The Stone Sky (The Broken Earth) by N. K. Jemisin

The third and final part of the series, where practically all secrets are revealed and there is closure for the most of the characters. The book pretty much continues from where the second part ended.

Essun has been unconscious since the cataclysmic events of the former part. When she awakes, she finds that her other arm has turned to stone. Nassum, Essun’s daughter, is also recovering from both the mental and physical stress of turning her abusive father to stone. The third story presented in the book happens thousands of years earlier, before the “seasons” (catastrophic events happening every few decades, which destroy pretty much everything). That story tells why the seasons started. All three plot lines are followed in alternating chapters until they eventually more or less converge.

The book was pretty good, better than the middle part - as could be expected. The writing was excellent and engaging. A lot was happening in the book, but the beginning might still have been a bit tighter. All in all, an excellent trilogy which will most likely do an unprecedented feat: it will win a Hugo-award with all its parts; most likely it won't be the last one on my voting list, either. The mix of fantasy and science fiction was interesting, even though some of the fantasy tropes were slightly far-fetched. Mother Earth ISN’T a metaphor in this book - and she/he isn’t benevolent, but she has very good reason to be angry with humanity. For some reason, those parts were less annoying than they were in the second part of series; I had probably gotten used to them already. A very good and emotionally moving book.

464 pp.

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia (One Good Turn)

A book which portrayed itself as a mystery, but was more of a literary kind of book after all. The story has a large assortment of different characters, and it takes its time to introduce them all. Eventually, there is a dead body, and even a second one, but how is everything connected? There was fairly good writing, but the plot was a bit disjointed and depended on several coincidences.


Kirja, joka oli olevinaan dekkari, mutta todellisuudessa olikin oikeastaan jotain ihan muuta. Kirjasta kyllä löytyy murhakin, mutta se oli oikeastaan aivan loppuosaa lukuun ottamatta enemmänkin enemmän vain taustaa tapahtumille. Kirjan alussa esiteltiin monilukuinen joukko erilaisia enemmän tai vähemmän erikoisia henkilöhahmoja. Näiden hahmojen elämää seurattiin sitten luku luvulta, ilman että oikein mitään selkeää yhteyttä vaikutti olevan kenenkään välillä. Kirjan tapahtumat alkoivat tieraivokohtauksesta, jossa pikku kolarin jälkeen yksi päähenkilöistä hakattiin sairaalakuntoon. Pahoinpitelyn lopetti pikkusieviä dekkareita kirjoittanut kirjailija heittämällä kannettavan tietokoneensa pahoinpitelijään, jolloin tämä lopetti ja joutui pakenemaan. Mutta miten hämäräperäinen rakastajattarensa luona sydänkohtauksen saanut kiinteistöpohatta liittyy tarinaan ja miten merestä kellumasta löytynyt kuollut tyttö liittyy muihin juonen säikeisiin?

Kirja oli etenkin alkupuolella melkoisen sekava suuren henkilömäärän myötä eikä aina ollut kovin helppoa ymmärtää mitä tapahtuu. Loppua kohti kerronta tuntui jäntevöityvän ja varsinainen juoni tuli vähitellen esiin. Kirjan alku tosiaan koostui enemmän henkilöhahmojen esittelystä ja kun hahmoja oli paljon niin sivuja tähän kului.

Kirja ei mitään suurta ihastusta minussa oikeastaan herättänyt ja jäi osittain pettymykseksi. En ehkä aivan heti saman kirjailijan muita kirjoja ole lukemassa, mutta ei se mahdotontakaan ole – ei tämä kuitenkaan mitenkään aivan huono kirja ei ollut ja ehkä jos sitä ei dekkarina olisi aluksi alkanut lukea niin vaikutelma kokonaisuudesta olisi saattanut olla toisenlainen. Kielellisesti teksti oli kumminkin varsin hienoa, juonikin oli ihan hyvä, joskin aika monen sattuman varassa lepäävä.

389 s.

A Christmas Carol by Charles Dickens

An old classic, which I hadn’t read before. I am familiar with it from several TV productions. Is there any long running TV series which hasn’t had an episode modelled on this story? The basic story is probably familiar to everyone: the stingy and sour businessman, Ebenezer Scrooge, is visited by three ghosts during Christmas Eve and naturally abandons his selfish ways. The book was read for the book club as appropriate Christmastime reading. I read the book in English, as the freely available Finnish translation felt pretty archaic. The book was written in quaint, wonderful old language, but was pretty easy to read at the same time. I read a fair amount of Dickens in my teens, and if I had time I probably should re-read some of the classics. As a whole, very interesting (on many levels – from the language, historic and basic knowledge points of view) read, which suited the season well.

