Virpi Hämeen-Anttila: Sokkopeli

Extremely loosely written book about a group of friends who used to play live action role plays when there were together in the high school. More than twenty years later a mysterious stranger starts to haunt them with riddles and ultimately violence. Extremely loose writing. Endless discussions concerning twenty years old relationships which have no connection at all to the plot of the book. The ending is a letdown. Boring car ride around the Helsinki region, and the identity of the perpetrator would have been found out by the police in an about a day.

Lukioikäisenä toisensa kiinteästi tuntenutta porukkaa alkaa reilun parinkymmenen vuoden jälkeen ahdistella salaperäinen vainoaja. Ryhmä on aikanaan harrastanut yhdessä larppausta, ennen kuin koko asiaa oikeastaan Suomessa tunnettiin. Kirjan voisi luokitella oikeastaan Da Vinci-koodi tyyppiseksi dekkariksi. Kirja onnistuu lähes mahdottomassa olemalla vielä huonompi kuin esikuvansa. Iso osa kirjan haastetta on vainoajan jättämien vihjeiden tulkitseminen. Samalla pitäisi selvittää, kuka vainoaja oikein on, tästä tosin ei vihjeitä kyllä juuri jaella.
Kirja on äärimmäisen löysästi kirjoitettu, sisältää sivutolkulla ihmessuhdelätinää siitä kuka silloin lukiossa tykkäsi kenestäkin, ja ketkä seurustelivat ja ketkä eivät, höpötystä jolla kirjan varsinaisen juonen kannalta ei ollut oikeastaan yhtään mitään merkitystä. Miten ihmeessä henkilöt itse edes muistavat asiansa noin tarkasti - itsellä on lukioajoista osapuileen sama aika, ja muistikuvat ovat kyllä jo aika hämärtyneitä. Ehkä tämä sivukaupalla jatkuva ihmissuhdeläpinä oli se varsinainen juoni, ja ahdistelutarina oli vain kulissi johon tämä tyhjäpäiväisyys oli saatu ripustettua. Ja muutakin turhaa täytettä kyllä löytyy, tilaa on kokonaisten kappaleiden käyttämiseen marjapensaiden tuottoisuuden pohtimiseen jne. Konnan paljastumien on aikamoinen antiklimaksi, juuri mitään kunnon vihjeitä henkilöllisyydestä ei oltu annettu, joten mitään "ahaa-elämystä" ei päässyt muodostumaan. Ja todellisessa elämässä poliisi olisi syyllisen löytänyt noin kahdessa päivässä sen jälkeen kun pahimmat ja väkivaltaisimmat teot oli tehty. Voisikohan mahdollisesti olla kyseessä joku, joka tuntee läheisesti jonkun porukan jäsenen? Olisikohan mitenkään mahdollista, että poliisi melkoisen pikaisesti kuulustelisi lähipiirin? Olisikohan kyseinen henkilö ollut välittömästi poliisin tapaamisen jälkeen nalkissa? Ei tietenkään [ironiaa]. Ja ilmeisesti parin vuoden larppaaminen kaksikymmentä vuotta sitten antaa täydellisen hallinnan kaikkeen maailman mytologiaan, sen verran helposti äärimmäisen sekavien ja kaukaa haettujen vihjeiden tulkinta porukalta onnistui. En ehkä ollut ihan kohderyhmää. Kirjan luin, koska jostain olin saanut sen käsityksen, että siinä on fantasiapiirteitä - ne jäivät aika viitteellisiksi.

527 s.