilöt ovat inhimillisiä ja uskottavia. (Tosin Zettermanin selviäminen hengissä eräästä yksittäisestä kirjan tilanteessa on yksi epäuskottavimpia asioita, mitä kirjoissa on hetkeen vastaan tullut). Sarjassansa varmastikin vankkaa keskitasoa.  

This time retired police inspector Zetterman tries to find out why a middle-tier, elderly singer died by drowning. Given that he was deathly afraid of water, it doesn’t make sense that he took a casual swim or committed suicide in that way. The characters are sympathetic, and the plot advances at a leisurely pace. A nice book but with a few too many sidetracks.

318 pp.

Jane Harper: Kadonnut mies (The Lost Man)

Australiassa tapahtuva dekkari, joka ei suoraa jatkoa kirjoittajan kahdelle aikaisemmalle teokselle – samassa maailmassa se kyllä ainakin yhden vihjeen perusteella tapahtuu. Tapahtumapaikkana ovat Australian suunnattomat karjatilat, joiden pinta-ala lasketaan jopa tuhansissa neliökilometreissä.  

Paikallinen tilanomistaja löytyy kuolleena autiomaasta vanhan yksittäisen autiomaassa kuolleen henkilön muistokiven vierestä. Hänen autonsa löytyy muutamien kilometrien päästä. Aluksi epäillään, että auto olisi rikkoutunut, mutta se on täysin kunnossa, polttoainetta on riittävästi ja autossa on täydet hätävarastot vettä ja ruokaa. Tämän jälkeen kuolema aletaan pitää itsemurhana, mutta kuolleen veli (jota koko pikkukaupungin väki halveksii vuosia sitten sattuneen yksittäisen tapauksen jälkeen) alkaa epäillä jotain – auto oli niin kaukana ruumiin löytöpaikasta, että kuumassa ilmastossa olisi ollut käytännössä mahdotonta selvitä autosta sinne asti. Myös muita kummallisia yksityiskohtia tuntuu tapaukseen liittyvän. Kuollut mies oli paikkakunnalla arvostettu, suuresta tilasta vastuussa oleva. Miesten isä oli ollut aikanaan väkivaltainen ja veljekset olivat olleet lähinnä helpottuneita, kun tämä kuoli liikenneonnettomuudessa. Pikkuhiljaa paljastuu, että kaikilla on salaisuuksia, henkilöt eivät ole miltä vaikuttavat ja motiiveja useammalla löytyy, mutta ei ehkä ihan riittävän voimakkaina murhaamiseen. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vetävästi kirjoitettu kirja, mutta se oli ehkä hiukan pitkitetty ja tapahtumat ainakin alkupuoliskolla olisivat voineet edetä hiukan nopeamminkin. Mielestäni tämä teos ei ole aivan kirjoittajan ensimmäisen romaanin tasoa. Tapahtumapaikka oli kuitenkin elävästi ja mieleen jäävästi kuvattu. 

A man has died on a giant Australian farm. At first, it seemed to be a suicide, but there were a few things that didn’t fit that – one of them is that the man could never have walked to the place he was found from his car in the heat of summer (or winter – I wonder how it is called in Australia). Almost everyone has some secrets in their past, and the dead man wasn’t so nice as his public reputation was. A pretty good book, but not as good as the earlier ones by the same author, especially her first book.

400 pp

Myth Conceptions (Myth Adventures #2) by Robert Lynn Asprin

 The adventures of magician apprentice Skeeve and his magician (who has lost his powers) friend, a demon named Aahz from the dimension of Perv (yes, Aahz is a pervert) continue. The friends are relaxing at the inn, which came to be in their possession at the end of the last book, when they hear that a nearby kingdom is hiring a court magician. As government jobs are easy and well paid, they decide to get that job. There seems to be some heavy competition for that tenure, but thanks to his shrewdness, Skeeve manages to get the job. It turns out that there was a good reason why the kingdom was seeking a magician: there is a huge invading force closing in, so huge that the country’s military wouldn’t have any chance with it so a magical solution is imperative. As Skeeve is just an apprentice and Perv doesn’t have any power, that is a slightly tall order. But fast talking and clever scheming might work…

A fun book that is based on clever wordplay and surprising and funny plot twists (I wonder how Aahz, the pervert, knows so many of our idioms which always go over every other character's head). A fun little book, looking forward to the next part.    

208 pp. 

The Hugo Winners, Volume 3 (The Hugo Winners #3) by Isaac Asimov (Editor)

Ship of Shadows • (1969) • novelette by Fritz Leiber

A man wakes up extremely hungover in a bar which seems to be a strange place. A talking cat is nearby and they eventually become friends. There seem to be vampires and other mythical creatures around, and everything seems a bit blurred and surreal. Eventually, a pretty mundane explanation is given, but until then the story is muddled and surreal. It is pretty well written, but this storytelling style is not my cup of tea. ***+ 

The Queen of Air and Darkness • (1971) • novella by Poul Anderson

Humans live on a planet that is still largely uninhabited. A woman loses her son. She believes that he was captured by the original, intelligent beings who are living covertly in more desolate places on the planet. The officials are not believing that and think that the boy simply got lost in the woods and died there. She hires a private investigator of sorts and together they try to find her son. The original inhabitants have been capturing humans for a long time and they seem to be elf-like. But that isn’t the whole truth. An okay story that had some good in it but was pretty past its time in other places. The mind control trope felt very '60s-like. The long lecture at the end of the story was also boring and felt forced. *** 

The Word for World Is Forest • [Hainish] • (1972) • novella by Ursula K. Le Guin

A human colony is using an alien planet for timber and local natives as slave labor. One day, the natives decide to fight back. About 2000 humans against a few million natives, how will it end?

A thinly disguised allegory of the Vietnam war, fairly black-and-white, and very rooted in the attitudes and even customs of the late sixties. Most of the characters are crude stereotypes. The book also has some totally ridiculous premises - transporting logs across light-years as on Earth "wood is more valuable than gold." It is hard to think about any application where wood would be so irreplaceable. Also, if all trees on Earth died and no new trees could be grown, the ecosphere would be irreplaceably destroyed anyway. The natives are supposed to have some kind of dreaming ability, which is emphasized in the blurb of the book, but it isn't really used for any real purpose other than for some hippy nonsense about alpha waves. Moreover, one person uses ergots for his migraine; apparently, medical treatments haven't advanced at all after the sixties... or the author severely lacks extrapolation skills :-). In a nutshell, a well-written book that is so tied to its time that it feels pretty old and fashionable.***½

A Song for Lya • [Thousand Worlds] • (1974) • novella by George R. R. Martin

The native inhabitants have a religion that involves committing suicide by letting a parasite eat them alive. There are no other religions on the planet and every alien on the planet, without exception, professes that religion and follows the same rules. Also, every alien on the planet seems to be content and very happy. And now humans are turning to that religion in increasing numbers. A husband and wife, both telepaths, arrive on a planet to investigate that problem. The husband is an empath, mainly able to feel emotions; Lya, the wife, is a very sensitive telepath and is able to read minds. The plot goes where you might expect it to, but the writing is very good and the story is really excellent. ****

Slow Sculpture • (1970) • novelette by Theodore Sturgeon

A woman meets a man who is making tests with electrostatic equipment. She tells him that she has breast cancer. The man tells her that he can cure it with his apparatus, and proceeds to do so. During the process, the woman faints and regains her consciousness a few days later. She first runs away but returns for a philosophical conversation. An okay story, but I fail to get the whole point of it. ***-

