As this is a Finnish police procedural I have read in Finnish, I'll write this blog post in Finnish.
Uusin Harjunpää-romaani, pitkän tauon jälkeen.
Tällä kertaa poliisi tutkii metrojunien eteen työnnettyjen viattomien sivullisten arvoitusta. Taustalla on otsikon paha pappi, joka harhoissaan palvelee Jumalaansa uhraamalla lokkeja, ja päästämällä päiviltä luuloteltuja syntisiä. Kirjassa seurataan paitsi Harjunpäätä itseään ja poliisin tutkimuksien edistymistä ja tappoihin syyllistynyttä pappia, myös eronnutta kirjailijaa, joka ei ole pystynyt kirjoittajan blokkinsa vuoksi vuosiin kunnolla enää mitään kirjoittamaan, ja hänen poikaansa, joka asuu vähemmän miellyttäväksi kuvatun äitinsä kanssa. Kirja on hieman erilainen kuin aikaisemmat Harjunpäät. Tällä kertaa varsin suuri osa kirjasta seurataan muita hahmoja kuin poliisia. Etenkin hullun papin tajunnanvirtaa saadaan lukea enemmän kuin tarpeeksi - ihan samanlaista tekstiä on keskusteluryhmissä saanut jonkin neon tai sinenmaan kirjoittamana lukea ihan kyllikseen, näitä jorinoita olisi voinut kyllä karsia. Positiivista sinällään on, että Harjunpää itse ei vaikuta tässä kirjassa ihan niin hermoheikolta luuserilta, kuin joissain aikaisemmissa sarjan kirjoissa. Väillä tuntuu, että moisen henkilön ammattivalintaa poliisiksi on mahdotonta ymmärtää. Huono ratkaisu mielestäni on pahuuden lähes yliluonnollisuuteen asti viety personifikaatio yhteen henkilöön - “pahan pappi” pystyy vaikuttamaan toisiin lähes pelkällä ajatuksen voimalla. Fantasiakertomuksessa se menisi, mutta tämä kirja on kuitenkin tyylilajiltaan lähinnä realistinen rikosromaani. Kirja kertoo myös pahoista ja/tai itsekkäistä äideistä, niitä tavataan monenlaisia, ja he tuntuvat olevan viimekädessä syynä oikeastaan kaikkeen pahuuteen mitä kirjassa tapahtuu. Ei mielestäni ihan aikaisempien Harjunpää kirjojen tasoa, mutta ihan kohtalainen luettava kuitenkin. Tiivistys olisi tehnyt hyvää.
No comments:
Post a Comment