Maailmanloppu ja ihmemaa by Haruki Murakami,

Kirja, joka kertoo vaihtuvissa luvuissa kahta tarinaa, joille vähitellen löytyy ainakin teemallisia yhtymäkohtia. Toinen tarina tapahtuu todellista maailmaamme muistuttavassa ”Ihmemaassa”, jossa kertojahahmo on ”Laskija” joka voi päässään laskea hyvin monimutkaisia analyysejä jonkinlaisen transsin aikaa ilman että asiasta tietoisesti tietää mitään. Hänet on palkannut vaativaan laskentatehtävään vanha tiedemies. Hänen aluksi tavanomaisessa toimistotalossa sijainnut toimistonsa vaikuttaa johtavan laajaan luolastoon, joka täynnä uhkia. Luolastoon hänet johdattaa tiedemiehen pulska mutta söpö 17-vuotias lapsenlapsi. Mutta laskijoita jahtaaja merkitsijät ja maan alla viemäreissä asuvat sysiäset, jotka saalistavat uhreikseen keitä kiinni saavat.
Toinen tarina tapahtuu maanlopussa, mystisessä kaupungissa, johon tuleva mies joutuu luopumaan kaupunkiin saapuessa varjostaan. Varjo leikataan irti ja jatkaa elämistään kaupungin laidalla ”portinvartijan” ei ihan hellässä huomassa. Varjokin on ihmisen muotoinen, mutta tulee erillisenä menehtymään ajan kulussa. Samalla kaupunkiin tullut mies menettää muistonsa, eikä tiedä kuka on, mistä on tullut ja minkälaista hänen elämänsä ennen kaupunkiin saapumista on ollut. Kaupungissa hänen tehtävänään on lukea yksisarvisten kalloista niiden aikoinaan näkemiä unia. Oman varjonsa opastamana ja ohjaamana hän kuitenkin suunnittelee kaupungista pakenemista.
Juonet ovat etenkin alussa erillisiä, mutta vähitellen niiden välille alkaa ilmaantua yhtymäkohtia, mm Ihmemaassa Laskijan saa yksisarvisen kallon. Molemmissa kirjoissa myös tärkeään rooliin nousee Kirjastonhoitaja, johon kertojahenkilö tuntee kiintymystä. Tapahtumat molemmissa maailmoissa ovat kummallisia, mutta missään vaiheessa kertoja ei niitä ihmettele. Kerronta on varsin ulkokohtaista, yksinkertaista eikä esimerkiksi yhdenkään henkilön nimeä mainita missään vaiheessa, vaan kaikista puhutaan titteleillä tai ammattinimikkeillä.
Kokonaisuutena ei ehkä omasta mielestäni ole parhaita Murakameja, mutta aika mielenkiintoinen ja erikoinen tunnelma kirjassa oli – tapahtumat seurasivat toiseen aika kummallisesti unenomaisesti, ilman että todellakaan olisi voinut missään vaiheessa juurikaan ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan päätös on jossain määrin avoin, mutta kuitenkin tyydyttävä. En tosin ole ihan varma, olisiko tähän tarinaan tarvittu reilusti yli 500 sivua.

A surreal book which takes place in two different worlds, which eventually turn out to be connected, in some ways at least. It is not one my favorite Murakamis, but has a nice surreal feel to it anyway. However, it is too long and the plot (what there is) is somewhat confusing.

548 s.

Brandon Sanderson: Ylenemisen kaivo (The Well of Ascension)

A second installment of the series, which continues the tale of Vin, a young woman who has practically unparalleled skills in allomancy, a type of magic which use different kinds of metals to work. In the first part, she managed to beat an immortal evil ruler, but now it turns out that keeping the power is even harder than getting it. And there might be an evil force gaining power… The start of the book was kind of slow and filled with politicking, but the last half was moving and very entertaining. The book was a good and entertaining read and I might be forced to pick up the last part sometime pretty soon.

Toinen osa sarjaa.
Ensimmäisessä osassa allomantiaa (mielenkiintoista, eri metalleja hyväksi käyttävää taikuutta) käyttävä nuori nainen, Vin, tukenaan sekalaisista varkaista koottu kopla voitti ja tappoi kuolemattomana pidetyn julman itsevaltiaan, joka oli rautaisella otteella hallinnut maailmaa tuhat vuotta. Nyt edessä on lähes suurempi haaste: miten pysyä vallassa? Vinin rakastettu Elend, liberaali aatelinen, joka on enemmän teoreettiseen ajatteluun kuin käytännön toimintaan tottunut, on valittu uudeksi kuninkaaksi. Mutta kaupunkia ilmaantuu piirittämään aluksi yksi sotajoukko, myöhemmin toinen ja hetken kuluttua vielä kolmas joukko, pahin kaikista, ”kolosseista” koostuva. Nämä ovat etäisesti ihmisenkaltaisia olentoja, jotka elävät tapellakseen, kasvavat suunnattoman suuriksi ja joiden kanssa on mahdotonta neuvotella. Miten Elendin idealististen tavoitteiden käy? Onko kaupunki tuomittu tuhoon, vaikka Vinin kyvyt ovatkin suunnattomat? Samaan aikaan alkaa näyttää siltä, että itsevaltiaan ennen kuolemaansa antama varoitus siitä, että vain hänen kykynsä ovat estäneet jokin vielä pahemman ilmaantumisen ei ehkä ollut vain turhaa uhkailua.
Kirja lähtee hiukan hitaasti liikkeelle, painottuen politikointiin ja toisaalta Vinin tutustumiseen toiseen allomantikkoon, joka henkilöllisyys alkuvaiheessa jää hämäräksi. Puolen välin jälkeen tahti tihentyy siinä määrin, että viimeisten parinsadan sivun aikana kirjaa ei mielellään käsistään laskenut. Kirja oli vetävästi (sen jälkeen, kun kunnolla alkuun pääsi) kirjoitettu, henkilöhahmot olivat hyviä ja kiinnostavia vaikka ehkä hiukan ”teini-ikäisesti” käyttäytyviä. Tätä tietysti omalta osaltaan selittää, että Vin on ilmeisestikin teini-ikäinen, joten käytös tietysti on osaltaan ihan asiaan kuuluvaa. Ensimmäinen osa oli oikeastaan jopa kokonaan itsenäisenä teoksena luettavissa oleva, tämä kirja taas päättyy pahaan cliffhangeriin. Pitikin heti laittaa seuraava osa kirjastossa varaukseen – tai pitääköhän oikein ostaa?

744 s.

Mika Vehmersuo: Pimeyden polte

Murhamysteeri, joka tapahtuu syntymäpaikkakunnallani Kiikassa, vieläpä syntymäkotini lähikylässä, Kiimajärvellä. Tamperelainen, Kiikasta syntyisin oleva, poliisi saa tarpeekseen suuren kaupungin kiihkeästä elämästä saatuaan sydänkohtauksen tappajaa jahdatessaan ja hakee ja saa poliisipäällikön viran Vammalasta. Vammalassa ei olekaan niin rauhallista, kuin oli oletettavaa, kun ensimmäisenä työpäivänä Kiimajärvellä löytyy palaneen talon raunioista ruumis. Nopeasti osoittautuu, että kyseessä oli murha ja tuhopoltto.
Heti kirjan ensimmäinen kohtaus oli niin typerä, että harkitsin kirjan hylkäämistä. Poliisi, joka jahtaa toista poliisia puukottanutta ja taposta epäiltyä henkilöä, soittaa hätäkeskukseen saadakseen apuvoimia yrittäen juoksun lomassa selittää kuka on, mistä on kyse ja pyytää ottamaan yhteyttä poliisilaitokseen? Poliisilla ei ole poliisiradiota – tai vähintään suoraa numeroa poliisin omaan hälytyskeskukseen – tai edes esimiehille/työtovereille? Joo, olen työtehtävässä oleva poliisi, jonka työparia on puukotettu ja juoksen syyllisen perässä, soitanpas 112 ja yritän selittää satunnaiselle hälytyskeskuksen työntekijälle mitä on tapahtumassa ja pyydän hälyttämään lisävoimia, joo tietysti.. Tämä alku sai aikaan virheiden/typeryyksien bongailufiiliksen koko kirjaan, ja niitä kyllä löytyi, ei välttämättä kovin isoja, mutta kuitenkin. Vammalasta Kiikkaan mennessä ei liikenneympyrässä missään vaiheessa käännytä neljännesympyrää vasemmalle (eipä sinällään, ei varmaan MISSÄN liikenneympyrässä voi kääntyä neljännesympyrää vasempaan). Hiukan myös epäilen, että Vammalan pienellä poliisitalolla ei ole omaa pistooliampumarataa alakerrassa, eikä ainakaan päätoimista ampumaradan valvojaa. Ainakaan Vammalassa ei ole päätoimista oikeuslääkäriä, ei taida edes kaikilla keskussairaalapaikkakunnilla olla. Pikkuisen myös epäilen sitä, että jokaiselle varastetulle autolle automaattisesti tehtäisiin, ei vain sormenjälkien tarkistus, vaan myös kuitujen talteen kerääminen (tyypillisestä autosta voisi olla melkoinen homma). Myös se, kuinka pistoolin osumat suorastaan paiskoivat kehoja osumien voimista taaksepäin, oli vähän vinoa hymyä herättävää.
Kirjan sankari ei ihan järjen jättiläisen vaikutelmaa antanut, täytyy olla melkoinen idiootti, että alkaa kyseenalaistamaan ensimmäistä kertaa tapaamansa ihmisen ammattitaitoa lähinnä sukupuolen perusteella. Juoni sinällään oli kohtuullinen, tosin murhaaja oli äärimmäisen helppo arvata jo reilusti ennen puoliväliä – sen verran suppea henkilökategoria kirjassa oli, että mahdollisena tekijänä tuli mieleen tasan yksi henkilö – ainoa muu vaihtoehto olisi ollut, että kyseessä olisi ollut joku ihan täysin ”puskasta vedetty” syyllinen ja myös ko. henkilön ”alibin” heikkous oli välittömästi ilmiselvää. Kirja jää silti tyylilajissaan selvästi keskitason alapuolelle oikeastaan kaikilla kriteereillä arvioiden. Kirjoitusvirheitä löytyi myös sen verran, että jopa minä lievän lukihäiriöni kanssa huomasin.