 Goat Song • (1972) • novelette by Poul Anderson

In a utopian future, automated systems and a central computer control everything. Souls and personalities are supposedly recorded and the computer promises to bring back everyone who has died when the “situation is right.” So far it hasn’t been right, and as nothing ever seems to change it is unsure when the situation will ever be right. There isn’t supposed to be individual love, but one man and his wife have formed a pair. As the wife is killed, the man asks the representative of the computer, Dark Queen, to resurrect the wife. The Dark Queen at first doesn’t listen, but the man sings so eloquently that he is taken to the main compound and eventually his wife is resurrected, under reserve. Not everything works well and the computer wants to use the man as an antagonist to learn more about humanity. The man ends up becoming some kind of messiah, mainly because he can sing so well. The writing is pretty good and eloquent, but somehow the story felt very naive. ***

Ill Met in Lankhmar • [Fafhrd and the Gray Mouser] • (1970) • novella by Fritz Leiber

Two thieves meet more or less by accident and straight away recognize each other as kindred spirits. They meet with their girlfriends, and after some friendly boozing, they decide to find out what the local thieves guild (they aren’t members) is up to, as one of the girlfriends has a serious wish for revenge against them. After a very eventful trip, they return to find tragedy. This is a very smoothly written action fantasy that is written partly in poetic language. Fantasy aspects arise towards the end, whereas the beginning is fairly straight action. This is a nice novella that well deserved the award. ****-

Inconstant Moon • (1971) • novelette by Larry Niven

The moon seems to shine brighter than normal, and it seems to become slowly brighter and brighter. A man starts to wonder what could cause this. He can think of only one possible cause: the sun has gone nova, and the dayside of the Earth is already boiling. What to do on the last night of your life—and on the last night of anyone’s life? Have the night of your life, of course. This is an excellent story that felt only slightly dated, and was enjoyable to reread. ****½

The Meeting • (1972) • short story by C. M. Kornbluth and Frederik Pohl

Two parents have transferred their severely developmentally challenged son to a new school. They have had, apparently, very unrealistic expectations. The school costs more than they can afford, and there is a need for "voluntary" money donations as well. They have received an offer for a brain transplant and are thinking about it. A very mundane story until the plot twist at the end, which is left open (?). An okay story, but perhaps not Hugo-winner material? ***

Eurema's Dam • (1972) • short story by R. A. Lafferty

Albert is very stupid, so stupid that he can hardly do anything by himself. Even at school, he has trouble writing, so he has had to build a machine that can write for him. He makes a fortune with his designs, as he is so bad at everything that he always needs to build machines to do things he can’t. A pretty good story, but I am not sure about the ending. ***½ 

The Girl Who Was Plugged In • (1973) • novelette by James Tiptree, Jr.

Advertising is strictly forbidden. “Ad” is a dirty word. How are companies able to market new products? Through “influencers,” of course. The mind of an ugly, deceased young woman is used to control the cloned body of a beautiful young woman who has no mind of her own. She becomes very popular, with huge numbers of followers, and everything goes well until a young man falls in love with her. A pretty good story which is even more current now than when it was written, so much so that it could very well be a nominee or Hugo winner even today. The worst part of the story was the middle, which felt fairly slow. ****

Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki (Arto Ratamo #1)

An extremely bad book about a doctor who discovers a cure for the Ebola virus and ends up chased by Russian intelligence and a Finnish army officer turned bad. Not a shred of believability, full of stupid mistakes and bad logic, poorly drawn one-dimensional characters, and the writing is average at best. This is one to be avoided.   

Kyseessä on aivan järkyttävän huono kirja. Aika pian aloitettuani lukemisen päätin, että tämän kirjan jaksaa lukea läpi vain tekemällä lista kirjan juonen typeryyksistä ja virheistä, jotta jotain kiinnostavuutta lukemisen jatkamiselle riittäisi. Olen aikaisemminkin joskus näin menetellyt epäloogisuuksia ja virheitä pullollaan olevien kirjojen kohdalla. 

Juonessa suomalainen tutkija keksii parannuskeinon ebolaan. Pian häntä jahtaa, ei vain juoppo suomalainen armeijan tiedustelu-upseeri, vaan myös Venäjän tiedusteluorganisaatio tai oikeastaan parikin. Erinäisiä toinen toistaan hullumpia juonenkäänteitä kirjassa riittää. Uskottavuus tällä kaikella on ihan täysin olematonta, henkilökuvaukset ovat naurettavia ja yksiulotteisia ja kielellisesti teksti on yksinkertaista. Tämä kirja on kioskikirjallisuutta sen surkeimmassa muodossa. 

Olisikohan kannattanut luetuttaa kirjaa jollakin, joka tietää edes jotain lääketieteestä ja tutkimustyöstä?

Kummallisesti kirjassa oli ainakin kaksi useamman sivun erittäin muusta juonesta irrallista ja tarpeetonta luentoa supon historiasta. Näillä ei kirjan tapahtumien kannalta ollut mitään merkitystä. Olisiko kirjoittaja copy-pastannut taustatyönä keräämäänsä materiaalia kirjan täytteeksi?

Ohessa listaa asioista, jotka olivat virheellisiä, typeriä ja/tai ärsyttäviä:

- Korkeasaareen tuodaan villejä luonnosta vangittuja eläimiä, tätä ei kyllä tapahdu yhdessäkään eettisessä eläintarhassa, etenkään kädellisiä (tosin kyseessä oli myös ihan keksitty apinalaji - en oikein ymmärrä miksi).

- Kirjassa puhutaan koko ajan vastalääkkeestä. Mikä ihme on vastalääke? On olemassa lääke ja on vasta-aine, jotka ovat eri asioita. Vastalääkkeestä voidaan joskus puhua myrkyissä, ei taudeissa.

- Tieteellisessä työssä määrätään päähenkilö ylityöhön työstä myöhästymisestä? Ei ikinä tutkimustyössä ole kellokorttiin sidottua työaikaa, eikä normaalityöaika edes riitä oikeastaan ikinä.

- Sillä, että lääkkeellä on koeputkessa tehoa, ei kovin paljoa voi päätellä elimistössä olevasta yleisestä tehosta, tässä on sitten vielä vuosikausien kehitystyö edessä ennen eläinkokeita.

- Lääkkeellä on vielä niin yksinkertainen kaava, että sen voi kirjoittaa nopeasti paperille, eikä sitä ole muka etukäteen tutkimusprotokollassa listattuna, jossa oikeasti on yksityiskohtainen lista kaikista aineista, joita tutkitaan ja miten niitä tutkitaan. 

- Lääkäri on erikoistunut virusoppiin, ei muuten ole semmoista erillistä erikoisalaa Suomessa olemassa.

- Suomessa on velvollisuus ilmoittaa kaikista biologiseen sodankäyntiin sopivista löydöistä välittömästi sotilastiedusteluun? Epäilen vähän, olisi aikamoisen paljastusjutun paikka.

- Mihin ihmeeseen ”edustusvaimo” on tarpeen sotilaselämässä?

- Välillä kirjassa sitten puhutaankin antiseerumista ja sen kaavasta. Antiseerumi on biologinen tuote, eikä sille oikein ole sellaista kaavaa mitä voisi opetella tai josta olisi jotain hyötyä, eikä sitä etenkään kirjoitusajankohtaan todellakaan ole voinut tuottaa kuin elävässä eläimessä.

- Supon Turvallisuusosastolla on valmiina raportti satunnaisen kirurgin tavallisesta työhöntuloajasta? Miksi ihmeessä?

- Proffa palaa tyynesti kylpyyn, täyttää kylpyammeen uudelleen vedellä ja katselee rauhallisesti, kun kummallisesti käyttäytyvä kapiainen heittää hiustenkuivaajan kylpyammeeseen? Taitavat rakennussäännötkin rajoittaa pistokkeiden etäisyyttä altaasta, ettei tuommoinen heitto ihan mahdollinen tai helppo olisi?

