Vernor Vinge: Taivaan syvyydet (A Deepness in the Sky)

Another Hugo-award winner. About average Hugo winner in quality. The events among the humans tended to boring and could have been shorter. Those parts of the book which concerned the aliens were much more interesting and readable as were some flashbacks to the history of the human explosion to the galaxy.

Kaksi tutkimusryhmää matkaa lähes yhtä aikaa eriskummalliselle tähdelle, joka sammuu käytännössä kokonaan vuosiksi, ja syttyy sitten taas uudelleen. Tähteä kiertä yksi ainoa planeetta, ja sillä asustaa hämähäkkimäisiä olentoja, jotka ovat juuri ottamassa askeleen joka johtaa avaruusmatkailuun kykenevään sivilisaatioon. Se ryhmä, joka onnistuu saamaan yksinoikeuden kauppaa tämän uuden sivilisaation kanssa todennäköisesti tulee suunnattoman rikkaaksi. Molemmat ryhmät - jotka molemmat koostuvat useista eri aluksista - saapuvat aurinkokuntaan sen pitkän yön aikana. Aluksi näyttää siltä, että olisi ryhmien olisi mahdollista tehdä yhteistyötä, mutta toisen ryhmän, emergenttien (jotka ovat aika uusi ihmisten sivilisaatio) yhteistyön tarjous olikin vain salajuoni, ja ryhmät päätyvät keskinäiseen taisteluun. Taistelun jälkeen molemmat osapuolet ovat menettäneet suurimman osan aluksistaan, ja joutuvat odottamaan hämähäkki-muukalaisten kehittymistä niin pitkälle kehittyneeksi teknologiseksi sivilisaatioksi, että avun saaminen aluksien korjaamiseen on mahdollista. Niskanpäälle jää emigranttien ryhmä, joilla on apunaan ns. fokusoidut. He ovat ihmisiä. joille on saatu aivoja manipuloimalla aikaan kaiken voittava intohimo ja keskittyminen johonkin tiettyyn asiaan. Tämä tila saadaan aikaan virusinfection ja magneettistimulaation yhdistelmällä, eivätkä emigrantit ole turhan tarkkoja kohteena olevan vapaaehtoisuudesta uusia fokusoituja tehdessään. Samalla seurataan planeetan asukkaiden elämää muutamien poikkeuksellisten yksilöiden kautta.


Ne kirjan jaksot jotka tapahtuivat ihmisten parissa, eivät oikein jaksaneet kiinnostaa. Sivukaupalla sekavahkoa juonittelua. Sen sijaan planeetan muukalaisia seuraavat sivujuonet sekä Linnunradan ihmisten historiaa käsittelevät takautumat olivat erittäin hyviä ja kiinnostavia. Myös monet kirjassa esillä olleet ideat olivat hienoja, ja niistä oli saatu aika paljon irti. Loppua kohden myös kokonaisuus tuntui parantuvan, mutta tiivistämisen varaa kirjassa olisi ollut ja melkein tuntuu siltä, että se kiinnostavin osa tarinaa tapahtuisi vasta näiden kirjassa kuvattujen tapahtumien jälkeen. Kirjoitustyylistä on käännöksen perusteella vaikea sanoa mitään kovin tarkkaa, paikoitellen pientä jäykkyyttä tekstissä tuntui olevan, ja muutama tyylillisesti mielestäni väärä käännösratkaisu hiukan kiusasi. Hugo-palkittujen joukossa pidän tätä vakaaseen keskikastiin kuuluvana.


759 s.