The winner of this year’s most prestigious literature award in Finland. A nameless young woman travels through Siberia in a train. In the same cabin travels an older man, a former convict, who tells more or less disturbing stories of his past. An extremely well written story which tells about ugly and disturbing things with beautiful and poetic language.
Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittaja. Nimeämätön nuori nainen matkustaa 1980-luvun lopun Neuvostoliitossa Siperian halki hitaalla junalla, joka pysähtele enemmän tai vähemmän ränsistyneille asemille pitkiksi ajoiksi, jopa päiviksi kerrallaan. Hyttikaverina hänellä on venäläinen mies, joka kertoo tarinoita värikkäästä ja pääosin surkasta elämästään. Tarinat ovat melkoisia, seksiin ja väkivaltaan painottuvia, ja miehen käytös suurelta osalta vastaa hänen tarinoitaan. Junassa istumisen täyttämien päivien kuluessa henkilöille vähitellen kehittyy jonkinlainen, läheinenkin, yhteys. Kirja kuvaa kauniilla runollisella, joskus oikeastaan puhtaaksi proosarunoksi muuttuvalla kielellä ympäristön rappeutuneisuutta, likaisuutta ja kuluneisuutta, ihmisten ynseyttä. Kirja jos jokin on varsinaista rumuuden estetiikkaa, kertoo vastenmielisistä maisemista ja ihmisistä kauniisti ja kauniilla kielellä. Kielellisesi nautiskeltavaa luettavaa, juonellisesta lähinnä vahvistaa sitä kovin matalaa mielikuvaa mikä valmiiksi Neuvostoliitosta/Venäjästä ja sikäläisistä ihmisistä on. Oli tämä kuitenkin selvästi paras Finlandia-voittaja kolmeen vuoteen.
Usein ”pidän” asiavirheiden bongailusta kirjoissa. Ainakin yksi sellainen ”asiavirhe” tässäkin kirjassa löytyi: kirjan päähenkilö ihailee Siperian revontulia Habarovskin eteläpuolella. Kyseinen seutu sijaitsee osapuilleen Etelä-Ranskan leveyspiirillä, ja revontulet olisivat niin etelässä kyllä aikamoisen harvinainen tapahtuma. Siperia on aika paljon etelämmässä kuin luulisi.
187 s.
No comments:
Post a Comment