- Mikä mahtaa olla ”melkein äänetön” pistooli, eivät äänenvaimentajat nyt niin erityisen hyviä ole

- Miten ihmeessä yksittäinen kapiainen pystyisi toisen junailemaan eläkkeelle - eläkkeelle pääsyssä on etenkin valtiollisella työnantajalla lait ja säännöt, eikä se ole esimiehen valinnasta tai halusta kiinni.

- Mikä estäisi jo olemassa olevan ebolan käytön, onhan sitä Afrikassa saatavana, toisaalta pelkän virusnäytteen aseellistaminen ei ole ihan helppoa, ei sillä pelkällä virusnäytteellä ole suunnatonta arvoa ja sen säilyvyyskin on varsin rajoitettua.

- Ensin mummo puhuu tyttären kuolemasta puhelimessa, 2 sekuntia puhuu myöhemmin pikkutytön kanssa kuin äiti olisi hengissä ihan kuin tämä ei olisi vieressä kuullut asiasta.

- Minikamera, jolla saa mikrofilmiä suoraan ilman kehittämistä. Varmaan joo.

- Auton bensatankki räjähtää välittömästi luodista.

- Kaliumkloridi tabletteina tappaa heti, piikkinä kyllä vaikuttaa nopeasti, mutta tabletteina tunneissa, eikä välttämättä imeydy niin paljoa, että henki lähtisi ollenkaan. 

Yhteenveto kirjasta: VMP. 

288 pp. 

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Historiallinen romaani Hattulan vanhan kirkon maalauksien valmistamisesta. Kirkkoon on maalattu noin 1510 runsas määrä kuvituksia raamatun tapahtumista. Maalareista kukaan ei tiedä yhtään mitään, mutta oletuksena on, että he tulivat Ruotsista tai Liivinmaalta. Tämä kirja on heidän kuviteltu tarinansa. Maalaamaan saapuu kaksi ammattilaista ja apupoika. Kun apupoika katkaisee kätensä, maalarit joutuvat hankkimaan apuvoimaa mistä saavat. Kylällä asuu hyljeksitty orpotyttö, joka on ollut tiiliruukin mestarilla kasvattina. Mestarin kuoltua tämä on elänyt yksikseen kyläläisten ylenkatsomana. Tyttö on tehnyt koristeltuja saviastioita, jotka ovat kiinnittäneet linnanrouvan huomion ja näin tämä päätyy apuriksi kirkkomaalareille - vaikka melkoista mutinaa etenkin kirkkoherran taholta kuullaan naisen osallistumisesta tälläiseen pyhään työhön. Tässä maalaustyössä hän kumminkin sitten osoittautuu enemmän kuin päteväksi. Kirjan kuvaa herkullisesti keskiajan kyläyhteisöä ja sen ihmisiä. Ihmiset myös kehittyvät persoonina kirjan tapahtumien, yhden kesän, kuluessa. Juonen tarkka kuvaaminen ei ole oleellista ja eikä edes suotavaa, sillä kirja on hyvä kokea sellaisena kuin se on, tietämättä juuri muuta kuin peruslähtökohdat. Kirjan kieli on vivahteikasta ja kertojahenkilön mukaan vaihtuvaa ja sen henkilöt heräsivät mielessä eloon vahvasti elävinä ja heitä jäi kaipaamaan. Mitähän siten tapahtui? Ainakin Lohjan kirkko taisi tulla maalatuksi. 

A historical novel about creating the paintings (real ones, still existing) at Hattula old church. It is decorated with dozens of paintings depicting biblical stories and saints, all painted about 1510. No one really knows anything about the painters. This book is their (imagined) story. The story is told with multiple viewpoints and multiple different voices. It gives an excellent look at life in late medieval Finland, or “Eastern Country”. An enjoyable book with well-drawn characters who stay with you.

406 pp. 

Shadows of Self (The Mistborn Saga #5) by Brandon Sanderson

The second part in a series that happens in the world of Mistborn centuries later. The first part was more of an introduction, where it was shown that the concept of the alomancy (using metals to achieve magical abilities) still worked. The characters of the first trilogy were mostly the stuff of legends. Now, in the second part, we learn that that isn’t entirely so, that some of the mythical beings are still there – which should not really be a surprise as Kandra (beings which can change their shape) are practically immortal. Also, after the events of the last trilogy, there is a literal god who is watching over things. But as there is a god, there is also “Ruin”, the counterpart, who wants to resist the works the god has done. And it might be that Ruin isn’t 100 percent wrong, and the god is starting to realize it. But the methods representative of those Ruin uses aren’t really nice as they involve mass murder - the methods of the god of the realm aren't too nice either, but at least he doesn't kill several people at one time.  A pretty good “detective” story about a world at the edge of the industrial revolution where magical powers really exist. It is a well-told book with interesting characters, better than the earlier one. 

383 pp.

Galaxy Science Fiction, May 1956

 This is a bad issue with badly written stories which probably felt old at the time of writing, a nearly unreadable issue.

Volpla • novelette by Wyman Guin

A scientist develops a new life form: a flying mammalian sentient being. He plans to prank everyone by leading his creations to believe that they have come from stars centuries ago and lived in secrecy since then. Motivation for that idiotic plan is not revealed. It turns out that his creations are a bit too smart for that, and they have a plan: a horribly stupid plan (they hijack a rocket going to Venus), that is, but a plan -- a stupid story with mostly very stupid characters with no sensible motivation for their actions.  **

Name Your Symptom • short story by Jim Harmon

Psychiatric symptoms are commonly “cured” by “cures”. For example, a fear of closed spaces is cured by an impenetrable stainless steel helmet so that crushing walls couldn’t possibly hurt you. Those who are cured by such cures are starting to think that those who don’t need any devices like that can’t be trusted: a confusing, stupid, and badly written story. *½

A Coffin for Jacob • novelette by Edward W. Ludwig

A junior space cadet kills a man accidentally in a bar brawl. He escapes to Venus where he is contacted by a group of space outlaws who want to use his training. Shouldn’t he join them or turn himself in? After agonizing over that for pages and pages, he makes his obvious decision helped by a conveniently widowed beautiful woman. A silly story with a livable Venus and Mars where the ragtag gang has gone further in space than the official exploration felt very old-fashioned and likely was already in 1956. **+

One Across • short story by Arthur Sellings

A man who solves complex crossword puzzles falls into another dimension. There are a few people there, and one of them is a woman with a plan. She had constructed a puzzle that when solved sends you to that dimension. A pretty silly story where the silly idea doesn’t exactly carry even the shortish length. **-

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (Klara and the Sun)

 A very fascinating book about an artificial friend of a young, enhanced girl who seems to be severely ill. It is told entirely from the viewpoint of the android, whose processing power is sometimes limited and whose visual recognition algorithms tend to fail. Because of the limited viewpoint, it takes time to understand what is going on, and a lot is left open for interpretation. It is a book that needs a second reading to really understand what is going on.

Klara on “keinoystävä”, jonkinlainen androidi, jonkalaisia ostetaan teini-iässä oleville lapsille ystäviksi. Ilmeisesti varsinaista sosiaalista kanssakäymistä muiden lapsien kanssa heillä ei juuri ole ja ennen yliopiston aloittamista muiden nuorten kohtaamista pitää erikseen harjoitella tätä varten järjestetyillä kohtaamisilla. Klara on “ystävänä” nuorella tytöllä, Josiella,  joka asuu talossa melko kaukana muusta asutuksesta. Ainoassa naapuritalossa asuu poika, joka on toisenlainen kuin muut: häntä ei ole paranneltu, kuten useimpia muita nuoria. Hänen toiveensa päästä yliopistoon tai muihin jatko-opintoihin ovat heikot. Parantelulla on kuitenkin haittansa, ilmeisesti osa parannelluista lapsista ei selviä aikuisuuteen asti, vaan he sairastuvat ja kuolevat. Myös Josie vaikuttaa olevan vaikeasti sairas ja hän vointinsa vaihtelee viikosta toiseen. 