318 pp

A murder mystery which happens at a very tiny town where I was born. Not a very book, though. There were many stupidities and errors and so tiny cast of characters that the identity of the murderer was obvious – there simply were no other candidates.

Kari Häkämies: Rehelliseksi tunnettu

A detective story which is written by a former member of parliament who worked for a while as a secretary for justice for Finnish government. In the book, a secretary for justice has apparently been murdered. The circumstances are a bit unclear and a suicide can’t be ruled out, but as the case is very politically sensitive, the police starts to examine it as a murder case. A fairly good murder mystery with an interesting description of political life.

Salapoliisiromaani jossa oikeusministeri löytyy kuolleena. Hän on ollut poliitikoksi ihan kohtuullisen nuhteeton eikä ole suurempiin skandaaleihin sekoittunut. Onko kyseessä poliittinen murha vai oliko miehen yksityiselämässä jotain, joka ei ollut julkisesti tiedossa? Mies on ammatillisesti ollut kaikkien arvostama ja tehtävänsä hallitseva, mutta hänen yksityiselämästään vain harva tuntuu tietävän yhtään mitään. Kuolema on tapahtunut tavalla, että aluksi poliisikaan ei voi olla aivan varma, oliko kyseessä itsemurha vaiko murha, mutta katsovat aiheelliseksi alkaa tutkia tapahtumaa murhana, etenkin kun paineet ovat kovat asian selvittämiseksi.
Näkökulmahenkilöitä (kuten ylipäätään henkilöhahmoja kirjassa) on aika paljon ja jotenkin etenkin alussa huonolla nimimuistilla oli vaikea pysyä mukana kuka oli kuka. Kirja on juonellisesti aika tavanomainen dekkari-tarina. Kiinnostavinta siinä on vaikutelma politiikan sisäpiirin hyvästä tuntemuksesta, joka ei ole yllättävää kun kirjoittajana on henkilö, joka on itse toiminut oikeusministerinä. Hiukan kulmakarvoja kohottavaa on naisten kuvailu kirjassa, rintojen koko ja muut vastaavat ominaisuudet eivät kyllä jää mainitsematta varmaan kertaakaan. Ihan viihdyttävä välipala kirja joka tapauksessa.

287 s.

Analog Science Fiction and Fact, November/December 2018

Empress of Starlight • Novelette by G. David Nordley
In a galactic civilization far in the future researchers find that several suns have “disappeared” for millions of years and then reappeared. The scientists postulate that the only possible explanation is a Dyson sphere. A group of them go on an expedition. They find a Dyson sphere, but it is just a “bubble“ which seems to be designed to capture the sun’s output. But there seems to be no one there, everything is run by automatic machines. An ok story, but a bit too long. The drama between characters didn’t somehow feel right or even necessary for the story. ***+
Pandora's Pantry • Novelette by Stephen L. Burns
A cooking show which is kind of a cross between Masterchef and Top Chef is broadcast live. There is a snow storm in the city and two of the contestants can’t make it. There is a frantic search for new competitors, and then an android appears and wants to take part. A nice, fun, and entertaining story. ***+
The Gleaners • Short story by Sarina Dorie
An alien inhabits the body of an old lady who has given very strict restrictions what may be done with the body. But the alien wants to feel a bit of what life on Earth can be – and to live a fuller life than the real owner of the body. A short, but good and finely written story. ****-
Smear Job • Short story by Rich Larson
The story feels like a Black Mirror episode - hell, the exact same technology was a major point in an episode or even a few episodes. A young man has apparently slept with his girlfriend and has gotten caught. As the girl apparently had been underage, he has a choice of a minor adjustment. A nice story, but a bit too short and too similar to Black Mirror. ***
A Measure of Love • Short story by C. Stuart Hardwick
A woman gets an old robot back which was her friend and teacher at an orphanage. The robot grows “beyond its programming” (even to a hard-to-believe degree) and becomes more than a machine. A short and sentimental story. ***-
Learning the Ropes • Short story by Tom Jolly
Habitats on Mars are owned by a monolithic company which prevents all terraforming efforts as that might devalue their holdings. But one woman, whose home is lost to rising sea-levels, has a plan. A pretty good story with a kind, problem-solving approach. ***+
Hubstitute Creature • [The Hub Gates] • Novelette by Christopher L. Bennett
Another story on a hub which connects FTL routes to different destinations. This time the main protagonists change their species (and genders in some cases) to be able to work underground and to find a valuable artifact. New bodies, new hormones, and novel sex organs make everyone very horny, though. The story relies more on comedy than SF. ***
The Light Fantastic • Short story by J. T. Sharrah
An archeologist who was examining a planet's strange and incomprehensible aliens has disappeared. By a hugely unlikely and stupid coincidence, someone finds out what might have happened to him. More of a fantasy than SF, a somewhat irritating story. **½
The Jagged Bones of Sea-Saw Town • Short story by Marissa Lingen
Scientists in Luleå try to recreate caribou after they have disappeared, apparently due to climate warming. (Why caribou, an American species and not reindeer, a European and Swedish species?) They discuss if the town should relocate back and forth with sea levels. Short and pretty stupid story. **½
Sandy • Short story by Bruce McAllister
There are aliens in school buses traveling with humans. An alien girl gets bullied a bit, and the adults are VERY VERY worried, even though one boy helped her. It turns out that there was a good reason to be worried about treating an alien badly. A pretty nice, but short story.***½
Dad's War • Short story by Filip Wiltgren
Brands have taken over and are battling for territory. People adjust and mostly support the brand that currently rules the territory. They can cast votes have some influence on things but voting “incorrectly“ has consequences. A mother quarrels with the father who isn’t as a loyal supporter of current brands as he should be. A pretty good story, but the background and especially the “voting” was left a bit unclear. ***+
Ashes of Exploding Suns, Monuments to Dust • Novelette by Christopher McKitterick
In the far future, members of a sort of ringworld-like civilization, who can control their sun, want to visit the homeworld of their ancestors, Earth. Their world is completely destroyed in an apparently unprovoked attack by extremely powerful Earth forces. All except one ship. The civilization of the “ringworld" was apparently very much based on honor, family, tradition, and duty (and first seems to be in much need of total destruction, if anything). Later, it turns out that the situation wasn’t as black and white as it seemed. The last ship has a mission: revenge. Not bad in spite of some exposition and some pretty iffy science. ***+
The 7 Most Massive Historical Mistakes in Gunmaster of the Carlords • Short story by Eric James Stone
A review of a book set in the very distant future which tells the story that happens at our time. The reviewer points out several severe errors the author has made (like confusing cows and cars) but makes several funny errors of his own. A short and funny story. ***½
The Ascension • Short story by Jerry Oltion
An alien ruler is preparing to eat a smart child who has studied different subjects extensively. The aliens regain the knowledge of persons they eat, and apparently, the eaten one retains something of itself inside the one who consumed it. The ruler interviews the child to find out if he is worthy of eating. It turns out that he is very smart and has some very convincing opinions and facts to tell the ruler. A very good story about a very logical alien race. ****-
Left Turn • Short story by Jay Parks
An office, a sort of innovating political lobbying/advertising group, gets on offer to prevent the success of automated cars by the asphalt lobby. They succeed. A fun little depressing tale. ***
Mixipox Learns to Drive • Novelette by Joyce Schmidt and Stanley Schmidt
Seems to continue an earlier story – apparently the one very confusing one, which itself felt like second or third part of something, which was published a year or two ago. An alien who lives underground working with US government to prevent other aliens (and apparently his own species, too) from destroying the Earth must learn to drive a car to meet another alien. As he doesn’t look very human there are some slight difficulties with that. The story is bit too long, not bad, but vastly better than the first, very confusing part. ***
Body Drift • Short story by Cynthia Ward
A boy meets a girl. But the boy isn’t a boy and girl isn’t a girl. They are something else: non-binary, post-human robot-android-computer constructs who meet briefly in cyberspace. More of a lecture on non-binarity and “humanity” of post-human constructs than a real story. **½

Tommi Kovanen, Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

Kirja, joka herättää varsin ristiriitaisia tuntemuksia – siinä määrin, että hyllytin ensimmäisen paljon pidemmän version arviostani. Tarina jääkiekkoilijasta, joka vähintään koki saaneensa aivovamman ja hänen toipumisestaan. Aivovamma kirjan kuvauksen perusteella on ollut korkeintaan lievä jos sitä arvioidaan virallisen Käypä hoito – ohjeen perusteella. Oireet tuntuivat pahentuvan ajan kuluessa, etenkin aivovamma”spesialisti” neurologille pääsy näyttää huomattavasti pahentaneen koettuja oireita. Eikä ihme, kun annetaan tällaisia lausuntoja: ”Ymmärräthän Tommi, että vahingot aivoissasi ovat pysyviä? Sinulla tulee aina olemaan aivovamma, joka ei parane.” Noin EI SANOTA ihmiselle, jolla on lievä aivovamma, jonka ennuste on periaatteessa hyvä. Tämän tapaiset kommentit eivät todellakaan paranna toipumisen ennustetta, vaan heikentävät sitä, aiheuttavat ahdistusta ja kuten kirjan päähenkilönkin kohdalla nähtiin, saattavat aiheuttaa jopa itsemurhayrityksiä. Ei ole mikään ihme, että kyseinen neurologi päätyikin yhdeksi päähenkilöksi Helsingin Sanomien loistavaan aivovammojen ylidiagnostiikkaa käsittelevään artikkeliin. Kielellisesti kirja on yksinkertaista, nopealukuista kieltä. Tekstin riviväli oli niin suuri, että sitä tuntui olevan vaikea lukea ennenkuin silmä tottui.

