A wonderful, but strange book oozing with magical realism. The first third of so was very fast moving, but in spite of that it was very readable and engaging and got just more and more so.
Kirja seuraa alussa kahden eri henkilön elämää Tokiossa vuonna 1984. Aomame on nuori naispuolinen fysioterapeutti, joka sivutyönään tappaa naisia kaltoinkohdelleita miehiä. Tengo on nuori mies, joka työskentelee opettajana. Hänellä on myös haaveena kirjoittaa kirja ja tekee sivutyönä esilukua pienehkön kustantamon kustannustoimittajalle. Kustannustoimittaja pyytää korjaamaan 17-vuotiaan tytön kirjoittamaa käsikirjoitusta. Käsikirjoituksessa tarinan juoni ja varsinainen sisältö on poikkeuksellisen kiehtova, mutta se on kirjoitettu surkealla kielellä. Kustannustoimittaja ehdottaa, että Tengo korjaa kirjan kieliasun, ja että kirja lähetetään meneillään olevaan suureen kirjallisuuskilpailuun. Kustantaja arvioi, että korjattuna kirja todennäköisesti tulisi voittamaan kilpailun. Tengo ei ole erityisen innostunut tämäntapaiseen kirjalliseen petokseen, mutta luettuaan kirjan hän päätyy kirjoittamaan sen uudelleen. Kirja kertoo pikkuväestä, joka vaikuttaa jollain lailla maailman tapahtumiin, ja jonka taustoista ja motiiveista tarinassa kerrotaan hyvin vähän. Kirjassa mainitaan taivaalla olevan kaksi kuuta. Vähän myöhemmin sekä Aomame että Tengo näkevät taivaalla kaksi kuuta. Ovatko he jotenkin joutuneet kirjan maailmaan? Vai onko kirjan maailma totta jollain tasolla? Onko heillä jokin yhteys, jos on niin mikä ja miksi?
Mielenkiintoinen, hyvin luettava kirja (vaikka alkupuolella tapahtumien rytmi on äärimmäisen hidas) joka imaisee sisäänsä. Kielessä on pientä kankeutta, joka johtunee kaksinkertaisesta käännöksestä (japani-englanti-suomi), loppupuolella tämä ei enää kiusannut, joko kieli muuttui sujuvammaksi tai siihen tottui. Jotenkin kirjan visuaalinen vaikutelma on aika vahva, tapahtumat näki mielessään elokuvana, vaikka mitään yksityiskohtaista ympäristön kuvailua ei edes kirjassa ole, toisin kuin äskettäin lukemassani Kim Stanley Robinsonin 2312-kirjassa, jossa kaikki kuvattiin äärimmäisen tarkkaan ja yksityiskohtaisesti. Siinä paradoksaalisesti ei syntynyt oikeastaan mitään visuaalista vaikutelmaa mieleen, kuvailu tuntui lähinnä puuduttavalta. Loppua kohden kirjan tapahtumien vauhti ja outous lisääntyivät, eikä kirjaa enää juuri kädestään tehnyt mieli laskea. Kovin paljoa selityksiä tapahtumille ei saada näissä kahdessa ensimmäisessä osassa, saa nähdä saadaanko päätösosassa, jonka suomenkielinen versio ilmestynee lähiviikkoina. Ehkä ei, mutta jotenkin sillä ei ole edes merkitystä, kyseessä on kirja jossa matka on tärkeämpää kuin päämäärä.
782 s.
No comments:
Post a Comment