Galaxy Science Fiction, May 1956

 This is a bad issue with badly written stories which probably felt old at the time of writing, a nearly unreadable issue.

Volpla • novelette by Wyman Guin

A scientist develops a new life form: a flying mammalian sentient being. He plans to prank everyone by leading his creations to believe that they have come from stars centuries ago and lived in secrecy since then. Motivation for that idiotic plan is not revealed. It turns out that his creations are a bit too smart for that, and they have a plan: a horribly stupid plan (they hijack a rocket going to Venus), that is, but a plan -- a stupid story with mostly very stupid characters with no sensible motivation for their actions.  **

Name Your Symptom • short story by Jim Harmon

Psychiatric symptoms are commonly “cured” by “cures”. For example, a fear of closed spaces is cured by an impenetrable stainless steel helmet so that crushing walls couldn’t possibly hurt you. Those who are cured by such cures are starting to think that those who don’t need any devices like that can’t be trusted: a confusing, stupid, and badly written story. *½

A Coffin for Jacob • novelette by Edward W. Ludwig

A junior space cadet kills a man accidentally in a bar brawl. He escapes to Venus where he is contacted by a group of space outlaws who want to use his training. Shouldn’t he join them or turn himself in? After agonizing over that for pages and pages, he makes his obvious decision helped by a conveniently widowed beautiful woman. A silly story with a livable Venus and Mars where the ragtag gang has gone further in space than the official exploration felt very old-fashioned and likely was already in 1956. **+

One Across • short story by Arthur Sellings

A man who solves complex crossword puzzles falls into another dimension. There are a few people there, and one of them is a woman with a plan. She had constructed a puzzle that when solved sends you to that dimension. A pretty silly story where the silly idea doesn’t exactly carry even the shortish length. **-

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (Klara and the Sun)

 A very fascinating book about an artificial friend of a young, enhanced girl who seems to be severely ill. It is told entirely from the viewpoint of the android, whose processing power is sometimes limited and whose visual recognition algorithms tend to fail. Because of the limited viewpoint, it takes time to understand what is going on, and a lot is left open for interpretation. It is a book that needs a second reading to really understand what is going on.

Klara on “keinoystävä”, jonkinlainen androidi, jonkalaisia ostetaan teini-iässä oleville lapsille ystäviksi. Ilmeisesti varsinaista sosiaalista kanssakäymistä muiden lapsien kanssa heillä ei juuri ole ja ennen yliopiston aloittamista muiden nuorten kohtaamista pitää erikseen harjoitella tätä varten järjestetyillä kohtaamisilla. Klara on “ystävänä” nuorella tytöllä, Josiella,  joka asuu talossa melko kaukana muusta asutuksesta. Ainoassa naapuritalossa asuu poika, joka on toisenlainen kuin muut: häntä ei ole paranneltu, kuten useimpia muita nuoria. Hänen toiveensa päästä yliopistoon tai muihin jatko-opintoihin ovat heikot. Parantelulla on kuitenkin haittansa, ilmeisesti osa parannelluista lapsista ei selviä aikuisuuteen asti, vaan he sairastuvat ja kuolevat. Myös Josie vaikuttaa olevan vaikeasti sairas ja hän vointinsa vaihtelee viikosta toiseen. 

Tarina kuvataan kokonaisuudessaan Klaran omasta, erikoisesta näkökulmasta, jossa hän ei tiedä eikä ymmärrä kaikkea mitä tapahtuu - toisaalta ajoittain hän ymmärtää paljonkin. Omat rajoituksensa koituvat hänen tavastaan hahmottaa ympäristöä, joskus kestää hetken, ennekuin Klaran AI prosessit osaavat “päättää” mitä ympärillä tapahtuu ja hänen näkemänsä graafiset muodot voivat nopeasti muuttua ihmiseksi, kun hahmontunnistus on kerännyt riittävästi tietoa. Heinäpellossa, jossa tuuli heiluttaa heinää hän jähmettyy kokonaan, ilmeisesti koska prosessointikapasiteetti ei riitä jatkuvan liikkeen analyysiin. Klara saa voimaa auringosta ja hänelle kehittyy uskonnonkaltainen suhde aurinkoon - siinä määrin, että hän uskoo auringon voivan parantaa kaiken, myös Josien sairauden. 