A book about an ice-hockey player who is hurt during a game and how he slowly recovers. As a neurologist, I believe that somewhat irresponsible treatment he got made the symptoms worse.

236 s.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään (How to Stop Time)

A fairly philosophical novel about a man who ages extremely slowly, and has already lived for about 500 years. Well written and very engaging – a very readable book. It feels somehow very similar in style to “Humans” by the same author. Well worth reading.

Kertomus miehestä, ”Tomista” (hän on vaihtanut nimeää vuosisatojen kuluessa monesti), joka ikääntyy ulkoisesti noin yhden vuoden jokaista viittätoista vuotta kohden. Hän on syntynyt Ranskassa 1500-luvun lopulla ja työskentelee nyt Lontoossa peruskoulun historian opettajana. Hän on elänyt läpi vuosisatojen, on kokenut noitavainot (joissa hänen äitinsä kuoli vesikokeen yhteydessä) ja historian kulun. Nuorena hänellä oli puoliso ja tytär, joiden luota hän joutui pakenemaan koska epäilyt noituudesta alkoivat levitä. Hänen tyttärensä omaa saman kyvyn kuin hän itse, ja vuosisadat hän on käyttänyt tyttärensä löytämiseen. Rikas, erittäin iäkäs ja varakas mies, Hendrich potee samaa ”sairautta” ja on perustanut seuran, joka auttaa muita saman ominaisuuden omaavia, eli ”alboja”, tai albatrosseja. Apu ei ole pyyteetöntä, vaan seuran tärkeimpiä tarkoituksia on estää se, että tieto albojen olemassa olosta tulisi julkiseksi. Yksi tapa tähän on ehdoton kielto rakastua kehenkään tavalliseen kuolevaiseen. Mutta koulussa on opettajatoveri, ranskanopettaja, jota kohtaan Tom alkaa tuntea jotain. Mutta rakkaus saattaisi uhata kohteensa henkeä, sillä Hendrich on salassa pitämisen suhteen armoton.
Kirja tapahtuu hyppien eri aikakausina, mutta juonellisesti tämä toimii hyvin, eikä aiheuta mitään sekaantumista missään vaiheessa. Suuri osa kirjasta on hyvin filosofis-tyyppistä pohdiskelua elämästä, elämän pituudesta ja sen merkityksestä, samoin kuin rakkaudesta. Kirjassa oli hyvin paljon samankaltaisuutta kuin saman kirjailijan aikaisemmin lukemassani kirjassa ”Humans”. Asiat kirjassa lopulta järjestyvät parhain päin. Ainoa mitä jäin miettimään oli se, että miksi loppuvaiheessa Hendrich itse puuttui tapahtumien kulkuun toisella puolella maapalloa. Luulisi 80-vuotiaalta vaikuttavan ja oikeasti yli tuhat vuotta vanhan jo välttelevän moisia rasituksia.
Kirja oli hyvin vetävästi kirjoitettu ja nopea lukuinen, välillä piti oikein tarkistaa oliko tämä oikeasti täysimittainen romaani, kun hujauksessa Kindle näytti kirjan olevan jo puolivälissä.

363 pp.

Angles of Attack (Frontlines #3) by Marko Kloos

Continues the series where humans are attacked by Lankies, twenty-meter tall, incredibly resilient aliens, who come in giant, almost invincible spaceships. Mars has already been invaded. Earth will soon be next. Our hero is still on an ice planet where they managed to win against the Lankies and to destroy their mothership for the first time ever. They must use a Russian jump gate to get back to Earth, but apparently the chain of command of all Earth forces is badly broken, their ship is captured as soon as they get to the moon and no one really tells them what is going on. Soon the crew finds that they have been imprisoned for mutiny. But is everything - both the heroes and the Earth - lost?

A lot of exciting battles in this book. They seem to be better described than in the previous installment and didn’t feel boring at all. The technology seems to have changed a bit since the last book: in that book they had no trouble at all accelerating a giant spaceship filled with water to semi-relativistic speeds. In this book, the ships must resort to slingshot maneuvers to travel inside our solar system. I wonder where they lost their super-engines? On the other hand, the ships apparently managed to grow themselves some rail-gun-type weapons between the books, and battles are not limited to throwing nukes around – nukes which really aren’t very effective in a vacuum. On the other hand, the author seems to imagine that the penetrators launched by rail-guns have some sort of effective range. No, they don’t – in vacuum, those missiles could in principle travel lightyears without losing any of their effect.
In spite of some technical stupidities, an entertaining, light read. It suited very well for the purposes of reading during lunch hours, occasional commutes and waiting in lines.

352 pp

Ready Player One by Ernest Cline

A very popular book with a wide fan base.

The world is a pretty desolate place. There is practically just one escape valve, Oasis, a virtual reality simulation which is used by everyone for everything. The creator of the systems has died and in his will he left the sole ownership of Oasis and about a billion dollars to the first person who solves a series of riddles based on 1980s video games and popular movies.


But there is an evil company IOI, that wants to take control of the Oasis and fill it with advertisements and paid content. It has recruited whole departments of people to work on the puzzle - and they are extremely ruthless against people showing progress on the task.


The book is pretty simplistic. The IOI company is unreasonably evil and apparently purely bad. The beginning of the book felt a bit slow and not well written, but when the pace quickened, it really quickened. I felt a little old for the book. Most, (or practically all) the games were familiar, but as I was already over twenty when they came out, they really weren’t a great overwhelming passion for me, neither was I used watch 80s movies over and over. On the other hand, an over page of description of how the adventure game Zork is controlled felt like dumbing it down and was probably meant for kids who had never played text-based adventure games.


When I was reading I thought this material would work much better as a movie, so as soon I finished it I placed an order for a blu-ray version of the recent Spielberg version of the story. It was already on sale which doesn’t bode well, but I’ll see. Anyway, an entertaining read, at least the last third.

374 pp.

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut (Adventures of Huckleberry Finn)

Kirjapiirin kirjaksi valikoitui tällä kertaa klassikko, Mark Twainin Huckleberry Finn. Itse (kuten suurin osa muistakin) oli lukenut kirjan viimeksi joskus lapsuudessa ja muistikuvat eivät kovin selkeitä olleet. Kirja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Itse muistin kirjan lähinnä jännänä seikkailuna, mutta siinä olikin paljon muuta: erittäin hauskaa kielenkäyttöä ja hauskoja letkautuksia, kommentointia orjuudesta ja vielä lisäksi se jännä seikkailu. Pääpiirteet olivat oikeastaan ihmeenkin hyvin muistissa, tosin odottelin Tom Saywerin ilmaantumista kovasti, kun oman muistini mukaan hän oli mukana kirjassa jo noin sen puolivälistä alkaen, kun oikeasti Tom ilmaantui vasta aika loppuratkaisuiden yhteydessä. Kirjasta on olemassa useita käännöksiä ja itse kokeilin vanhaa, jo viime vuosisadan alussa tehtyä ilmaisessakin jakelussa olevaa ja uutta ihan äskettäin julkaistua. Luin muutaman luvun myös englanniksi. Vanha käännös oli mielestäni jo kyllä vanhentunut. Uusi käännös oli jonkin verran lähempänä tavallista puhekieltä kuin edellinen, 70-luvulla tehty, jossa puhe oli käännetty Turun murteelle. Se, mikä on paras ratkaisu on sitten makuasia. Ohessa esimerkki alkukielisestä, 1900-luvun alun käännöksestä, 80-luvun käännöksestä ja uusimmasta versiosta.

Alkukielinen:
First they done a lecture on temperance; but they didn’t make enough for them both to get drunk on. Then in another village they started a dancing-school; but they didn’t know no more how to dance than a kangaroo does; so the first prance they made the general public jumped in and pranced them out of town. Another time they tried to go at yellocution; but they didn’t yellocute long till the audience got up and give them a solid good cussing, and made them skip out.

Tyko Hagman 1904
Ensiks pitivät he pari raittiusesitelmää, mutta tulot niistä piisas tuskin kunnolliseen humalaan heille kumpasellekkin. Muutamassa toisessa kylässä yrittivät he pitää tanssikoulua; mutta he eivät osanneet tanssia enemmän kuin vanha kenkuru, niin että jo ens kerralla, kuin he viskelit koipiansa ja potkivat kuin hevoset, iso joukko ihmisiä törmäsi sisään ja potkasi heidät ulos kaupungista. Toisessa paikassa pitivät he luentoja ”kaunopuheliaisuudesta”, mutta he eivät saaneet kaunopuhella kauvan; kuulijat nousivat paikoiltaan nyrkit tanassa ja käskivät heidän mennä h – vettiin.

Yrjö Kivimies 1927
 Aluksi he pitivät raittiusluentoja, mutta he eivät ansainneet sillä tarpeeksi, jotta olisivat kumpikin voineet päästä humalaan. Eräässä toisessa kaupungissa he perustivat tanssikoulun, mutta eivät tietäneet tanssista enempää kuin kenguru; ja tuskin he olivat ottaneet ensimmäiset tanssiaskelensa, kun suuri yleisö tuli ja hypitti heidät kaupungista. Toisinaan he panivat toimeen kaunolukuesityksiä, mutta he eivät ehtineet kauankaan lukea kauniisti, ennen kuin heidän kuulijansa nousivat ja haukkuivat heidät silmät korvat täyteen ja potkivat heidät pellolle.

Jarkko Laine 1972:
Aluksi ne piti raittiuskokouksia, mutta niistä ne ei saaneet kokoon edes pullon hintaa. Toisessa kaupungissa ne perusti tanssikoulun, mutta ne ei tienneet tanssimisesta sen enempää kuin kenguru, ja kun ne oli ottaneet ensimmäiset tanssiaskelet, tuli suuri yleisö ja tanssitti ne ulos kaupungista. Kerran ne yritti esitelmöidä kaunopuheisuudesta, mutta ei ne ehtineet pitkään kaunopuhua, kun yleisö nousi ylös, haukkui ne suut silmät täyteen ja ajoi ne pois kaupungista.