93 pp.

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Mistborn: The Final Empire)

This is the first book by Brandon Sanderson which I have read. I have enjoyed some of his short fiction, and I also liked this book. The beginning – or rather the middle part - was slightly slow, but the end was anything but slow. (I had to read the last hundred pages in one sitting.) The “end solution” was slightly too easy and was based on a very unlikely event. Also, the romance subplot was not very believable; or necessary. Nevertheless, I might be “forced” to read the second part someday.



Ensimmäinen Brandon Sandersonin kirjoittama kokonainen kirja, mitä olen lukenut. Muutamia hänen Hugo –ehdokkaana olleista novelleistaan olen aikaisemmin lukenut ja niistä olen pitänyt. Tämän kirjan huomasin Worldconissa päätöspäivänä myynnissä aika mukavalla alennuksella ja kun olin nähnyt siitä positiivisia arvioita, niin kirja tarttui mukaan.

Kirja tapahtuu maailmassa, jota vallitsee käytännössä jumalaksi noussut ihminen, loordihallitsija, joka on tarinan mukaan joskus vuosisatoja sitten pelastanut maailman joltain koko sen olemassaolon vaarantaneelta uhalta. Samalla hän on saanut itselleen valtavat voimat ja käytännössä kuolemattomuuden. Ikävä vain, että tämä johtaja on ilmeisen piittaamaton ihmisistä ja hallitsee maailmaa armottomalla tavalla. Suuri osa ihmisistä on käytännössä orjia, joiden hengellä ei ole mitään arvoa aatelisten oikkujen edessä. Ja aatelisetkaan eivät ole turvassa jos mitenkään asettuvat loordihallitsijan tielle.

Vin on nuori tyttö, joka kuuluu varaskoplaan. Hän on saanut olla melko rauhassa eikä ole tullut kovin pahasti pahoinpidellyksi kovinkaan usein, koska hänellä on kyky vaikuttaa lievästi ihmisten ajatuksiin. Kopla yrittää hiukan liian suurta keikkaa ja kiinnittää itseensä vääränlaista huomioita. Tätä ennen Vin on tutustunut Kelsieriin, salaperäiseen mieheen, joka on suunnittelemassa kapinan aloittamista ja Lordihallitsijan vallasta syöksemistä. Mutta miten kuolemattoman voittaminen olisi mitenkään mahdollista? Vin saa myös tietää, että se pieni taikuus, mitä hän tähän asti on pystynyt käyttämään, on vain kalpea aavistus siitä, mihin taikuus oikeasti kykenee. Kirjan taikajärjestelmä on kiinnostava ja perustuu nieltyjen metallihiukkasten “polttamiseen” - kun metalli loppuu, niin taikuus loppuu. Eri metallit saavat aikaan erilaisia vaikutuksia, ja taikuuden hallitseminen täydellisesti vaatii runsaasti harjoittelua, ja vain hyvin harvat ja aatelisia sukujuuria omaavat henkilöt pystyvät edes rajalliseen taidon hallintaan. Vin osoittautuu poikkeuksellisen taitavaksi taikuuden, allomantian, taitajaksi. Hänellä olisi oma tärkeä osuus Kelsierin suunnitelmassa, mutta kun Vin on aina tullut jätetyksi ja petetyksi, voiko hän ikinä enää luottaa kehenkään?

Kirja oli kovin paksu ja ehkä paikoitellen siinä olisi voinut olla hiukan tiivistämisen varaa. Erittäin miellyttävää oli, että vaikka kirja on sarjan ensimmäinen osa, se toimi oikein hyvin itsenäisenä teoksena ja juoni ei jäänyt ainakaan pahasti kesken, vaikka pientä petausta jatko-osaan siinä olikin. Vielä siinä noin ⅚ ennen loppua tuntui siltä, että tarinaa ei mitenkään voida saada järkevästi päätökseen tässä kirjassa. Tähän mennessä tapahtumien tahti oli ollut varsin verkkainen, mutta tämä loppu olikin sitten ihan täynnä toimintaa. Nämä viimeiset reilu sata sivu oli ihan pakko lukea yhdellä kertaa loppuun, sen verran nopeasti tapahtumat yllättäen alkoivat vyöryä. Loppuratkaisu oli sitten ehkä hiukan liian “helppo” ja oikeastaan pohjautui epätodennäköiseen sattumaan. Myös romanttinen alajuoni oli melkoisen epäuskottava ja ehkä ainakin jossain määrin tarpeeton. Joka tapauksessa kirjasta jäi siinä määrin positiivinen kuva, että jossain vaiheessa ehkä niitä jatko-osiakin pitää hankkia luettavaksi.

608 s.