The winner of last year’s Finlandia award. The book tells about an old man making a brick oven. For variety’s sake he sometimes takes walks on forests and picks up some berries. Nothing much else happens. As you could guess, this is a very slow moving book, nicely written, however.
Viime vuoden Finlandia-palkinnon voittaja. Mies muuraa leivinuunin reilun vuoden aikana. Eikä kirjassa sitten juuri muuta tapahdukaan, mitä nyt välillä käydään marjoja poimimassa, pojan rakennuksella sähkötöitä tekemässä, ja kirjan puolivälissä ainakin sivumääräisesti pitkällä, painajaismaisella reissulla Pohjois-Ruotsin kirkkojen urkuja ihailemassa. Painajaismaisuudella tarkoitan lähinnä omalta kannaltani, itse en pahempaa juuri voisi kuvitella kuin olla bussimatkalla, jossa ollaan yhteismajoituksissa, lauleskellaan yhdessä kuorolauluja, kuunnellaan matkalla olijoiden “hauskoja” muisteluita bussin äänentoiston kautta, syödään yhdessä jossain parkkipaikalla aamupalaksi kaurapuuroa, ja kun oikein repäistään, mennään huoltoasemalle syömään merimiespihviä. Puistatuksia.
Kirja on pitkästyttävästä aiheestaan huolimatta kuitenkin ihan kiinnostava, teksti on kaunista, kuvailevaa, välillä liiankin, ainakin kun käsitellään pari sivua kerrallaan leivinuunin rakentamista aivan kuin suoraan jostain rakennusohjeesta repäistyllä yksityiskohtaisella tavalla. Parhaita kohtia ovat luontoon ja luonnossa liikkumiseen, tai muihin ihmisiin liittyvät tilanteet. Aika perinteinen, jopa häiritsevänkin perinteinen, perhesuhde kirjan minä-henkilöllä kyllä on. Mies tekee uunia, ja siinä vaimo ei auta, vaan pitää olla vieraita (miehiä) auttamassa tarvittaessa; muija tekee ruuan, eikä puutu asioihin. Mutta sellaista se taitaa monella yli seitsemänkymppisellä olla.
Suurin osa kirjasta on kirjoitettu yksikön kolmannessa persoonassa, ja välillä tuntui jopa hiukan puuduttavalta, kun “hän” teki koko ajan sitä tai tätä. Kirjan lopussa (en ole aivan varma oliko jo paikoitellen aikaisemmin) kerronta muuttuu “minä” muotoiseksi, ja on paljon sulavamman ja miellyttävämmän tuntuista luettavaa - ei sillä että se aikaisemmin olisi jotenkin hankalaa ollut. En tiedä mikä tarkoitus tällä muutoksella oli, se tapahtui lopullisesti uunin valmistumisen aikoihin, ehkä kyse oli jostain tähän liittyvästä symboliikasta. En kyllä ihan täysin ymmärrä kirjan palkitsemista. Tämä taisi olla seitsemäs lukemani Finlandia-voittaja, ja taitaa siinä porukassa jäädä hännille.
400 s.
No comments:
Post a Comment