Uusin käännös, Juhani Lindholm, 2018 :
Ensimmäinen yritys oli raittiushenkinen luento, mutta sillä ei tienattu edes sen verran että molemmat olisivat pystyneet juomaan päänsä täyteen. Seuraavassa kylässä he panivat pystyyn tanssikoulun, mutta koska heidän oma tanssitaitonsa oli kengurun luokkaa, heti ensimmäisessä julkisessa esityksessä yleisö tanssitti heidät maantietä mittailemaan. Yhdessä paikassa he yrittivät ruveta opettamaan puhetaitoa, mutta eivät ehtineet puhua pitkään ennen kuin kuulijat pomppasivat pystyyn, haukkuivat heidät lyttyyn ja ajoivat matkoihinsa.


Kielellisesti osa on erilaisia, mutta hauskaa kieltä jokainen, ihan luettavaa. Tosin tuo ensimmäinen 1904 versio oli sen verran rasittava ”fröökynöineen” (ihan vain ”miss” alkukielellä), että en sitä yhtä lukua pidempään jatkanut.

Kirjaa on syytetty rasismista, mutta rasistinen kirja on vain nykypäivän näkökulmasta. "Neekeri" ei siihen aikaan ollut poikkeavaa kieltä, ja osa "rasismista" on kyllä Twainin ihan tietoista trollausta. "Hyvänen aika! Loukkaantuiko kukaan?" "Ei. Yksi neekeri vain kuoli." Kirjan tarkoituksena tuntuu enemmän olevankin ihmisten herätteleminen ajattelemaan asiaa.
Kirja oli edelleen erittäin lukemisen arvoinen ja kielellisesti hieno ja samalla ajankuvaus siivirataslaivojen Missisipistä.

374 s.

Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

Viimeinen osa Millenium-trilogiaa. Kirja jatkuu suoraan siitä mihin edellinen loppui. Lisbeth Salander on vaikeasti haavoittuneena sairaalassa hoidettavana ja käytännössä viereisessä sängyssä on hänen isänsä, Zalatšenko joka yritti tappaa Lisbethin, mutta päätyi itsekin vaikeasti loukkaantuneena teholle. LIsbeth kun ei ole aivan helpoimpia tapettavia uskomattoman sisunsa ja sitkeytensä johdosta. Ruotsin suojelupoliisin salainen osasto, joka aikoinaan hoiteli Zalatšenkon, loikanneen venäläisen vakoojan paljastamien salaisuuksien käsittelyn, on käytännössä paniikissa pelätessään aikanaan hieman kyseenalaisten toimiensa paljastumista ja aloittaa häikäilemättömän – mutta ei erityisen loistavasti suunnitellun – toimenpiteen asioiden salassa pysymiseksi. Millennium-lehden toimittaja Mikael Blomkvist alkaa selvittää mikä edellisen kirjan tapahtumien taustalla oikein oli ja pääsee lopulta vihille Sektion, eli suojelupoliisin ”pimeän” osaston olemassaolosta.
Kirjan alku oli aika hidas ja jopa puuduttava, varmaan heikointa osaa koko kirjasarjasta. En tiedä olisiko kirjailijan ennenaikainen kuolema estänyt editointikierroksia ja mukaan oli jäänyt liikaa ”täytettä”, mm. varmaan kymmenen sivun kuvaus Ruotsin SäPo:n historiasta vaikutti hiukkasen tarpeettomalta ja vähintään tylsältä. Loppua kohden tapahtumat sitten kiihtyvää siihen malliin, että kirjaa oli mahdoton jättää kesken ja viimeiset n 200 sivua meni yhdellä istumalla. Kirja toimi hyvänä päätöksenä sarjalle, mitään merkittäviä juonensäikeitä ei jäänyt roikkumaan ja paha sai palkkansa ja pääosin reilusti saikin.


The last part of the trilogy. Smooth writing, but the first third was a bit slow and some rewriting might have been a good idea. The author died before he apparently was able to do it. The end was something else: it was impossible to down the book for last 200 pages or so, it was very exciting and engaging writing.
782 s.

Galaxy Science Fiction, February 1956

Another bad issue of Galaxy. This magazine seems to go badly downhill during this time period. I wonder if I should jump a few volumes forward in reading these? The attitudes are REALLY grating in this issue.


Man in a Sewing Machine • novelette by Joseph Wesley [as by L. J. Stecher, Jr.]
The Earth is being invaded. An inventor has designed a computer which can answer any question, but when asked how the invaders could be beaten, it answers in a riddle. The inventor then explains to his wife, ("once again, I have explained this to you so many times before...") how the FTL drive works. In detail. In extremely small detail. In about five to six mind-numbing pages. Of course, a method to prevent the invasion is found after some pondering. A badly written, overlong story with a ridiculous description of the inventor’s wife and women in general. **-
Dead-End Doctor • short story by Robert Bloch
The last psychiatrist/neurosurgeon (an unusual combination) doesn’t have any patients. All problems of mind are treated by glandular adjustments and there is no need for any psychological treatments at all. His father and grandfather were psychiatrists and he never considered any other career. Most mundane work is done by robots. When they malfunction there is serious trouble, but our hero saves the day. A stupid story, the writing is average for its time. **
The Category Inventors • novelette by Arthur Sellings
Robots have taken over all jobs. A man has lost his job and is at home feeling anxious, as he thinks it won’t be possible to find a new one. His wife (who naturally, has never worked and doesn’t even think of working and apparently her husband doesn't think wives should work either) is a bit bitchy, as there is less money (there is a government stipend enough for living though). However, if you invent a new job, you’ll get an office and a salary from the government. So, you just have to find a new useful occupation. But who defines what is useful? A pretty stupid story on many levels. **+
Trap • short story by Robert Sheckley [as by Finn O'Donnevan]
Two men are on vacation in a forest. They find a strange contraption with a “trap” sign attached to it and instructions for use. They manage to capture four strange beasts with it. The machine is a matter transmitter used by an alien with a wicked plot. If the plot would have been even slightly less stupid, this might have been a pretty tolerable story. Even the aliens manage to be condescending toward females in this issue. (Oh, this was by Sheckley. The beginning of the story DID have a strong Sheckley vibe and I thought about him. Apparently, he wasn’t happy with the story either, and used a pen name) **½
Bodyguard • novella by H. L. Gold [as by Christopher Grimm]
Body-swapping is possible and someone has stolen a body. He is being chased and is chasing someone. At the moment he is pretending to be a husband and occasionally beats the woman, who is married to the bodies owner. For some reason, the wife doesn’t go to the authorities. And then, there is a lot of plotting between characters and some lawyers about who should kill whom and why. A badly written, overlong, convoluted, confused and dull story, which is written by the editor of the magazine. I am pretty sure that it wouldn’t have been accepted if written by anyone else. The writing is on the same level as the plot. **-

The Last Dragonslayer by Jasper Fforde

The book happens in an alternate present-day Britain, where magic works. It has lost its power during the last few decades, or centuries, and has degenerated to something used for mundane tasks, like rewiring the electronics of a house or using flying carpets for pizza deliveries. And all uses of magic must be carefully filed with correct forms. A young orphan girl, Jennifer, is working for a group of magicians (or, rather, managing the whole group). It turns out that all soothsayers are seeing that the last dragon will die soon. Jennifer is a bit perplexed when it turns out that she is the last dragonslayer and she is supposed to kill the dragon. That is not something she is looking forward to, as she doesn’t want to kill anyone or anything: least of all a rare animal which is last of its kind. As there are considerable financial and political repercussions if the dragon dies, Jennifer soon finds that there are many parties trying to influence her. A fun book where the world is interesting. The story happens in the Ununited Kingdoms of Britain, where the different kingdoms have fairly common skirmishes, and even minor wars. The narrative style is very entertaining and plays a lot with language, with an ironic flair. The style is fairly similar to the other books by Fforde. There are two more parts in the series. The TBR pile is just growing and growing.

289 pp.

The Sudden Appearance of Hope by Claire North

Hope is a young woman who has a small problem: everyone forgets her. It first started in her late teens when her schoolmates and teachers really didn’t recognize her. Soon her mother didn’t put a plate for her at dinner and, just a while later, doesn’t recognize her at all. So she must leave home at sixteen and she soon finds that there is just one career available for her: crime. She steals valuable jewels and artifacts and sells them at darknet. It is almost impossible to get caught if everyone completely forgets you in less than thirty seconds. And if she gets caught, she just has to go to the toilet or be somewhere hidden for thirty seconds, and her pursuers have forgotten everything. Her life is sometimes hard: it is hard to get service at a restaurant, get treated at a hospital, to have job or date if you are instantly forgotten. But theft, one night stands, and not tipping, are easy.

A young woman she likes kills herself. They have met several times – it has always been the first time for the other girl, but Hope had really liked her. One reason for the suicide was Perfection, a new mobile app which aims to make you perfect – really perfect. It gives points when you aim for “perfection” and gives you offers for health clubs, dieting foods, and eventually cosmetic surgery and even brain manipulation techniques. Hope’s friend committed suicide as she felt that she was too “imperfect” and wasn’t able to gain points as fast as she hoped.

From the darknets, she finds someone who is working against the company that created the Perfection app. But if you are forgotten in seconds, it may be hard to co-operate with someone – especially if and when that someone’s methods may eventually be worse than the “disease” they are curing.

An excellent and memorable story that is written with fine and inventive language. The events aren’t strictly linear, but the book isn’t confusing in any way. The writing style may be slightly fragmented at places, but that suited the plot and even the persona of Hope. However, The First Fifteen Lives of Harry August by the same author was even better than this book.

488 pp.