Tarina kuvataan kokonaisuudessaan Klaran omasta, erikoisesta näkökulmasta, jossa hän ei tiedä eikä ymmärrä kaikkea mitä tapahtuu - toisaalta ajoittain hän ymmärtää paljonkin. Omat rajoituksensa koituvat hänen tavastaan hahmottaa ympäristöä, joskus kestää hetken, ennekuin Klaran AI prosessit osaavat “päättää” mitä ympärillä tapahtuu ja hänen näkemänsä graafiset muodot voivat nopeasti muuttua ihmiseksi, kun hahmontunnistus on kerännyt riittävästi tietoa. Heinäpellossa, jossa tuuli heiluttaa heinää hän jähmettyy kokonaan, ilmeisesti koska prosessointikapasiteetti ei riitä jatkuvan liikkeen analyysiin. Klara saa voimaa auringosta ja hänelle kehittyy uskonnonkaltainen suhde aurinkoon - siinä määrin, että hän uskoo auringon voivan parantaa kaiken, myös Josien sairauden. 

Kiehtova kirja, joka jättää paljon varaa tulkinnoille, koska lukija ei koskaan tiedä kaikkea ja se mitä hän tietää suodattuu Klaran ja Klaran tulkinnan kautta. Maailma oli kiinnostavan dystooppinen, sen perusteella mitä siitä selville sai. Kummallisen huono taustatietokanta Klaran tekoälylle kyllä oli annettu, luulisi että murrosikäisen ystävänä ja ehkä jopa opettajana toimimiseen olisi tarvittu hiukan yksityiskohtaisempi käsitys maailman ihan fyysisestä toiminnasta. Kielellisesti kirja oli hienoa ja luettavaa jälkeä ja käännöskin oli ensiluokkainen. Lopetus oli haikea ja tulkintaa vaativa, etenkin kun Klaran havainnointikyky oli mitä ilmeisemmin hiipumassa. Uudelleen lukemisella voisi ymmärtää teoksesta varmasti enemmän ja tämä on kirja, jonka ihan oikeasti ehkä jossain vaiheessa luen uudelleen.   

377 pp. 

Jari Salonen: Ontuva mies (Zetterman ratkaisee)

Yksi Zetterman-sarja kirja lisää autossa kuunneltuna. Tässä kirjassa on siinä määrin erilaisia yllätyksiä, että kovin tarkkaa juonitiivistelmää ei oikein voi kirjoittaa. Zetterman on jäänyt viime kirjan lopun tapahtumien jälkeen eläkkeelle ja ajankulukseen hän keikkailee kukkakaupan lähettinä. Alussa tuntematon nainen löytyy puistosta tajuttomana ja eikä varmuudella tiedetä mitä on tapahtunut, onko kyseessä ollut pahoinpitely vai onnettomuus. Erinäisten sattumien myötä Zetterman päätyy selvittämään tätä tapausta vähän muiden asioiden joukossa. 

Kirja oli samankaltaista letkeää kerrontaa kuin aikaisemmat, enkä tälläkään kerralla ihan täysin juonta keksinyt - osasyynä tosin oli hiukan tekemällä tehty kirjailijan harhautus. Turhaa juonen polveilua oli tässäkin osassa kohtalaisen paljon, mutta se tuntuu olevan aika luonnollinen osa koko sarjaa. Zetterman on leppoisa tuttavuus, jota melkein jo tulee ikävä, etenkin kun mökkimatkoja on kesää vähemmän tiedossa.

Another installment in the series about the police inspector Zetterman. After the events at the former installment, he has been forced to retire for health reasons. To pass time, he works for a small flower shop delivering flowers, but even delivery boys might drift to solving crimes... Another good part in the series with sympathetic, but a bit of a curmudgeon, but yet eventually good-natured main character.

366 pp.

Robin Hobb: Narrin palvelija (The Tawny Man #2, The Golden Fool)

A middle part of a middle part of a trilogy of trilogies. Fitz has returned to the castle in disguise, is training the prince, and is trying to take care of his adopted son who has some young adult/teenage problems. The book is very much a middle part, where pieces are mostly set up for the next part and actual events furthering the overall plot are fairly few. Some condensing might have been a good idea. An entertaining book nevertheless. 

Keskimmäisen trilogian keskimmäinen osa Fitzistä, kuninkaallisesta äpärästä joka aluksi palveli salamurhaajana ja myöhemmin on uskollisesti puolustanut kuningashuonetta. Vuosien piileskelyn jälkeen hän on palannut linnaan salanimen turvin. Omalla nimellään häntä pidetään kuolleena ja iljettävänä pidetyn “vaiston”, eläinten kanssa kommunikoinnin, taitajana, josta oli tapana tuomita kuolemaan. Fitz esiintyy entisen hovinarrin, nykyisin kaukaisesta kaupungista saapunutta ylhäistä hovimiestä esittävän, erikoisen hahmon miespalvelijana/henkivartijana. Samalla hän opastaa prinssi Velvollisuutta “Taidon”, ylevänä pidetyn maagisen taidon hallinnassa. Hän yrittää myös huolehtia kasvattipojastaan, joka on kaupungissa olevan puuseppämestarin oppipoikana ja jonka käytös ei ihan aina kaikkein moitteettominta ole. 

Kirjassa on runsaasti erilaista juonittelua, mutta se kärsii keskiosan ongelmista. Mitään varsinaisesti todella merkittävää ei tunnut tapahtuvan, vaan suurin osa juonenkäänteistä tuntuu olevan enemmän valmistelua viimeiseen osaan. Fitz itse alkaa vähitellen osoittaa pientä kasvamisen merkkejä, mutta edelleen hänen taipumuksensa on olla uppiniskainen ja toimia hiukan ennen kuin ajattelee asioita loppuun asti, eikä hän aina luotta riittävästi ystäviensä tukeen. Pientä harkintaa vähitellen hänen käyttäytymisessä alkaa olla, mutta siitä huolimatta tässäkin kirjassa hän lähes kuolee - kuten on tainnut tehdä jokaisessa aikaisemmassakin. 

Kirja oli sulavaa ja viihdyttää luettavaa, josta kyllä olisi muutaman kymmenen sivua voinut hyvin tiivistää. Seuraavan - aivan läkähdyttävän paksulta vaikuttavan - osan lukemista odotellessa. En tiedä jaksanko enää tämän vuoden puolella sitä aloittaa.  

759 pp. 

My Hugo award votes 2021 part 4: Novels

 All except one of the nominees belong to a series. Three of them were very good, the fourth was pretty good, one was “meh,” and I wasn’t able to finish the last one. The overall quality was pretty nice, I believe even better than last year. My voting order wasn’t very hard to decide, though. The one book that told its story without being a part of a series was the clear winner. The Network Effect was a very good and extremely entertaining book, but it was lighter and, as already mentioned, it belongs to a long series and doesn’t stand on its own as well as Piranesi. The last place was extremely easy — I don’t remember having abandoned a nominated book midway through (or not even midway through) ever before. Harrow the Ninth was far too impenetrable, hard to follow, and hard to understand, so it was far too much for me. The City We Became was so “woke” that it used a sledgehammer to present its worldview. I am sympathetic to that kind of thinking, but enough is enough; a subtler approach might have made the book more enjoyable. The two remaining books were both pretty good, but my preference between them was very clear.  