Kiehtova kirja, joka jättää paljon varaa tulkinnoille, koska lukija ei koskaan tiedä kaikkea ja se mitä hän tietää suodattuu Klaran ja Klaran tulkinnan kautta. Maailma oli kiinnostavan dystooppinen, sen perusteella mitä siitä selville sai. Kummallisen huono taustatietokanta Klaran tekoälylle kyllä oli annettu, luulisi että murrosikäisen ystävänä ja ehkä jopa opettajana toimimiseen olisi tarvittu hiukan yksityiskohtaisempi käsitys maailman ihan fyysisestä toiminnasta. Kielellisesti kirja oli hienoa ja luettavaa jälkeä ja käännöskin oli ensiluokkainen. Lopetus oli haikea ja tulkintaa vaativa, etenkin kun Klaran havainnointikyky oli mitä ilmeisemmin hiipumassa. Uudelleen lukemisella voisi ymmärtää teoksesta varmasti enemmän ja tämä on kirja, jonka ihan oikeasti ehkä jossain vaiheessa luen uudelleen.   

377 pp. 

Jari Salonen: Ontuva mies (Zetterman ratkaisee)

Yksi Zetterman-sarja kirja lisää autossa kuunneltuna. Tässä kirjassa on siinä määrin erilaisia yllätyksiä, että kovin tarkkaa juonitiivistelmää ei oikein voi kirjoittaa. Zetterman on jäänyt viime kirjan lopun tapahtumien jälkeen eläkkeelle ja ajankulukseen hän keikkailee kukkakaupan lähettinä. Alussa tuntematon nainen löytyy puistosta tajuttomana ja eikä varmuudella tiedetä mitä on tapahtunut, onko kyseessä ollut pahoinpitely vai onnettomuus. Erinäisten sattumien myötä Zetterman päätyy selvittämään tätä tapausta vähän muiden asioiden joukossa. 

Kirja oli samankaltaista letkeää kerrontaa kuin aikaisemmat, enkä tälläkään kerralla ihan täysin juonta keksinyt - osasyynä tosin oli hiukan tekemällä tehty kirjailijan harhautus. Turhaa juonen polveilua oli tässäkin osassa kohtalaisen paljon, mutta se tuntuu olevan aika luonnollinen osa koko sarjaa. Zetterman on leppoisa tuttavuus, jota melkein jo tulee ikävä, etenkin kun mökkimatkoja on kesää vähemmän tiedossa.

Another installment in the series about the police inspector Zetterman. After the events at the former installment, he has been forced to retire for health reasons. To pass time, he works for a small flower shop delivering flowers, but even delivery boys might drift to solving crimes... Another good part in the series with sympathetic, but a bit of a curmudgeon, but yet eventually good-natured main character.

366 pp.

Robin Hobb: Narrin palvelija (The Tawny Man #2, The Golden Fool)

A middle part of a middle part of a trilogy of trilogies. Fitz has returned to the castle in disguise, is training the prince, and is trying to take care of his adopted son who has some young adult/teenage problems. The book is very much a middle part, where pieces are mostly set up for the next part and actual events furthering the overall plot are fairly few. Some condensing might have been a good idea. An entertaining book nevertheless. 

Keskimmäisen trilogian keskimmäinen osa Fitzistä, kuninkaallisesta äpärästä joka aluksi palveli salamurhaajana ja myöhemmin on uskollisesti puolustanut kuningashuonetta. Vuosien piileskelyn jälkeen hän on palannut linnaan salanimen turvin. Omalla nimellään häntä pidetään kuolleena ja iljettävänä pidetyn “vaiston”, eläinten kanssa kommunikoinnin, taitajana, josta oli tapana tuomita kuolemaan. Fitz esiintyy entisen hovinarrin, nykyisin kaukaisesta kaupungista saapunutta ylhäistä hovimiestä esittävän, erikoisen hahmon miespalvelijana/henkivartijana. Samalla hän opastaa prinssi Velvollisuutta “Taidon”, ylevänä pidetyn maagisen taidon hallinnassa. Hän yrittää myös huolehtia kasvattipojastaan, joka on kaupungissa olevan puuseppämestarin oppipoikana ja jonka käytös ei ihan aina kaikkein moitteettominta ole. 