Tove Jansson: Kesäkirja (The Summer Book)

Lyhyt kirja perheen kesästä meren saarella. Kirja kertoo paljolti isoäidin ja lapsenlapsen suhteesta, kun molemmat ovat ainakin ajoittain pitkästyneitä saaristossa asumiseen, mutta he samalla myös nauttivat toisistaan, luonnon rauhasta ja saariston kauneudesta. Ja molemmat osaavat kyllä myös äksyillä toiselleen, jos tarvetta on. Kirja on enemmän novellikokoelma kuin romaani – kertomukset ovat enemmän erillisiä tuokiokuvia kuin suoraan toisiinsa liittyviä tarinoita, mutta niistä muodostuu hieno ainakin tunnelmassa yhtenäinen kokonaisuus. Molemmat päähenkilöt vaikuttavat aidoilta, oikeilta ja eläviltä henkilöiltä. ”Isä” on sitten taas täysin sivuhahmo, joka hiukan vilahtaa jossain sivulauseessa, jos sitten sitäkään, hän ei paljoa tapahtumiin osaa ota. Tunnelma kirjassa on hieno ja jotenkin haikean rauhallisen kaunis. Hieno kirja, jonka voisi varmasti tunnelmoiden lukea useita kertoja.

A short book about a daughter, father, and a grandmother who spend a summer on a remote island. The daughter and grandmother have a special bond, even if they sometimes have slight tantrums. Life is slow, slightly melancholic, but content and happy, all at the same time. A book that is beautifully written, and where the main characters felt very real.

163 s.

Analog Science Fiction and Fact, September-October 2018

Go Random, My Love • novelette by Bill Johnson
Two men get a distress signal from a woman one of them knew years ago. She seems to be in a dire situation with almost certain death awaiting. They launch a rescue mission which takes them across several universes. The story contains the most stupid sentence I have ever read in modern science fiction: "The hydrogen blowing off that damned sun is like a wind-chill. I'm getting temperatures below 1 degree absolute." And there is another place which states that hydrogen wind cools down planets. I wonder how the author imagines that happens? There is some action, an eventual rescue, and so on, but my head hurt too much from all of the stupidities of the story that I really wasn’t able to concentrate on it. I wonder if the current editor of Analog has any scientific training at all? The writing wasn’t memorable either. There seems to be a huge amount back plot that isn’t explained at all. *½
When the Rain Comes • short story by Ron Collins
A robot takes measurements and sends the results to headquarters. It cooks for a human, but the food is never eaten. The headquarters never answers. All of the days go exactly the same way. A nice, but sad, story. ***+
A Surprise Beginning • short story by Gregory Benford
A plane is transferred twenty years to the future. The world is more or less utopia, climate problems have been solved, and people are in good health in their 90s. Credit cards aren’t used, but small sticks have replaced them (extremely stupid prediction: a physical medium? And one which is hard to carry). The story has not much of point (it was meant to be published in an airline’s magazine) but it is smoothly written. ***
The Unnecessary Parts of the Stars • short story by Adam-Troy Castro
An old story: one member of a space team gets infected by an intelligent virus, gets violent, and tries to kill everyone. Why would it do that? An excellent take on an old cliché. ***½
... And He Built a Crooked Hub • [The Hub Gates] • novelette by Christopher L. Bennett
The story is happening on an interstellar hub-station which connects interstellar FTL-links. This story doesn’t examine those but is more of a “door-comedy” or a bedroom farce. That can be very complicated when the rooms are connected as a four-dimensional maze with a defective control mechanism. A funny story which works fairly well, but doesn’t really give anything about the hub itself - that is what I would want to have. ***
Trapezium • novelette by Tony Ballantyne
A ship gets an alien captive as a transport. The alien is very hard to control, but they know that they have a way to threaten it and keep it in check - but they don’t know what the method actually is. A pretty good story with a lot of background which isn’t explicitly presented but well enough that the main points are understandable. In the beginning, I was distracted by a mention of “slavemakers” – somehow I first thought that the story would have been part of Larry Niven’s “Known Space”-stories, but they had slavers, nor slavemakers, after all. ***+
Optimizing the Verified Good • short story by Effie Seiberg
Robots battle in gladiator-style battles for human entertainment. The cleaning robot who cleans the arena after battles start to wonder why they doing what they are doing, especially when he (and the other robots) start to experience pain. He starts a strike, but when there are no fights there are no visitors and no electricity to load the batteries. But they find a solution which doesn’t involve real injuries for any battling robots. (They essentially reinvent show wrestling). It is strange that the fighting arena apparently has no human involvement whatsoever. A pretty good story of a brave and pretty smart little robot, anyway.***½
Black Shores • short story by Darren Speegle
A man and a woman are on an excursion on a foreign planet. They have a native guide. As the weather turns bad they are forced to find shelter and energy from an abandoned spaceport. It was abandoned as people living in that part of the world have turned to other things, namely to art. But their art is something very special - something which reminds me of the Firefly’s reavers. A pretty good story, but the backstory is very open, too open. ***+
The Pendant Lens • novelette by Sean McMullen
A British man comes to French during the revolution. He is an expert on steam engines and electrical engineering. Science is a bit more advanced than it really was in our timeline. Robespierre uses a steam engine to power an electric generator which is connected to a machine which shows the future. Robespierre is very paranoid and uses the machine to screen enemies and to influence people. The engineer fears for his own life (for a good reason) during the turbulent revolution. An excellent steanpunkish story. ****+
Shepherd Moon • short story by Premee Mohamed
A private space organization gets a rush job from NASA. They are supposed to recover a body of an astronaut who was killed in an accident. A female spaceship pilot gets the job even if she really doesn’t want to. She has very personal reasons not to do it. A fairly simple story, not bad but nothing really special either. ***
It Came from the Coffee Maker • short story by Martin L. Shoemaker
An AI which is running a coffee maker is bored, very bored. It has been copied from powerful AI which is able to run airport traffic systems and making coffee takes a negligible percentage of its abilities. It thinks about scenarios by which it could take over humanity, but damn those pesky Asimovian laws.. a nice short fun story. ***
Nevertheless • short story by Elizabeth Rubio
A member of the cleaning crew (who is so big that she didn’t get a job working on the hull of the ship) is left on a damaged section of the ship. She manages to save the day. A simple “unprivileged person save the day and gets the attention she needs” story. ***
Off-Road • short story by Harry Lang
A truck is driving on Mars, from one habitat to another. They are asked to examine a magnetic anomaly which happens to be near their position. They have some trouble getting there and there is a sudden dust storm and plenty of other tropes. The anomaly turns out to be “something interesting," but just when the story might have turned interesting, it ends. Nothing that hasn’t been seen many times before. ***-
Impetus • short story by Shane Landry
A family is heavily in some sort of racing using some sort of biomechanical suits and some sort of vehicles. The daughter is a very good racer, but she hurt herself badly sometime earlier trying a dangerous stunt during a race. The family is really down in their luck and the father gets cancer. The daughter decides to take part in a race to get everything ok with the winnings. Yeah, of course about two years break in a sport which apparently demands extreme coordination doesn’t mean anything. The writing is ok, but the similar plot has been seen in movies, TV, and literature countless times. ***-
Harry and the Lewises • novella by Edward M. Lerner
A man who works as a writer for a ratty tabloid is asked to look at the Lewis and Clark expedition at the beginning of 19th century. There turns out to be some very strange irregularities in the journals, and the tomb of Lewis seems to be under very close surveillance. Is there something more than was disclosed at the time? And what could be important enough to have meaning even now, over two hundred years after the expedition? There turns out to be a bigger conspiracy than even his ratty tabloid has ever invented. A very good and well-written story, but the end was a bit abrupt. ****

Pentti Holappa: Ystävän muotokuva

Finlandia-palkinnon voittaja vuodelta 1998. Kirja kertoo Pentti Holappa nimisen miehen ihastumisesta/rakastumisesta toiseen mieheen, lahjakkaaseen ja mainetta saavaan taiteilijaan. Kirja on kerrottu minä-muodossa osittain kronologisesti, mutta kronologiaa monin paikoin rikkoen, kun kertoja kommentoi asioita “kaikkitietävänä” vuosikymmeniä myöhemmästä näkökulmasta, epäillen välillä omia muistikuviaan ja miettien tapahtuikohan jotain asiaa oikeasti ollenkaan, vai onko se vain muistettu jostain elokuvasta ja vahingossa sekoitettu “oikean” elämän muistoihin. Varsinaisesti “ystävä” lakkaa olemasta ystävä jo noin puolessa välissä kirjaa, kun jonkintasoinen mustasukkaisuus ja itsenäistymisen toive saa kertojan muuttamaan pois ystävänsä asunnosta. Loppuun asti hänen uransa seuraaminen kuitenkin kiinnostaa kertojaa, toisaalta pienellä vahingonilolla, kun taide ainakin kertojan arvion mukaan alkaa olla (tai on ehkä aina ollut) yleisöä kosiskelevaa kaupallista figuratiivista, “kaunista” taidetta, toisaalta taas taiteilijan taiteeseen kohdistunut arvostelu, etenkin kertojan puolison taholta, nostattaa jopa rajuja vihan tunteita. Tarinan nimellinen päähenkilö on viime kädessä kovin sivuroolissa ja on jopa ilmeisen tarkoituksellisen epäuskottavasti kuvattu; kyseessä on varsinainen miesten mies, joka erottelematta lumoaa ja viettelee jokaisen lähellään olevan täysin sukupuolesta riippumatta kokematta ikinä mitään tunnontuskia tai ongelmia runsaista suhteistaan ja olettaa, että kaikki ympärillä hyväksyvät asian. Kirjan todellinen päähenkilö on kertoja, jonka elämää kirja kuvaa kuten myös hänen epäonnistunutta avioliittoaan, jonka kuvaus jää suhteellisen vähäiseksi, sillä ei naisella, edes vaimolla, tyttäristä puhumattakaan, kertojan elämässä erityisen tärkeää roolia ole, he ovat vain kulissien ylläpidon kannalta hyödyllisiä. Toisaalta kirjoittajaa ei ole uskominen missään, koska hän myöntää valehtelevansa ja muokkaavansa “totuutta” (mitä se sitten ilmeisen fiktionaalisessa kirjassa sitten onkaan). Koko kirjan sävyä kuvaa hyvin lainaus: “saatan minä erehtyä, mutta tällä kertaa en tietoisesti valehtele”.