My voting order is:

1. Piranesi, Susanna Clarke (Bloomsbury)

2. Network Effect, Martha Wells (Tor.com)

3. Black Sun, Rebecca Roanhorse (Gallery / Saga Press / Solaris)

4. The Relentless Moon, Mary Robinette Kowal (Tor Books / Solaris)

5. The City We Became, N.K. Jemisin (Orbit)

6. Harrow The Ninth, Tamsyn Muir (Tor.com)

Heaven's River (Bobiverse #4) by Dennis E. Taylor

The newest installment in the Bobiverse series. I didn’t even know there was one until I noticed it more or less by accident. The Bobiverse has evolved and the new “Bobs” are growing more and more different than the original and with different ideas about what they should do. One faction, “Starfleet,” wants Bobs to observe a “prime directive” and not to have anything to do with any biological life at all. At the same time, the “original” Bob is trying to find Bender, who started an exploration run and hasn’t been heard from for more than a century. On that journey he discovers a giant structure in space that is settled by otter-like intelligent creatures. They seem to be living a pre-industrial life in a megastructure that consists of a loop that is about a billion miles long. And Bender appears to be somewhere on the structure, but where? A search party is obviously needed. A lot of the book takes place on the structure, where the main characters inhabit android otter bodies by telepresence.

Nowhere as good as the previous parts of the series, but an entertaining book nevertheless. The diversification of the Bobs didn’t feel “right” even though there was an in-universe explanation - or at least speculation - for that. Some tightening, especially from running around as an otter, might have made the book better and more structured. 

608 pp

Jari Salonen: Kätkö

Yksi uusi Zetterman autossa kuunneltuna. 

Laukkalan pamaus oli huolellisesti suunniteltu pankkiryöstö Laukkalan pikkukaupungissa jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Ryhmä naamioituneita ryöstäjiä ryntäsi pankkiin, otti virkailijat ja yhden asiakkaan panttivangeiksi ja vaati kuljetusta lentokentälle, jossa piti odottaa lähtövalmis lentokone. Muutaman tunnin pattitilanteen jälkeen panttivangit juoksivat ulos pankista ja pankki räjähti. Rahoja, tallelokeroiden sisältöä eikä ryöstäjiä ei sen koommin nähty - pankin kellariin oli rakennettu käytävä pitäjän uunituoreeseen viemäriverkostoon. Ryöstöön syylliseksi sittemmin todettiin mm. kyseisen pankin johtaja ja viemäreiden rakentamisesta vastuussa ollut kunnaninsinööri. Tai ryöstäjiä ei siis oltu nähty, ennen kuin paikallinen mies - itseasiassa yhden ryöstäjän poika - rakennustöitä tehdessään käytöstä poistetun kaivon purkamisen yhteydessä löytää ryöstäjien ruumiit kaivosta - ja mikä kummallisinta nähtävästi koko ryöstösaaliin ruumiiden alta. Jos ryöstöporukassa oli mukana joku aikaisemmin tuntematon, joka hoiti muut pois päiviltä, niin miksi ihmeessä hän ei ottanut saalista itselleen? Tässä onkin keskusrikospoliisille ja Zettermanille visainen pähkinä purtavaksi. Ikävästi tosin Zetterman katkaisee akillesjänteensä ja joutuu sairaslomalle. Ja kun kotona on vielä putkiremontti, hän muuttaa juurikin Lauttalaan talon- ja koiranvahdiksi tuttavantuttavan kotiin. Samalla hän avustaa paikallispoliisi ystäväänsä, joka selvittelee kummallista tuhopolttojen sarjaa. Mutta voisiko näillä hyvin erilaisilla ja eri aikoina tehdyillä rikoksilla olla yhteys?

Sarja tuntuu parantuvan kirja kirjalta. Letkeää ja sopivan - tosin joskus ehkä hieman liiankin - rauhallista kuvausta, jossa oli ehkä pari turhaa sivujuonta vähemmän kuin edellisissä kirjoissa. Zimmerman itse on mukavan sympaattinen jörrikkä ja hänen kanssaan viihtyy. Tällä kertaa en keksinyt syyllistä niin varhaisessa vaiheessa kuin edellisissä osissa, joten yllätyksellisyyttäkin juonessa oli.

The next part in the police procedural series about inspector Zimmerman is an elderly policeman already waiting for his retirement, but still with a sharp mind.  This time the policeman is facing a strange crime. More than a decade ago a bank in a small town was robbed very cleverly. The bank tellers were taken hostage, there was a demand for a plane, but after a stalemate lasting a few hours, hostages were released and the bank exploded. The money and the robbers (who were identified a few days later – and the chief manager of the bank was one of them) apparently disappeared. Now several bodies are found in an old well and they are identified as the robbers. Judging from a stopped watch they had died just hours after the robbery. And what is even more strange, apparently the stolen money was found under the bodies - apparently completely untouched. The investigation has hardly started when Zetterman himself snaps his Achilles tendon and is forced to take sick leave. By chance, he moves to the same small town in which the robbery took place to help a friend of a friend by house and dog-sitting for a few weeks. At the same time, he helps a police friend who tries to find out who is responsible for a series of strange cases of arson that have happened during the last few months. But could there be a connection between these very different crimes separated by years?

An interesting main character who isn’t your standard action hero - especially here with crutches for most of the book -  an imaginative and even surprising plot creates a nice reading experience. Smooth and leisurely writing complete a nice reading experience. 

351 pp. 

Lighthousekeeping by Jeanette Winterson

A story about stories and their effect. A young girl is orphaned. She eventually moves to live with a blind lighthouse keeper who tells her stories. Most of the stories tell about a priest from the 19th century who lived a double life and was an inspiration for Dr. Jekyll and Mr. Hyde. Another passing character in those tales was Darwin. A beautifully and poetically written book, where allegories grew heavier and heavier until at the end I most likely was too stupid to see or understand them anymore. A good book nevertheless, which would most likely hugely benefit from a rereading. 

Kirjapiirin kirjana luettu teos. Pikkutyttö jää orvoksi, kun hän äitinsä putoaa kalliolta. Tyttö päätyy sokean majakanvartijan kasvatiksi uskollisen koiransa kanssa. Päivät ovat samankaltaisia, mutta majakan vartija kertoo tarinoita, etenkin 1800-luvulla eläneestä paikallisesta papista, joka eli kaksoiselämää ja joka oli esimerkkinä Jekyll ja Hyde tarinoille. 

Etenkin kirjan alkupuolella molempien aikatasojen tarinoita kuljetetaan vuorotahtiin, mutta vähitellen menneisyyden tarina (joka on mielestäni selvästi vähemmän kiinnostava) saa ehkä etualan. Kirja loppupuoli meni ehkä hieman sekavaksi allegoriatrippailuksi, enkä tainnut ihan pysyä perässä mitä tapahtuu - jos siellä jotain tapahtui. Kieli oli hienoa ja nautittavaa, kirjan alkupuoli oli erittäin hyvä ja mukaansatempaavaa, loppuun en tainnut olla ihan riittävän fiksu. Hyvä ja kiinnostava kirja, joka todennäköisesti hyötyisi paljon uudelleen lukemisesta.

240 pp. 

Piranesi by Susanna Clarke

The last of the Hugo-nominated books from this season. A man lives in a giant house with apparently endless rooms. The lower levels are flooded, and water sometimes rises to middle levels, the upper levels are at least part open to the sky. The house is surrounded by an endless sea. The rooms are filled with giant statues. The man catalogs everything: the tides, the rooms he has studied, but can’t really remember how he got there or even who he is, but he doesn’t exactly even realize that himself. There is another man who the protagonist meets weekly, he calls the man simply “The Other”. The unnamed protagonist has found some skeletons in the rooms, so there have been people there before, but really doesn’t very much think about that, however, he takes care of them and leaves gifts besides them. But then there are indications, that other people might be visiting the room. The Other severely warns the main character about them. Slowly the secrets are unraveled. 

When the book starts, the reader doesn’t know anything - everything is a mystery. Slowly the background reveals itself with an imaginative narrative. The book is excellently written with creative language and an intriguing plot. The worst part was the repeating and very detailed descriptions of rooms found in the “mansion”, even when they made sense from a metaphorical and storytelling point of view. An enjoyment to read - and it is not a part of a series, which is always a huge positive when considering award worthiness.

242 pp. 