Kirjassa on runsaasti erilaista juonittelua, mutta se kärsii keskiosan ongelmista. Mitään varsinaisesti todella merkittävää ei tunnut tapahtuvan, vaan suurin osa juonenkäänteistä tuntuu olevan enemmän valmistelua viimeiseen osaan. Fitz itse alkaa vähitellen osoittaa pientä kasvamisen merkkejä, mutta edelleen hänen taipumuksensa on olla uppiniskainen ja toimia hiukan ennen kuin ajattelee asioita loppuun asti, eikä hän aina luotta riittävästi ystäviensä tukeen. Pientä harkintaa vähitellen hänen käyttäytymisessä alkaa olla, mutta siitä huolimatta tässäkin kirjassa hän lähes kuolee - kuten on tainnut tehdä jokaisessa aikaisemmassakin. 

Kirja oli sulavaa ja viihdyttää luettavaa, josta kyllä olisi muutaman kymmenen sivua voinut hyvin tiivistää. Seuraavan - aivan läkähdyttävän paksulta vaikuttavan - osan lukemista odotellessa. En tiedä jaksanko enää tämän vuoden puolella sitä aloittaa.  

759 pp. 

My Hugo award votes 2021 part 4: Novels

 All except one of the nominees belong to a series. Three of them were very good, the fourth was pretty good, one was “meh,” and I wasn’t able to finish the last one. The overall quality was pretty nice, I believe even better than last year. My voting order wasn’t very hard to decide, though. The one book that told its story without being a part of a series was the clear winner. The Network Effect was a very good and extremely entertaining book, but it was lighter and, as already mentioned, it belongs to a long series and doesn’t stand on its own as well as Piranesi. The last place was extremely easy — I don’t remember having abandoned a nominated book midway through (or not even midway through) ever before. Harrow the Ninth was far too impenetrable, hard to follow, and hard to understand, so it was far too much for me. The City We Became was so “woke” that it used a sledgehammer to present its worldview. I am sympathetic to that kind of thinking, but enough is enough; a subtler approach might have made the book more enjoyable. The two remaining books were both pretty good, but my preference between them was very clear.  

My voting order is:

1. Piranesi, Susanna Clarke (Bloomsbury)

2. Network Effect, Martha Wells (Tor.com)

3. Black Sun, Rebecca Roanhorse (Gallery / Saga Press / Solaris)

4. The Relentless Moon, Mary Robinette Kowal (Tor Books / Solaris)

5. The City We Became, N.K. Jemisin (Orbit)

6. Harrow The Ninth, Tamsyn Muir (Tor.com)

Heaven's River (Bobiverse #4) by Dennis E. Taylor

The newest installment in the Bobiverse series. I didn’t even know there was one until I noticed it more or less by accident. The Bobiverse has evolved and the new “Bobs” are growing more and more different than the original and with different ideas about what they should do. One faction, “Starfleet,” wants Bobs to observe a “prime directive” and not to have anything to do with any biological life at all. At the same time, the “original” Bob is trying to find Bender, who started an exploration run and hasn’t been heard from for more than a century. On that journey he discovers a giant structure in space that is settled by otter-like intelligent creatures. They seem to be living a pre-industrial life in a megastructure that consists of a loop that is about a billion miles long. And Bender appears to be somewhere on the structure, but where? A search party is obviously needed. A lot of the book takes place on the structure, where the main characters inhabit android otter bodies by telepresence.

Nowhere as good as the previous parts of the series, but an entertaining book nevertheless. The diversification of the Bobs didn’t feel “right” even though there was an in-universe explanation - or at least speculation - for that. Some tightening, especially from running around as an otter, might have made the book better and more structured. 