Kielellisesti kirja on todella hienosti kirjoitettu ja on mukaansa tempaava kieltä. Seksikohtaukset olivat ylivoimaisesti rajuimpia, mitä missään Finlandia-voittajassa olen kohdannut. Etenkin loppupuolella kirjassa on aika terävää ja ehkä jopa happamen puolelle menevää ironisointia taidemaailman sisäänlämpiävyydestä ja kriitikkojen tavasta nostaa taiteilija ylös ja kerran ylös nostettua taitelijaahan taas ei voi haukkua, kun silloin tulisi myönnettyä itsekin erehtyneensä. Kyseessä oli hyvä, suositeltava ja luettava kirja, Finlandia-voittajissa se on selvästi puolen välin paremmalla puolella.

Winner of the Finlandia Award in 1998, It is a story about a poet who is captivated by a talented new and upcoming artist. A homosexual love is born, but it ends as the artist sleeps with everyone, male and female alike. And expects that to be fine as he IS a great artist, after all. The story is told in first person all-knowing tone where the author comments things based on what has happened later. And isn’t always sure if what he just described really happened, or if it was just part of some movie seen years ago. It is a well written, good book.

480 s.

Seppo Jokinen: Lyödyn laki

Uusin komisario Koskinen romaani, joka valittiin luettavaksi kirjapiirin syyskuun kirjaksi.
Tällä kertaa Tampereen poliisilla on useampia juttuja kesken. Yksinäisellä metsätiellä pahoinpideltiin puolikuoliaaksi fysioterapeutti, VR:n pikkupomon talo poltettiin ja hän lapsineen selvisi vain täpärästi hengissä, keskussairaalan huippukirurgi on kadonnut ja valvontakameran tallenne viittaa siihen, että hänet on siepattu ja vielä ravivalmentaja löytyy kuolleena harjoituslenkkinsä varrelta. Mutta ovatko nämä kaikki ihan erillisiä asioita vai olisiko mahdollista, että tapaukset liittyvät jotenkin toisiinsa? Koskisen yksityiselämässäkin on tapahtunut, hän on ostanut Viinikasta vanhan talon uuden naisystävänsä, toisen poliisin, kanssa ja yhteiselämä vaikuttaa hienolta vaikka vähäistä sopeutumista vaaditaan.

Jälleen kerran vetävästi kirjoitettua tekstiä. Kirjapiirissä useimmat ihan pitivät kirjasta, tosin joidenkin mielestä kirjassa oli jo hiukan liikaakin sivujuonia ja jopa tarkoitushakuista paikallisuutta. Nämä arviot eivät ihan perusteettomia kyllä ole, mutta kirjojen paikallisuuden ehkä huomaa paremmin paikallinen. Esim. Vares-kirjojen Turku-kuvaukset Turkua tuntemattomalta ohittuvat käytännössä kokonaan ilman, että niihin kiinnittää mitään huomiota. Omassa sarjassaan teos oli ihan vakaata keskitasoa. Yksi kirjassa itseä kiusannut asia oli rikoksien ratkeaminen viime kädessä ihan sattuman kautta, eräillä asioilla vain sattui olemaan yhteys keskenään siinä määrin että molemmat osajutut selvisivät.

Another inspector Koskinen book which happens in my hometown. This time the crime department of Tampere police has several cases going on - they seem to be completely different crimes, but what if there is a connection after all? A good light read, where the private life of the main character is almost as important as the crimes he is investigating.

407 s.

How to Live Safely in a Science Fictional Universe by Charles Yu

A man lives in a time machine and travels back and forth in his life. Or maybe he reminisces about some key points of his life. Or maybe he is trapped in a time loop. Or maybe he is in a padded cell in a mental hospital. Any (or all) of the above could have been possible during this book.

This is a mostly confusing book with a very fragmented narrative style with some meta-literary aspects, as the book itself was introduced inside the novel, but that didn’t work very well — nowhere near as well as the “meta-structure” in some other books; for example, in “The Raw Shark Texts”.

The ending made the book slightly better, but to read 200 pages for a payout of 25 pages? I even thought about abandoning the book. I hardly ever quit books, but I was pretty tempted to do so with this one. The back cover states that the book is “hilarious” and “funny and moving” and that the author’s “sense of humor… sets him apart”. I would claim that this is false advertising. I wasn’t able to see the hilariousness in a book where the protagonist is lost and at least slightly distressed most of the time. There was practically nothing funny or hilarious (well, the accounting software who didn’t know that he is just a program and who dated a spreadsheet was a little funny). The text was pretty heavy going at places; anything that demands sentences longer than one page could be told just as well with a shorter style. I was pretty disappointed, and didn’t get what I was expecting. The book might have worked as a novelette, but there wasn’t enough decent material for a full novel.


239 pp.

Analog Science Fiction and Fact, July-August 2018

A Stab of the Knife • [Draiken] • novella by Adam-Troy Castro
Two series from the same author converge: Andrea Cort and Draiken. Andrea Cort is a counselor who sometimes takes unusual and drastic measures. Draiken is a former spy who wants to find out who his employer was and to get revenge for some of the unethical things he has done - and to be left alone, as he knows too much and his life is still in danger. They meet and uncover a plot to harm Andrea Cort.
The story is well told, but I was slightly disappointed, as it seemed to be mainly a set up and the actual story was over very soon. It seems that the meeting of the two characters was just a short one, more in the style of two ships passing in the night, than an actual start of cooperation. ***½
Until We Are Utterly Destroyed • novelette by Frank Wu
Arachnoid or crablike aliens live on a planet which is filled with dangerous creatures. Their lives are a constant battle and their worthiness is determined by how they beat their advisories. A group of them travels to meet the “gods.” They eventually find the habitats left by the “gods.” A good story in writing and storytelling, but the biology didn’t make any sense at all. There is no plausible biological reaction for animals that would produce oxygen from carbon dioxide – that reaction demands energy, it doesn’t produce it. ***+
Generations Lost and Found • short story by Evan Dicken
A generation ship is near its destination.
The crew members have lived there generations and have created their own culture. Now, they are supposed to wake the people in suspended animation, who will become the colonists. But what about the crew members? A bit short, but a fairly nice story. ***
A Simple Question • short story by Kris Dikeman
A man and a woman are trapped in the cafeteria of a research faculty as a zombie virus has taken over all their coworkers. The male tends to be slightly into mansplaining. It turns out that he doesn’t know or notice everything. A nice, humorous story. ****-
The People v. Craig Morrison • short story by Alex Shvartsman and Alvaro Zinos-Amaro
A veteran with PTSD is on trial for keeping his driver’s license after automated cars are made mandatory. His car is very important to him, as he and his dad fixed it together years ago. An okay story, with a melancholy undercurrent that might have been a bit more developed. ***+
Potosí • novelette by Joe Pitkin
An asteroid of almost pure platinum is found. A small group is sent to get it, but they are quickly attacked. Someone else wants to get it also. Both parties are badly damaged. Not a very complex or very memorable story. ***
Eulogy for an Immortal • short story by James Robert Herndon
A man’s father liked to make things from plastic. He even made the plastic himself. Everything in their house was self-made from plastic, including water pipes and such (I wonder why anyone would do that?). He has some issues and misses his wife, who has died earlier. They had dreamed about a trip to the moon. Then, the father kills himself by eating a box of donuts. It is apparently enough to instantly kill someone with diabetes. A stupid story on so many levels. **
New Frontiers of the Mind • novelette by Andy Duncan
John W Campbell takes part to an ESP test while studying. He first succeeds very well and then later fails badly. And he discusses things with his wife. A boring story with little actual interesting plot. **+
Here's Looking at You, Cud • short story by M. Bennardo
A future when all meat products are forbidden due to widespread lack of water. A man comes to a diner. He is in an inspector trying to find out if the illegal use of meat products is going on. His ex-girlfriend owns the diner, but he is ready to turn her in and is sure that she is breaking the law. The writing is okay, but the plausibility isn’t. If one area suffers from a drought, why ban all meat? Would the draught affect all of the US? Canada? South America? New Zealand? And wouldn’t something like 1000% tax rate for meat be about as effective? ***
Render Unto Caesar • short story by Eduardo Vaquerizo (trans. of Dad al César ... 2013)
A Catholic Church has invented a way to battle the spread of atheism and free thinking and increase the number of worshippers. A pretty disgusting and extremely unlikely approach. If the church doesn’t have any influence, how they could have managed that? **½
Open Source Space • novelette by C. Stuart Hardwick
A small company tried to retrieve an old Apollo 10 module. It seemed to be a failure, but now the solar sail and lunar module have appeared on a collision course with the Chinese moon colony. The Chinese threaten to shoot it down, but for extremely contrived reasons that would be dangerous for the world peace. An okay story, in spite of its slightly forced premise. ***
Priorities • short story by Jacob A. Boyd
A man who lives on an asteroid belt tries to capture an asteroid. As his wife is pregnant, he must acquire the raw material the new inhabitant will use. Of course, there is some trouble. An okay story, which was reeled to finish pretty fast. ***
A Crystal Dipped in Dreams • novelette by Auston Habershaw
A young man who lives in a post-apocalyptic world finds a crystal in old ruins. When one looks at it, they experience a vision for all the senses of a world before the disaster as some sort of interactive vacation paradise. An immeasurably valuable object - or is it? A very well written story about a very harsh world. ****-
Left to Take the Lead • novelette by Marissa Lingen
A young woman whose family has faced some kind of a catastrophe is working on a farm. She is paying for her studies as a leased worker. She quite enjoys the farm work and the owners of the farm treat her as a family. Her real family lives in space and the extended family means everything in her culture. She has a special bond to plants and to especially trees, as she isn’t used to them. She gets very close to another girl and feels she is a cousin. Then, a tornado destroys the farm and what is worse kills all of the trees. At the same time, her uncles are having serious trouble. What should she do? A very good, moving and very well written story. ****

Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas (Half a King)

I was expecting grimdark when I chose this book, as I had heard that this author specializes on those sort of books. Not so on this book, but the book was a pretty readable YA-book (with some fairly violent segments, though).