Black Sun (Between Earth and Sky #1) by Rebecca Roanhorse

The next Hugo nominee. The book happens in a world partly based on pre-Columbian Central/South American civilizations.

The beginning of the book was partly confusing, as there were several plot lines happening at different times. At least it was clearly stated when any chapter was taking place. A young man has been blinded as a child by his mother to be a vessel of an emerging god. He gets special training while he is growing up, and he seems to already have some supernatural powers. He can control crows and use them as flying eyes.

A young woman whose roots are from a poor part of a town has gotten an important position in another god’s priesthood. There is an attempt against her life, apparently by another sect, but the evidence seems a bit TOO obvious. Her position as a leader/figurehead seems threatened.

A young woman (who might not be exactly human) who has worked at odd jobs at boats, drank a lot of booze, and had a lot of sex is asked to deliver something at a very tight time frame through a dangerous and difficult sea journey.

Those stories start at different timepoints but ultimately converge, or most likely some will really converge in the next part of the series.

The world was fascinating and the writing was pretty well executed. The plot was interesting and certainly fantastic enough, and the characters felt well-created and complex. The downside is that this book was just the beginning of the story, and it was mostly set up for the real plot and characterization of the major characters. In spite of that, this book was vastly better than the author’s earlier Hugo-nominee Trail of Lightning, with a more creative storyline and more interesting and less clichéd characters. 

454 pp.

Jari Salonen: Jahti

The next part about the investigations of Inspector Zetterman, an elderly and introverted police inspector. This time he is supposed to make a show of investigating why a boat owned by a shady businessman was sunk. As the undercover police investigation concerning him is almost ready, Zetterman was supposed to just drag things a little and take the crook's attention away from what the other policemen were doing. It seems that the sinking wasn’t insurance fraud, but who did it and why? When a body is found from the boat, the investigations turn out to be more important than first believed. At the same time, Zetterman is trying to find a young female student who is missing and to find out who is sending threats to a manager of a small bank.

A smoothly written book with an interesting main character – a bit different from the heroes usually seen in the book. There were perhaps a few too many side plots and some of the plots converged in a very unlikely way, but a very enjoyable read nevertheless. 

Eläkeikää uhkaavasti lähestyvän komisario Zettermanin tutkimukset jatkuvat. Viime kirjan onnistumisen jälkeen hän on saanut ainakin väliaikaista höllennystä rangaistusluonteiseen komennukseensa, jossa hänen piti tutkia pitkin maata paikallispoliisin apuna pikkujuttuja. 

Tunnetun talousrikollisen loistovene on upotettu. Häntä koskevat tutkimukset vakavista rikoksista ovat loppusuoralla. Zetterman määrätään tutkimaan veneenupotusta, ja hiukan “hämmentämään vettä”, jotta rikollinen ei huomasi taustalla tapahtuvia itseensä kohdistuvia rikostutkimuksia. Näyttää siltä, että vaikka konna onkin aika konna, niin oman veneensä upottamiseen ja vakuutuspetokseen hän on mitä ilmeisimmin syytön. Kuka veneen upotti? Erityisen kiinnostavaksi kysymykseksi tämä muuttuu, kun upotetusta veneestä löytyy ruumis. Hiukan sivutoimenaan muiden tutkimuksien ohella Zetterman etsii kadonnutta opiskelijatyttöä. 

Mukiin menevää kerrontaa, joka kielellisesti tuntui hiukan kehittyneen ensimmäiseen kirjaan verrattuna. Poliisikirjan lisäksi kirja oli samalla suhteellisen perinteisen tuntuinen arvoitusdekkari, jossa palapelin paloja annettiin aika hyvin, sen verran hyvin, että itse taas keksin pääsyyllisen noin puolivälissä kirjaa, motiivi tekoihin kyllä jäi auki. Sivujuonia oli taas niin paljon, että hiukan karsimisen varaa niissä ehkä olisi ollut, mutta ne tarjosivat samalla täydennystä Zettermanin persoonaan ja tapahtumamaailmaan. 

Eri juonikuvioiden punoutuminen yhteen oli aika epäuskottava sattuma ja muutama sivujuoni ja ainakin yhden rikoksen motiivi jäi aika avoimeksi ja huonosti perustelluksi. Sen verran mielenkiintoinen tämä osa oli ja sen verran kiehtova persoonallisuus Zetterman oli siitä huolimatta, että seuraava kirja on jo äänikirjana automatkoilla kuuntelussa. 

382 pp. 

Ilari Aalto: Matkaopas keskiajan Suomeen

A guidebook for traveling in Finland during the Middle Ages. Insights on where to eat, where to stay, how to behave, and what to see. A delightful, informative, and easy to read book about real life in the country, and not about kings and politics like the usual history books. Almost keeps its guidebook format for the whole book, but breaks format at times to explain more unfamiliar customs to the modern reader. An interesting and fun book to read.

Mielenkiintoinen tutkimusmatka keskiajan elämään. Historiassa liian usein tilan vievät kuninkaat, ruhtinaat, aateliset sekä sota ja politiikka. Tämä kirjan tarjoaa hyvän esittelyn siitä, mitä tavallisen kansan elämä oli keskiajan Suomessa. Kirja on pääosin matkaoppaan muotoon kirjoitettu, joskin tyylilajissa on paikoitellen lievää sallittavaa lipsumista. Kielellisesti selkeää, helposti luettavaa ja kiinnostavaa tekstiä. Pitäisi varmaa lisääkin lukea historiaa, hyllyssä on muutama kirja odottamassa, jos ovat yhtä mielenkiintoisia kuin tämä, niin turhaan ovat lukemattomia.

256 pp.

My Hugo award votes 2021 part 3: Novellas

I found that the novellas were worse than last year. The central theme of all of them was very “woke”, which isn’t a bad thing at all, but when it isn’t easy to find any cis-person in any of the stories it might have gone a bit far. That doesn’t matter much but it IS a minor irritant. None of the stories were nearly as good as Ted Chiang’s story from the last year. On the other hand, all were better than my two least favorite stories from 2020. None of the stories was a clear winner, but as Seanan McGuire’s series has been constantly pretty good I decided to put it in the first place. Sarah Gailey’s and Nghi Vo’s stories were both fairly good, but they seemed to lack the most interesting parts of their backstories and worlds. In spite of that, I will put Gailey’s story in second place.

The last place was hard to decide, as all the rest of the stories were about as good. None were excellent but none were bad, either. After some thought, Nghi Vo’s story went into the last place as it really wasn’t fantasy at all.

Upright Women Wanted, Sarah Gailey (Tor.com)

The story happens in a future where an apparently totalitarian government rules most of the USA. All entertainment and even factual books and films must be pre-approved with strict censorship rules and patriotic statements added to everything. The state of technology is somewhere very early 20th-century level, but the military has some modern tech. Some states, most importantly, Utah, are insurrectionist and don’t belong to a totalitarian government. There are ”librarians”, women, who transport approved materials from village to village. A young girl escapes her village and hides on the wagon of the librarians. Her girlfriend has been hanged for having unapproved materials. It slowly turns out that they were more than friends, and that the librarians aren’t just innocently transferring propaganda from one village to another. A fairly good story, where the main emphasis is on character development and interpersonal relations. That part is good, but the world felt very interesting but very underdeveloped. How have things got this way? Where is the war being waged? What is happening in other countries? How does the system work? Those very interesting questions remain completely unanswered - personally, those would have been more interesting than the anguish of interpersonal relationships.

