Sari Rainio, Juha Rautaheimo: Vainajat eivät vaikene

Uuden sarjan ensimmäinen osa. Rikosylikonstaapeli Ville Karila hälytetään päivystysvuorollaan tarkistamaan kotoa kuolleena löytynyt keski-ikäinen nainen. Nainen makaa upean, suuren ja kalliisti sisustetun asuntonsa lattialla rauhallisen näköisenä. Ihan kaikki ei näytä olevan kunnossa ja lopulta varmistuu persoonallisen oikeuslääkäri Viola Kaarion tekemässä ruumiinavauksessa, että nainen on kuristettu. Hän on ollut syrjäänvetäytyvä, ailahteleva ja oikukas, mutta rikas, ja hänen iäkäs isänsä on maan rikkaimpiin kuuluvia. Naisen elämä oli muuttunut parin vuoden aikana, koska hän oli alkanut ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässään vakavammin seurustelemaan miehen kanssa. Osapuilleen kaikki naisen tunteneet olivat täysin varmoja siitä, että kyseessä oli auervaara, naisia taloudellisesti hyväksikäyttävä huijari. Miestä vain ei löydy mistään - joten siinähän on ilmiselvä ehdokas syylliseksi. Ihan niin yksinkertainen tapaus ei (tietenkään) ole.  Tutkimus etenee hitaasti - kuten kirjakin. Kerronta on hyvin rauhallista eikä sivujuonia, esim. kalastusmatkoja tai hiukan Asperger-vaikutelman antavan Viola Kaarion ongelmia vältellä eikä tunnu olleen tarpeenkaan välttää. Henkilökuvaukset olivat kauttaaltaan herkullisia, hiukan ehkä liioittelun puolelle meneviä mutta silti nautittavia. Se mikä oli yllätys, oli se, kuinka kesken kirja jäi sekä murhajuonen, että henkilöiden keskinäisten suhteiden tasolla. Siinä määrin hyvä kirja tämä oli, että tässäkin odottaa seuraavaa osa ihan innolla - onneksi se ilmeisesti on tulossa jo tänä syksynä.  

The first part of a new series by new authors. A wealthy eccentric woman has been found dead. It turns out that she was strangled. Crime inspector Ville Karila is trying to find the perpetrator with the help of his police team and the criminal pathologist, Viola Kaario. It seems the woman was involved with a Casanova style of a charlatan who got his money by scamming wealthy late middle-aged women. Surely, he is guilty of the murder- especially as he seems to have disappeared. But the case turns out to be more complicated than that. Very entertaining book which was written in a leisurely style, and the events were not hurried. The near caricature-like personalities of the characters were well described and felt alive. The end of the book was left partly open, and I am looking forward to the next part.   

478 pp. 

She Who Became the Sun (The Radiant Emperor #1) by Shelley Parker-Chan

 The next Hugo nominee. The story is set in an alternative version of ancient China during the end of Mongol rule. The protagonist of the book, Zhu, is a daughter of an impoverished family which doesn’t have enough food. After visiting a fortune teller her brother was promised to have a glorious future filled with greatness. She was promised to have no future at all. During a famine, some bandits come to her home and try to torture her father for hidden food. It turns out that there is no food - hidden or not. Her father and her brother are killed though. So she decides to take her brother's destiny to herself, starting by going to the monastery he was supposed to go to. She gets to the monastery through sheer perseverance and manages to keep her gender hidden. She makes friends and copes pretty well, but keeping her secret isn’t always easy and sometimes demands ruthless acts.

The second story in the book is about military officers of the Mongol army. A prince has offered a commanding role to a eunuch. He has been criticized for that, but the eunuch seems to be an extremely efficient (and ruthless) leader. Also, the prince might have some feelings toward the eunuch, but the eunuch might have his own agenda. The political situation isn't simple and there is a lot of scheming.

Eventually, the stories start to cross. When Zhu is just going to be appointed as an official monk, the monastery is raided and destroyed by the Mongols. After some events, she ends up working with rebel forces who try to defeat Mongol rule, with great success. By trusting her legacy (she believes she got her brother's legacy after she took over his name) and being ready to do almost anything for it, it starts to seem that she is certainly bound for glory.

I wasn’t really looking forward to the book, as it belongs to a subgenre I am not a great fan of. But I was very pleasantly surprised after the first part. When the emphasis transferred to political scheming among the Mongols, the pace of the book seemed to sag for a while. However, towards the end the book very much regained its momentum and turned out to be a very pleasant surprise. The main heroine/hero (who is very much non-binary) was a captivating person with more than just shades of grey. The writing was very good and the plot was imaginative.   

416 pp.