Valitsin tämän kirjan viime vuonna Worldconissa viimeisen päivän viimeisen tunnin reilusta alennusmyynnistä. Olin kuullut kirjoittajasta, että hän kirjoittaa ns. ”grimdark”-tyylistä fantasiaa, joka on tylyä ja rajua ja asiat eivät suju aina ihan parhain päin. Olin hiukan yllättynyt, kun kirja alkoi kovin tyypillisen nuorten fantasiakirjan tapaan: sankari on nuori mies (tai alussa oikeastaan poika), Yarvi, joka joutuu ottamaan yllättäen vastaan kuninkuuden, kun hänen isänsä ja isoveljensä kuolevat. Pojan toinen käsi on surkastunut, eikä hän ole ollut soturiksi kelpaava. Tarkoitus oli ollut että Yarvi siirtyy kirkon palvelukseen ja valtakunnan hallinnasta huolehtii aikanaan hänen uljas soturiveljensä. Mutta juuri ennen pappisvihkimystä tuleekin kutsu hoviin. Hovissa käsipuoli ja arka poika ei erityisen suurta suosiota saa, mutta hänen setänsä antaa kuitenkin tukensa, kun kruunu tuntuu kovin painavalta - kunnes sama setä heti ensimmäisellä sotaretkellä, joka on julistettu isän ja veljen kuoleman kostamiseksi, yrittää heti tappaa Yarvin. Hyvin täpärän pelastumisen jälkeen erinäisten sattumien tuloksena Yarvi löytää itsensä kauppalaivan soutuorjana, puuttuvasta kädestään huolimatta. Tämän jälkeen kirjan sävy kyllä jonkin verran synkistyy ja irtoraajoja ja äkillisiä väkivaltaisia kuolemia alkaa ilmaantua. Tästä huolimatta kirjasta tuli lukiessa varsin nuortenkirjamainen tunnelma. Kuten arvata saattaa sankari lopulta vapautui orjuudesta ja sai hyvityksen koville koettelemuksilleen. Kirjalle on pari jatko-osaakin, mutta tämä tarina loppui aika mukavasti tähän kirjaan, jatkot tapahtuvat ilmeisesti useampia vuosia myöhemmin.
Kirjan teksti oli sujuvaa, vetävää ja loppupuolella kyllä sellaista, että keskenkään ei ihan mielellään jättänyt. Mitään erityisen yllättävää tai normaalikaavasta poikkeavaa kirjasta ei kyllä löytynyt, mutta viihdyttävää kevytlukemista se kyllä tarjosi. Fantasiaa kirja ei oikeastaan ole, vaikka se tapahtuu ”mielikuvitusmaailmassa”, en muista huomanneeni ensimmäistäkään yliluonnollista tapahtumaa koko kirjassa.

397 s.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (The Egyptian)

Memories of a doctor in ancient Egypt who rises from poverty to the position of the official trepanator of the pharaoh. He lives when the new pharaoh tries to establish monotheism, and without wanting it, causes chaos in the whole kingdom. Blind idealism can destroy everything – just like blind ambition and war.
An excellent, well written and historically interesting book, which could be the next hit for HBO: high drama, war, sex, death, exotic locations and transient human fates.

Yksi kaikkien aikojen klassikoista, jonka olen todennäköisesti lukenut viimeksi joskus lukioaikoina. Kirja valittiin kirjapiirin kirjaksi kesän ajaksi, kun ajateltiin että kesällä on aikaa lukea vähän paksumpaa kirjaa. Itse en kuitenkaan ehtinyt kirjan lukemista aloittaa ennen kuin elokuun alussa, joten vajaa 800 sivua piti lukea reilussa kymmenessä päivässä. Kirjaan pääsi sen verran hyvin sisään, että se ei ollut loppujen lopuksi mikään kovin suuri haaste.
Kirjahan kertoo antiikin Egyptissä eläneen lääkärin itse sanelluista muistelmista. Lääkäri on noussut köyhyydestä faaraon kallonporaajaksi. Ajallisesti kirja ajoittuu Egyptin historian murroskauteen, jolloin yksijumalainen Atonin palvonta yritti syrjäyttää aikaisemman monijumalallisuden. Tämä periaatteessa hyvästä tarkoituksesta huolimatta suisti maan kaaokseen, kun naapurit käyttävät Egyptin heikkoutta hyväkseen. Päähenkilö itse, Sinuhe, ajautuu historian pyörteissä tapahtumien polttopisteestä toiseen vaikuttaen jopa omalta osaltaan historian kulkuun. Lopulta hän menettää kaiken liiallisen idealisminsa vuoksi.

Kirja on kirjoitettu viehättävällä, vanhahtavalla kielellä, joka soljuu mukavasti minäkertojan vievänä. Kirjassa tuntuu olevan jonkin verran toistoa ja joitain fraaseja viljeltiin hiukan liiankin kanssa. Kuinkahan monta kertaa ”puheesi on kuin kärpästen surinaa korvissani” kirjassa toistui eri henkilöiden sanomana? Sinällään sääli että kirjaa ei ollut saatavana e-kirjana, silloin olisi voinut tarkistaa tällaiset yksityiskohdat ja olisihan tiiliskivi ollut helpompi lukeakin silloin. Yksi asia mikä kiinnitti kirjassa huomiota, on naisten varsin tyly kuvaus. Naiset ovat kauniita lumoojia, ilotyttöjä, tai vallanhimoisia harpyijoita – tai kaikkia näitä samaan aikaan. Vaihtoehtona ovat sitten orjat, joita voi vapaasti juuri kummemmin mieltään tällä vaivaamalla käyttää hyväksi, ainakin muut kuin Sinuhe, sillä hän ei erityisen naisiin menevä ollut - ainakaan oman kuvauksensa mukaan, tarinahan on hänen muistelmiaan eikä sensurointi tietenkään ole mahdotonta.
Kirjan tapahtumat ovat suurelta osin todellisuuteen pohjautuvia ja kesken kirjaa piti muutaman otteeseen Wikipediasta tarkastella henkilöiden ja asioiden taustaa. Sen verran kiinnostavalta Egyptin historia alkoi tuntua, että tilasin Amazonin kautta 500-600:n sivun mittaisen Egyptin historian kokonaisesityksen luettavakseni – saa sitten nähdä tuleeko sitä oikeasti luettua.
Kirjan teemoina on se, kuinka liiallinen, sokea, idealismi voi olla haitallista – ihan yhtä haitallista kuin vallanhimo ja yltiöpäinen militarismi. Kirjahan on kirjoitettu heti toisen maailman sodan jälkeen, joten suursota on varmasti ollut vaikuttamassa sen kirjoittamiseen.
Kirjassa oli paljon vauhdikasta toimintaa - siinä määrin, että siitä tulisi varsin loistava HBO:n uusi tv-sarja. Eksoottisia tapahtumapaikkoja, väkivaltaa, historiaa, seksiä, dramaattisia tapahtumia, yllättäviä kuolemia, murhia, mitä muuta voisi kukaan tv-ohjelmalta kaivata?

786 s.

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

Another instalment of the series of whodunnits which happen in my hometown. However, this time the reader knows who the murderer is and the police apprehends him soon enough, but then something happens which makes the police seriously consider if they have the right man after all. A nice detective story where the backstory involves the personal relationship is a very important part of the plot also..

Komisario Koskinen palaa lomaltaan selvittämään uimarannalta naskali päässään löydetyn miehen tapausta. Lukija jo tietää murhaajan, sillä kirja alkaa murhaajan paosta. Koskinen tiimeineen selvittää teon nopeasti ja vangitsee syylliseksi epäilevänsä, henkilön jonka lukija jo tietää olevan oikeasti syyllinen. Aihetodisteet ovat hyvin vahvat, mutta mies ei suostu tunnustamaan. Kun toiselta uimarannalta löytyy samoin tapettu mies, Koskinen alkaa pelätä vanginneensa väärään miehen, sillä murhan tekotapaa ei ollut kerrottu julkisuudessa.
Vetävää kerrontaa ja on selvästi parempi kuin edellinen Koskinen. Komisarion yksityiselämässäkin tapahtui etenemistä, vaikka komisarion käytös ajoittain olikin käsittämättömän lapsellista ja jopa mököttelevää.
Loppukohtaukseen liittyen kirjasta löytyi yksi typerä virhe, sellainen, että kirjailijan olisi armeijankäyneenä miehenä pitänyt se huomata ilman muuta heti, mutta ehkä hän otti hiukan dramaattista vapautta kirjoittamiseensa. (Harjoitusammunnoissa rynnäkkökivääriin on kiinnitetty ”patinraiskaaja”, joka hajottaa harjoituspanoksen puuluodin ja samalla mahdollistaa itselatauksen toimimisen. Jokainen armeijankäynyt kyllä näkee aseesta välittömästi onko tämä paikallaan vai ei. Jos taas tätä ei olisi ollut paikallaan, niin harjoitusluoti tuota etäisyydeltä olisi ollut tappava. Puhumattakaan siitä, että molemmat huoneessa olijat todennäköisesti olisivat menettäneet kuulonsa laukauksen äänestä).

365 s.

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

An old detective story where a distinguished middle-aged detective and his bumbling young assistant solve a murder of a cantankerous rich old woman. The book has nice old-fashioned language that is filled with wit, and it works as an interesting glimpse into the past.