Riot Baby, Tochi Onyebuchi (Tor.com)

A tale of two black siblings. The brother was born during riots and encounters racial hatred, discrimination, and brutality. The sister has extraordinary powers, she can see the future, especially the bad things, and she can travel in time and space, and has powerful destructive powers that she barely keeps in check. The brother apparently has some powers of his own. He spends much of the novel in prison for attempted burglary. Eventually, the brother is released from the prison to some sort of utopic controlled environment where his biological responses are monitored and controlled. The storytelling is fairly fragmentary and consists mostly of separate scenes. The world isn’t ours: it is some sort of an alternate reality with bionic limbs and implanted devices. I am not sure why that story device was needed. I felt that the story was ok, but a slightly shorter and stricter form would have made it better.  

The Empress of Salt and Fortune, Nghi Vo (Tor.com)

A story that happens apparently in some sort of alternate (?) historic China. A pair of a cleric and a talking bird come to an old historic site, which turns out not to be as abandoned as it was thought to be. There is an old woman living there, and she has a story to tell. She was a peasant who was sent to the imperial court as part payment of taxes. She worked as a cleaning maid and more or less by chance befriended a new empress who was sent to court to mend relationships between kings and to produce an heir. After she did that she was exiled to the small manor where the old woman is now living. As an exile, she can’t do much or she will lose her life. Or will she? Apparently, she was able to do something, as she is the current empress and the founder of a new dynasty. A fairly good story that is written in a flowery, slightly fairytale-ish language. There is little fantasy in it, though. The aforementioned talking bird and a mention of ghosts (which might very well have been allegorical), that’s all I noticed. I really would be hard-pressed to classify it as fantasy. The story is beautiful and well told, but I wouldn’t give a speculation fiction prize (or nomination), which is spe-fi, only because it happens in an imaginary version of a real country.  

Finna, Nino Cipri (Tor.com)

A young woman is working in an Ikea-like store. She has just broken up with her partner who is trans, and apparently wants the pronoun “they” to be used when speaking of “them”. That is always extremely irritating especially for a foreign reader - why not use some other, NON-PRONOUN, non-confusing word for that purpose - it shouldn’t be so hard to make one up. Luckily my native language (a non-gendered one) does not have that problem. The work at the store is boring and the company is greedy. One shopper drops to an alternate reality. That apparently has happened before, so often that the company has a training video for that eventuality. Two employees must go through the portal and get the lost customer. As they are the newest employees, the former partners are forced to do that. There is no choice in the matter or they would face termination. After that, there are travels through a few extremely unlikely alternate realities. If the realities would have been something other than unlikely surreal scenarios, the story would have been so much better. Now the story went a little bit everywhere, there was irony, surrealism, romance, action, and general weirdness. The writing was ok, but the content itself was also just ok, not great.  

 Ring Shout, P. Djèlí Clark (Tor.com)

The story happens in an alternate reality, where the movie The Birth of a Nation worked as some sort of spell, which turned some of the Ku Klux Klan members into zombie-like totally evil creatures called Ku Kluxes. When the story starts a new release of that movie is coming close, and the blacks who have been fighting against Ku Kluxes are afraid that a new, even worse manifestation of those devils is imminent. It turns out that the supernatural creatures who infest the Ku Kluxes are feeding on hate. But there is something which is more powerful and pure hate than that fed by ignorance and prejudice…. A pretty good and well-written story, but there were some slower parts that might have been tightened a bit. The end was pretty intense, but with a shade of deus ex machina.    

Come Tumbling Down, Seanan McGuire (Tor.com)

Continues “Wayward Children” series, where all major installments have received nominations earlier. The stories have not been published in chronological order and this story more or less continues the storyline which was started in the second part, “Down Among the Sticks and Bones”. Jack and Jill are identical twins whose “world” has been reminiscent of early horror films. Jill has been living at the manor of a vampire and dreams of becoming a vampire herself. Jack has lived in the mansion of a mad scientist and is able to harness the power of lighting to reanimate dead people and more. Jack and Jill are not on friendly terms after events in the earlier story. Jill has managed to change bodies with Jack and Jack really, really wants her own body back. And she’ll get help from other wayward children - and from some inhabitants of her own world who don’t like that the balance of power is disturbed. An excellent and well-written story like its predecessors.

My voting order will be:

1. Come Tumbling Down, Seanan McGuire (Tor.com)

2. Upright Women Wanted, Sarah Gailey (Tor.com)

3. Riot Baby, Tochi Onyebuchi (Tor.com)

4. Ring Shout, P. Djèlí Clark (Tor.com)

5. Finna, Nino Cipri (Tor.com)

6. The Empress of Salt and Fortune, Nghi Vo (Tor.com)

Leena Lehtolainen: Jälkikaiku (Maria Kallio #15)

Uusin Maria Kallio -romaani. Maria työskentelee nyt yksikössä, joka selvittelee etenkin lapsiin ja nuoriin kohdistuneita rikoksia. 

Nuori maahanmuuttaja löytyy kuolleena, häntä on lyöty voimakkaasti päähän jollain tylpällä esineellä. Nuori näyttää aluksi pojalta, mutta ruumiinavauksessa paljastuu, että kyseessä on tytön ruumis. Kyseessä on ollut transseksuaali, jolla sukupuolen vaihdos on ollut kesken - hormonihoidot on aloitettu, mutta mitään leikkauksia ei oltu ehditty tehdä. Onko kyseessä viharikos maahanmuuttajia tai transseksuaaleja kohtaan? Vai ovatko nuoren omat sukulaiset tai maanmiehet loukkaantuneet vahvasti kulttuurin normeja rikkovasta käyttäytymisestä?

Osapuilleen normaalia tasoa sarjalleen, ei ainakaan keskitason yläpuolella. Kieli on keskinkertaista, juoni on ihan vetävä, mutta ehkä turhahkoja sivujuonia hiukan liikaa mukana, sivumäärässä ja kerronnassa olisi ollut napakoittamisen varaa. Kevyttä, nopeaa kesälukemista, ei sen enempää tai vähempää. Taas kerran kirjassa oli muutamia täysin typeriä yhteensattumia, jotka kiusasivat. Ihan sattumalta kissa sattui löytämään perusjuoneen liittyvän irtokorvan ja pudottamaan sen juuri Marian keittiöön? Blääh. Eikä tämä varsinaisesti ainoa  juonen kannalta tärkeä “sattuma” ollut - kyseessä on aika laiskaa kirjoittamista.   

The next book in Maria Kallio series. She is a policewoman who at the moment leads a special task group about crimes against children and adolescents. A young refugee is found beaten to death. The victim, who at first looks like an adolescent boy, turns out to be a transexual female to male with no corrective surgeries done yet. Who killed him? Someone hating refugees? Someone hating transsexuals? Someone from his own family circle who wasn’t happy with his behavior breaking cultural norms?  Light, but entertaining whodunnit style of book, the writing isn’t perhaps the best, but it was easy to read and enjoy between more demanding books.

396 pp. 

The Relentless Moon (Lady Astronaut Universe #3) by Mary Robinette Kowal

Continues the story which was started in two earlier parts. Earth was hit by a meteor in the early fifties. It is calculated to cause severe climate change in a few decades and space exploration, with the ultimate goal of establishing colonies on the Moon and Mars, is hurriedly started. This book happens at about the same time as the second part of the series, The Fated Sky (which strangely was not nominated for the Hugo - and is my favorite installment so far). While The Fated Sky tells what happens on the Mars expedition, The Relentless Moon tells what happens at the lunar colony at the same time. The main character is obviously different. Nicole Wargin has been one of the original astronauts. She had worked in intelligence during the second WW and is the wife of a US senator. There has been some terrorist activity that wants to prevent space exploration, as they want the money spent on Earth, and as everyone can’t escape the Earth, why should anyone? After some problems, the new flight to the Moon starts, but there are some accidents, both during the flight and on the base, and it becomes obvious there is a saboteur on board. Who is he/she and what is his/her goal? And is there more than one?

A pretty good book, but it is not as good as the second part. It took some time to get used to the new main character. At first, she felt less irritating with fewer neuroses than Emma York, the main character of the two other books, but it turned out that Nicole has her own set of problems. In spite of those, she is very capable and by the end of the book ends up with a fair share of responsibility.    

