It has been decades since I read this book last time. Writing was worse than I remembered and the constant smoking and the pretty ridiculous technology were amusing. The plot was ok, though, and I probably will read the next two parts during this year. The later parts? Hell no, I am not so masochistic.
Tämän kirjan edellisestä lukukerrasta olikin kulunut yli 25 vuotta. Kirja kertoo galaktisen, tulevaa pimeää kautta lyhentämään perustetun säätiön ensimmäisistä vuosista. Säätiön toiminta perustuu psykohistoriaan, tieteeseen jolla on mahdollista ennustaa suurten ihmisjoukkojen toimintaa. Perusjuoni oli vielä kohtalaisesti muistissa, mutta yksityiskohdista aika paljon oli jo unohtunut ja kielelliset ja tyylilliset yksityiskohdat eivät olleet mielessä ollenkaan, josko niihin aikoinaan kiinnitti edes huomiota. Lapsuuden mieleen painuneita lukuelämyksiä ei ehkä kannattaisi aikuisena lukea, ja tämä viisaus tuntuu tämän kirjan pohjalta pitävän paikkansa ainakin osittain. Sinällään teos oli viihdytettävää ja nopeaa luettavaa. Kielellisesti ja kirjallisesti teksti ei ollut kovin korkeatasoista – en tiedä missä määrin syy oli käännöksessä ja missä määrin alkutekstissä. Epäilen, että syytä löytyy molemmista, todennäköisesti enemmän viimeksi mainitusta. Jokunen asia kiinnitti erityistä huomiota: etenkin alkupuolella tupakoinnin määrä oli suunnattoman suuri. Kirjan hahmot joko tupakoivat tai puhuivat tupakasta koko ajan. Kokonaan tupakkamaininnat eivät häipyneet, mutta alussa mainintoja tuntui olevan useita joka sivulla. Olikohan Asimov tupakkalakossa kirjoittaessaan tuota osaa tarinasta? Toinen huomiota kiinnittänyt asia oli teknologia, joka nykyajan näkökulmasta oli pääosin kovin vanhanaikaista. Myös tekniikan kummallinen kahtiajakautuneisuus oli erikoista: joko oli super-atomivoimatekniikkaa, tai ei ollut mitään käytännössä mitään teknologiaa. Hämmästyttävällä tavalla parissa sukupolvessa tekniikan salaisuudet unohtuivat, ilmeisesti kun Linnunradan imperiumi romahti, niin samalla kaikki teknillinen kirjallisuus, teknilliset korkeakoulut ja muukin sivistys katosi savuna ilmaan saman tein. Ja nähtävästi tämä onnistui tapahtumaan aiheuttamatta suunnattomia nälänhätiä ja muita seurauksia, jotka teknologian täysimittaisesta romahtamisesta seuraisivat – tai ainakaan niitä ei mainittu. Ihan mielenkiintoinen muistojen päivitys kirjan lukeminen oli – pitänee ne pari seuraavaakin osaa lukea, nopeasti luettavaa tekstiä nämä kuitenkin ovat. Näistä uudemmista jatkoista tai olla paras pysyä loitolla, ainakaan muistot eivät ole näiden vanhojen arvoisia.
253 s.
No comments:
Post a Comment