Kuunneltu äänikirjana.
Komisario Palmu uskollisen ja kertojana toimivan apulaisen kanssa selvittävät vanhan, ahneen ja kovin kovin rikkaan vanhan naisen murhan. Nainen näyttää aluksi kuolleen kaasumyrkytykseen, mutta Palmu huomaa, että hänen koiraltaan on väännetty niskat nurin: ei kovin tavallinen kaasun aiheuttama oire. Mahdollisia syyllisiä on useampia, ja jopa yksittäin tunnustus tulee ennen kuin murha selviää. Elokuvana tarina on kovin tuttu, mutta kirjanakin siitä huolimatta piti kyllä otteessaan. Juoni oli vähintään kohtuullinen, kieli oli mukavan letkeää, humoristista ja välillä mukavasti pikkuisen piikittelevää. Ennen kaikkea ajankuvana kirja on edelleen kovasti tutustumisen arvoinen.

315 s.

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Toinen osa millenium-sarjaa. Millenium- lehti aikoo julkaista paljastuskirjoituksen naiskaupasta ja jutussa on tarkoitus nimetä seksin ostajia, joita löytyy politiikasta, poliisista ja jopa kilpailevien lehtien toimittajia. Apuna on tutkijapariskunta, josta naispuolinen on tekemässä aiheesta väitöskirjaa ja miespuolinen on toimittaja, joka valmistelee samasta aiheesta kirjaa. Kun julkaisupäivämäärä lähestyy, pariskunta löytyy kuolleeksi ammuttuina. Talon rappukäytävästä löytyy ase, jossa on Lisbeth Salanderin sormenjäljet. Hiukan myöhemmin Salanderin asioita hoitanut asianajaja löytyy myös ammuttuna. Käynnistyy Ruotsin laajuinen jahti, jossa ilmeinen murhaaja, Lisbeth Salander, yritetään saada kiinni.

Erittäin mukaansatempaava kirja tämäkin oli, mutta mielestäni ehkä hiukan heikompi kuin ensimmäinen osa. Osittain tapahtumat perustuvat varsin suunnattomiin sattumiin ja mukana on hiukan liikaa kirjailijan hämäystä hämäyksen vuoksi (esim. asianajajan alastomuuden selitys oli onneton). Päätösvaiheessa suunnattoman älykäs ja aina varovainen Salander teki täysin idioottimaisia virheitä, niin isoja, että eivät sopineet hahmoon. Mukavasti kuitenkin Salanderin taustatarina selvisi pitkälle ja oli kiinnostava ja selitti paljon hänen taustastaan auki olleita asioita. Kirjan lopetus oli dramaattinen ja seuraava osa pitänee vielä aika nopeasti lukea.


The second part of the world famous Millennium-trilogy. A very addictive book which gives the background of the personality of Lisbeth Salander. Not as good as the first one, though. Somewhat forced and contrived plot points were slightly irritating.

616 pp.

My Hugo award votes 2018 part 4: novellas

Overall, the category was very good this year – so good that all first three or four stories were almost as good, and their order wasn’t very easy to decide. The two last places were easy to decide, but their order wasn’t as clear. Finally, I put River of Teeth in last place as I found it mostly boring and there really wasn’t anything science fictional in it (except the hippos. Yawn). Pinsker's story was a very entertaining who-did-it tale in an interesting setting. I put it in first place for share entertainment value. All Systems Red was also good, but it hadn’t really ended and left things very much hanging. An end even a few pages earlier might have been more satisfying. Seanan McGuire’s story would have worked better as the first of the series, not the second.

Binti: Home, by Nnedi Okorafor (Tor.com Publishing)
Continues an earlier story which was nominated and even won. I wasn’t a great fan of that story due to some logical problems and an irritating main character whose attitudes were stuck on the past. This story retroactively repairs some of the worst problems of the earlier one. Binti returns home for some sort of initiation ceremony. She has been changed by aliens and a “medusa,” an alien that she is sort of bonded with who comes with her. Her relatives seem to be even more stuck on the past than she is; they wonder how she could ever catch a good husband, among other things. It turns out that Binti’s family isn’t wholly what she thought, but something else, and even partly alien. A well-written story, but a bit overlong - especially the beginning which was somewhat hard going. The story went too far to fantasy; the tech used was more magic than science.

The Black Tides of Heaven, by JY Yang (Tor.com Publishing)
The world is ruled by the Protector who lives above the city. In the city is a semiautonomous monastery. It helped to quell a mutiny sometime before and as thanks, the Protector has promised one of her children for the monastery. The abbot was waiting to get a bright young woman he had befriended, but he gets two newborns. They join the Monastery a few years later as acolytes. A few years later it turns out that one of them is a prophet and her dreams will come true - no matter what is done to prevent them, apparently, often the act of an attempted prevention turns out to make the dream true. The siblings love each other, but the time will come that forces them to separate. The story happens in a very interesting world, where most things work by some sort of crossover of technology and magic. There is a rising faction, machinists, who try to change that and to design things which run without magic, making everyone capable of using them. Also, people decide their sexes when they want to, before that they apparently are androgynous.

Very good characters, moving and interesting plot and a richly designed world. I would love to learn more about the history of it. Apparently, it is a different planet: during one day there are four sun revolutions around the sky.

All Systems Red, by Martha Wells (Tor.com Publishing)
A “secunit” (a sort of defense droid made with partly biological parts) works as a “protector” for an exploration team which is studying an alien planet. The sec units have a governor module, which adjusts its behavior and compels to follow human instructions and so on. However, this secunit has hacked its own governor module and can do pretty much what it wants. What it really wants is to watch entertainment shows. But it also does its job at least as well as an unhacked secunit. It is really needed when it turns out that there might be an unknown team on the planet that wants to destroy the other teams. A well told and exciting science fiction story with a very interesting main character.

“And Then There Were (N-One),” by Sarah Pinsker (Uncanny, March/April 2017)
A woman, Sarah Pinsker, who works as an insurance investigation is invited to SarahCon, a convention for Sarah Pinskers from alternate realities. There are hundreds of them all looking (mostly) the same, some having pretty similar life experiences, and other very different (with earlier divergent points). One of the Sarahs is found dead, and it turns out to be a murder. As everyone looks more or less the same and practically everyone has the same name, it is pretty hard even to figure out who is the victim. As the protagonist is the only Sarah Pinsker with any law enforcement background even slightly, she is the one who tries to find out what has happened, as the convention is located on a remote island with no possibility to summon law enforcement officials. A well written and entertaining story with a nice take on the alternate worlds.

Down Among the Sticks and Bones, by Seanan McGuire (Tor.com Publishing)
A prologue for the story which was nominated last year and tells the backstory of two of the main characters of that story. A couple who is mostly concerned with fitting into the social circles decides to get a child so that they can tell nice “child-stories” at important social gatherings. They get twins, identical girls. One is brought up by the mother as a “princess”, another by the father as a “tomboy”. Neither is really happy about their roles and are jealous of each other, who each get what the other doesn’t and at least secretly wants to have. As small children they were friends but when their roles become different they grow apart. When they have a birthday, they decide to pay together in spite of everything and find a gateway inside an old trunk. They end up in a world where a vampire rules from his castle and a “mad” scientist is a kind of opposing force for the vampire. One of the girls ends up as an “adopted” daughter for the vampire, another as an apprentice for the scientist.
An excellent fairy-tale like story, in fact, better than the last year’s story. Well written with well-described characters. I believe this story should be read as first as it sets up the events of the earlier story. I wonder why these were published in this order?

River of Teeth, by Sarah Gailey (Tor.com Publishing)
The story happens in an alternate 19th century America with hippopotamuses living on the Mississippi River. Someone plans a caper (or a mission, as the story corrects several times) which might change the world. A group of people is gathered and they leave for the mission. One is an expert with demolitions, one is a card shark (extremely incompetent one who used bad techniques for cheating and is always caught - if he was meant as comedic relief it didn’t work), one is an expert with knives and so on. A pretty slow moving story where hippos are so plentiful and so ferocious that falling on the water means always an instant death. Practically the story could have worked in some sort of Wild West setting, and the hippos felt like a pasted on detail for the most part. I didn’t really get into it and didn’t really care about the characters.



My voting order is:
1. “And Then There Were (N-One),” by Sarah Pinsker (Uncanny, March/April 2017)
2. All Systems Red, by Martha Wells (Tor.com Publishing)
3. Down Among the Sticks and Bones, by Seanan McGuire (Tor.com Publishing)
4. The Black Tides of Heaven, by JY Yang (Tor.com Publishing)
5. Binti: Home, by Nnedi Okorafor (Tor.com Publishing)
6. River of Teeth, by Sarah Gailey (Tor.com Publishing)

My Hugo award votes 2018 part 3: novels

A fairly varied bunch of nominees. All of them are at least fairly good, or at least well written. This year there was no influence of voting lists to be seen. Online fame, on the other hand, seems to have an effect; at least Scalzi and Mur Lafferty have run popular websites. Their books aren’t bad – or even worse of the nominees, but I wonder which books were the first ones just under the threshold and what the results would have been without the effect of fame?

There are one of the first part of a new series (The Collapsing Empire), one last part of a trilogy (The Stone Sky), one middle part of a trilogy (Raven Stratagem), one “collateral” part of an older series (Provenance) and two independent works (Six Wakes and New York 2140). As usual, the more independent the book is, the more it is award-worthy in my opinion – if it is well written with a decent plot. Some of the books were entertaining even if they weren’t written in the most eloquent and creative language (Six Wakes and The Collapsing Empire). On the other hand, if the writing is too “thick,” even apparently a pretty good plot might make the book hard to read (Raven Stratagem). The first choice was pretty obvious after some thinking. Also, it was easy to choose the last one – the only book where reading felt more like work than fun. The order of the other books could almost be interchangeable in any way, but the following feels right at the moment – Stone Sky was a worthy end for a good trilogy.

My voting order:

1. New York 2140, by Kim Stanley Robinson (Orbit)
2. The Stone Sky, by N.K. Jemisin (Orbit)
3. The Collapsing Empire, by John Scalzi (Tor)
4. Six Wakes, by Mur Lafferty (Orbit)
5. Provenance, by Ann Leckie (Orbit)
6. Raven Stratagem, by Yoon Ha Lee (Solaris)