Kati Hiekkapelto: Kolibri (Anna Fekete #1)

 

Itselle uuden sarjan ensimmäinen kirja, joka on kuunneltu äänikirjana automatkoilla. Anna Fekete aloittaa Oulussa rikostutkijana. Hän on Jugoslavian unkarilainen, joka on tullut lapsena Suomeen pakolaisena. Hän on pitkälti suomalaistunut, osaa mm. puhua suomea käytännössä täydellisesti ja ilman mitään vieraita korotuksia. Toisaalta hän kokee jonkinasteista juurettomuutta, on hiukan kahden maan välissä, mutta vähemmän kuitenkin kuin alkoholisoitunut/alkoholisoitumassa olevan veljensä, joka ryyppäämisen välillä pyörii jugomafian liepeillä. Annan ensimmäinen työpäivä alkaa heti kiireisenä, käsiteltäväksi tulee parikin tapausta: mahdollisesti kunniaväkivallan uhriksi joutumassa oleva teini-ikäinen kurdityttö ja melkein päättömäksi haulikolla ammuttu nuori lenkillä ollut nainen. Kurditytön kanssa on hiukan epäselvää, onko jotain tapahtunut, koska tyttö itse väittää soittaneensa hätäpuhelun painajaisunen jälkeen. Rikostutkijat eivät tätä selitystä oikein usko. Tapetun naisen tapauksessa johtolankoja aluksi näyttää olevan niukasti, mutta kun osoittautuu, että tytön poikaystävä harrastaa metsästystä ja on kadonnut kotoaan ilman, että kukaan tietää missä hän on, tapaus alkaa näyttää yksinkertaiselta. Mutta sellaiseksi se ei todellakaan osoittaudu, etenkin kun kuolema ei jää ainoaksi.  Annalla on omat ongelmansa sopeutua työyhteisöön, eikä hänen työparinsa, pahasti viinaanmenevä ja rasitissävyisesti ajatteleva myöhäiskeski-ikäinen mies sopeutumisessa varsinaisesti asiaa helpommaksi tee. 

Pätevä avaus uudelle sarjalle. Kielellisesti kirja oli hienoa tekstiä ja aika erilainen aikaisempaan kuuntelemaamme Jarkko Sipilän kirjaan, joka kieli on kuivakkaan kliinistä. Myös juoni oli mielenkiintoinen ja sopivan mutkikas, vaikka loppuratkaisu hiukan taivaalta tipahtikin. Pakolaisten ja ulkomaaperäisten elämästä kirja sisälsi hyvää kommentointia. Mielellään tätä kuunteli ja itse asiassa seuraava osa on jo äänikirjana ostettu. 

The first part of a series. Anna Fekete arrived as a refugee in Finland as a child. She speaks perfect Finnish with no accent. In spite of that, she has had some problems with adjusting – she feels that she falls between two different cultures. She starts her first day as a criminal investigator at the police department of a largish city. Her working partners seem nice, except for one middle-aged overweight man with a pretty apparent alcohol problem who seems to have some pretty racist attitudes. And guess who is going to be Anna’s partner? On her first day, there are two new cases: a young Kurdish girl who might be a target of honor violence and a young woman who has been practically decapitated by a shotgun blast while running on a forest track. Both cases turn out to be harder than they seem and need diligent work before they are solved. A nice and well-written book with some fairly serious social commentary. The description of people and their lives and thoughts is lively and easy to believe. The only downside was the ending which was a bit unpredictable. I have already bought the second part, though…

378 pp. 

Nimeni on Lucy Barton (Amgash #1) by Elizabeth Strout (My Name Is Lucy Barton)

 Tuleva (?) kirjailija on sairastunut komplisoituneeseen umpisuolentulehdukseen ja joutuu viettämään viikkoja sairaalassa. Hänen aviopuolisonsa, joka ei kovin usein ehdi häntä tapaamaan työnsä ja kahden pienen lapsen hoitamisen vuoksi, on pyytänyt naisen äidin käymään. Naisella ja hänen äidillään ei ole ollut käytännössä mitään yhteyksiä vuosiin, mutta äiti tulee sairaalaan ja istuu tyttärensä vuoteen vieressä. He eivät ole juuri koskaan keskenään keskustelleet mistään, mutta nyt juuri muuta ei ole tehtävää. Heidän keskinäiset keskustelunsa kostuvat juoruilusta tuttujen ja entisten naapureiden enemmän tai vähemmän kurjista kohtalaista, mutta samalla ilmeisen kurjaa ja hyvin köyhää kotielämää sivutaan aina välillä hiukan - lisäksi Lucy muistelee mennyttä ilmeisesti samalla torjuen osan asioita mielestään. Tärkeämpää taitaa olla se mistä ei puhuttu kuin se mistä puhuttiin. Lucy samalla miettii omaa elämäänsä, suhdetta mieheensä ja kirjoituskurssia, johon hän oli ottanut osaa ja jolla oli opettanut naiskirjailija, joka oli ollut Lucyn esikuvana. 

Kirja oli lyhyt, oikeastaan pienoisromaanin mittainen. Se joka tapauksessa onnistuu pakkaamaan todella paljon asiaa vähäiseen sivumäärään, vaikka varsinaisesti siinä ei juuri kovin paljoa tapahtumia ole. Elisabeth Strout onnistuu taas kerran pakkaamaan paljon pieneen tilaan ja kaikki kauniilla ja samalla helppolukuisella kielellä. Todennäköisesti tässä on omalta osaltaan kiittäminen kirjan kääntäjää, joka on onnistunut hienosti tuottamaan kaunista ja sujuvaa kieltä.

A concise and very well-written book about the relationship between a mother and a daughter. The daughter is in a hospital, and the mother arrives to keep her company. They haven’t had much contact for years, and they discuss their past - mainly through other people, such as neighbors and friends. They were very poor and life hadn’t been easy. Even more important are things they don’t discuss but are only referenced by short excerpts and when the woman reminisces about the past, as well as things that are not mentioned at all. An excellent book.

164 pp