608 pp

Jari Salonen: Kätkö

Yksi uusi Zetterman autossa kuunneltuna. 

Laukkalan pamaus oli huolellisesti suunniteltu pankkiryöstö Laukkalan pikkukaupungissa jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Ryhmä naamioituneita ryöstäjiä ryntäsi pankkiin, otti virkailijat ja yhden asiakkaan panttivangeiksi ja vaati kuljetusta lentokentälle, jossa piti odottaa lähtövalmis lentokone. Muutaman tunnin pattitilanteen jälkeen panttivangit juoksivat ulos pankista ja pankki räjähti. Rahoja, tallelokeroiden sisältöä eikä ryöstäjiä ei sen koommin nähty - pankin kellariin oli rakennettu käytävä pitäjän uunituoreeseen viemäriverkostoon. Ryöstöön syylliseksi sittemmin todettiin mm. kyseisen pankin johtaja ja viemäreiden rakentamisesta vastuussa ollut kunnaninsinööri. Tai ryöstäjiä ei siis oltu nähty, ennen kuin paikallinen mies - itseasiassa yhden ryöstäjän poika - rakennustöitä tehdessään käytöstä poistetun kaivon purkamisen yhteydessä löytää ryöstäjien ruumiit kaivosta - ja mikä kummallisinta nähtävästi koko ryöstösaaliin ruumiiden alta. Jos ryöstöporukassa oli mukana joku aikaisemmin tuntematon, joka hoiti muut pois päiviltä, niin miksi ihmeessä hän ei ottanut saalista itselleen? Tässä onkin keskusrikospoliisille ja Zettermanille visainen pähkinä purtavaksi. Ikävästi tosin Zetterman katkaisee akillesjänteensä ja joutuu sairaslomalle. Ja kun kotona on vielä putkiremontti, hän muuttaa juurikin Lauttalaan talon- ja koiranvahdiksi tuttavantuttavan kotiin. Samalla hän avustaa paikallispoliisi ystäväänsä, joka selvittelee kummallista tuhopolttojen sarjaa. Mutta voisiko näillä hyvin erilaisilla ja eri aikoina tehdyillä rikoksilla olla yhteys?

Sarja tuntuu parantuvan kirja kirjalta. Letkeää ja sopivan - tosin joskus ehkä hieman liiankin - rauhallista kuvausta, jossa oli ehkä pari turhaa sivujuonta vähemmän kuin edellisissä kirjoissa. Zimmerman itse on mukavan sympaattinen jörrikkä ja hänen kanssaan viihtyy. Tällä kertaa en keksinyt syyllistä niin varhaisessa vaiheessa kuin edellisissä osissa, joten yllätyksellisyyttäkin juonessa oli.

The next part in the police procedural series about inspector Zimmerman is an elderly policeman already waiting for his retirement, but still with a sharp mind.  This time the policeman is facing a strange crime. More than a decade ago a bank in a small town was robbed very cleverly. The bank tellers were taken hostage, there was a demand for a plane, but after a stalemate lasting a few hours, hostages were released and the bank exploded. The money and the robbers (who were identified a few days later – and the chief manager of the bank was one of them) apparently disappeared. Now several bodies are found in an old well and they are identified as the robbers. Judging from a stopped watch they had died just hours after the robbery. And what is even more strange, apparently the stolen money was found under the bodies - apparently completely untouched. The investigation has hardly started when Zetterman himself snaps his Achilles tendon and is forced to take sick leave. By chance, he moves to the same small town in which the robbery took place to help a friend of a friend by house and dog-sitting for a few weeks. At the same time, he helps a police friend who tries to find out who is responsible for a series of strange cases of arson that have happened during the last few months. But could there be a connection between these very different crimes separated by years?

An interesting main character who isn’t your standard action hero - especially here with crutches for most of the book -  an imaginative and even surprising plot creates a nice reading experience. Smooth and leisurely writing complete a nice reading experience. 

351 pp.