The book was better than the first part but not as good as the second part. In places, everything seemed to happen very slowly and the whodunit plot didn’t felt enough. The characters were well drawn and interesting and the writing was good and at the same time clear and enjoyable to read. As a whole, the series is so interesting that I will most likely pick up the next part even if it isn’t nominated.  

544 pp.

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (The Remains of the Day)

 

A butler who has worked at an English manor for years gets to take some time off and goes to visit a former female co-worker. There has never been anything public between them, but a lot had been going on below the surface. The butler ponders on past things and what he considers the most important thing in his life, dignity. Apparently, keeping that dignity has cost him a lot, and he doesn’t even realize it at a conscious level. On the other hand, all events are represented as the memories of the main character and they are clearly unreliable.  

An extremely good, bittersweet book that prompts a lot of thinking. It would demand a second reading to fully understand the themes it represents. One of the best books I have ever read.

Vuosikausia samassa talossa toiminut hovimestari on siirtynyt talon mukana uudelle omistajalle. Tämä on jenkki, joka ei kaikkea aikaansa kartanossa vietä ja talon henkilökunta on supistettu aivan minimiin, jolla selviäminen on lähes mahdotonta, jäljellä on enää vain neljä työntekijää.

Kun uusi isäntä palaa USA:han, hän ehdottaa hovimestarille jotain aivan omituista: tämä voisi pitää lyhyen loman. Hovimestari päättää lähteä autoajelulle tapaamaan naista, joka työskenteli aikaisemmin kartanoissa ajatellen pyytää häntä takaisin työhön. Matkan aikana hovimestari muistelee vuosien varrella tapahtuneita asioita ja omaa suhdettaan tähän naiseen, suhdetta, joka aina - ainakin hänen puoleltaan, ainakin pinnallisesti - oli ollut hyvin ammatillinen. Pinnan alla oli sitten kyllä kytenyt jotain muuta, mutta hovimestarille oli aina ollut aseman vaatima arvokkuus tärkeintä mitä on, eikä se arvokkuus sallinut edes ainakaan tietoisia ajatuksia suhteesta toisen työtekijän kanssa. Etenkin kirjan alkupuolella suuri osa kirjasta kuluu hovimestarin pohdintaan mitä tämä arvokkuus tarkoittaa ja kuinka hän on sitä kyennyt ansiokkaasti osoittamaan, mm. kykenemällä tarjoamaan ensiluokkaista palvelua isännälleen samalla kun hänen oma isänsä oli kuolinvuoteellaan. Tosin tuolloin jokainen palveltava kysyi hovimestarilta, onko tällä mahdollisesti jotain pielessä, jonka tämä luonnollisesti kaikille kielsi. Kirjan minäkertoja on monesti muulloinkin ristiriitainen ja epäluotettava, se mitä hän kertoo ajatelleensa ja se mitä hän kertoo tapahtuneen, eivät aina ihan sovi toisiinsa. Mukana vaikuttaa olevan sekä torjuntaa, että muistojen tahattomampaa kaunistelua.

Kirjan kieli on hovimestarin kieltä, erittäin korrektia, tunnetasolla ehkä pinnallisesti kylmää, mutta samalla kaunista. Pinnan alla tapahtuu sitten taas hyvin paljon. Tämän kirjan ehkä voisi hotkaista nopeasti ajattelematta, mutta jos/kun sitä pysähtyy ajattelemaan, niin perustason alapuolella tosiaan on todella paljon kaikkea, joista osan ehkä huomaisi vasta toisella lukemisella, kun tapahtumien (oikeastaanhan kovin paljoa ei loppuen lopuksi kirjassa varsinaisesti tapahdu) kokonaiskuva on selvillä. Hovimestarin elämä on ehkä pinnalta ollut tyydyttävää, mutta tämän takaa hohtaa pettyminen moneen asiaan, jopa hänen isäntänsä, jota hovimestari rakasti oikeastaan koiran uskollisella rakkaudella, ja joka lopulta sai kuolla unohdettuna ja vihattuna 30-luvun natsisympatioidensa vuoksi. Näitä hovimestari aikanaan osittain - ainakin muistikuviensa mukaan hieman kyseenalaisti - mutta uskollisuus isännälle ja usko tämän täydelliseen erehtymättömyyteen oli kuitenkin tärkeintä. 

Kyseessä on syvällinen, liikuttava, monitasoinen ja erittäin hyvä kirja, ehkä yksi parhaista lukemistani kirjoista,  joka on täynnä haikeutta elämättömästä elämästä.    

283 pp. 

Jari Salonen: Kuokkavieraat

Autokuuntelussa vaihtelun vuoksi uusi sarja. Mahtihäissä ylimääräisenä ohjelmanumerona on morsiamenryöstö. Paikalle ilmaantuu joukko merirosvoiksi pukeutuneita miehiä, jotka sieppaavat morsiamen maastoautoon ja ajavat tiehensä. Juhlaväki alkaa huolestua, kun morsian ei palaa, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun morsiamen miljonääri-isälle tulee lunnasvaatimus poliisi alkaa tutkia asiaa. Komisario Jukka Zetterman on ollut keskusrikospoliisista lähes hyllytettynä sen jälkeen, kun hän kuulustelussa iski ylimieliseltä nuorisorikolliselta hampaat kurkkuun. Hän on komennettu avustamaan tutkimuksissa paikallispoliisia pikkujutuissa aina sinne missä on tarvittu. Nyt hän on ollut Lauttalan pikkukaupungissa tutkimassa murtosarjaa. Paikkakunnalta löytyy poltettuna kidnappauksessa poltettu auto ja myöhemmin pikkutielle pysäköidystä traktorista löytyy kaksi kuoliaaksi ammuttua ja yksi hengenvaarallisesti loukkaantunut. Zetterman tutkii tapauksia uutterasti, vaikka hänet lopulta hyllytetään koko tapauksesta. 

Mielenkiintoinen aloitusosa sarjalla. Zetterman on jo iäkkäämpi mies, jolla selkä pyrkii pettämään ja avioliitto on käytännössä jo pettänyt kun vaimo on muuttanut Osloon eikä yhteyttä pahemmin ole pitänyt. Mies on pääosin hyväntahtoinen, mutta osaa piruilla tarvittaessa, eikä oikein siedä saamatonta ylimielisyyttä. 

Juoni on pääosin hyvin punottu, mutta se ei ollut mitenkään erityisen vaikeasti arvattavissa ja pääpiirteet siitä itse keksin suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Tämä ei kuuntelunautintoa pahemmin kuitenkaan haitannut. Pientä tiivistystä ehkä paikoitellen kirjaan ja juoneen olisi voinut tehdä, jonkin veran rönsyjä ja tarpeetonta jaarittelua tuntui paikoitellen olevan. Kyseessä oli kumminkin ihan mukava aloitus uudelle sarjalla ja Zetterman itse vaivoineen on piristävä poikkeus toimintasankarina toimivien päähenkilöiden asemasta. 

The first part of a new series. The man character is an oldish policeman who works for the National Bureau of Investigation. He is currently working as a “special liaison for local police” which actually means that he must work on whatever mundane job he is given, anywhere in the country. The command for that job happened after he lost his temper during an interrogation and the suspect lost a few of his teeth.  

A bride has been kidnapped during the wedding reception. At first, the guests thought that the kidnapping was just a wedding prank, but when she didn’t return, they got worried. When her millionaire father got a ransom note, it was obvious something more than a prank was going on. 

A  nice first novel with an interesting main character who is already close to retirement age.  The plot was reasonably interesting even though I pretty much guessed what was going on at an early stage. The writing was satisfactory, even though the story could have been a little tighter, and there were some unneeded asides.  Anyway, I have already bought the next part in the series.

368 pp.