The winner of the Finlandia award in 1994. The book tells the story of a son of an alcohol bootlegger, who was an honest man and a judge, perhaps too honest for a small rural town. The writing is pretty good and story interesting. The book was clearly above average in its class.
Kirja, joka on voittanut Finlandia palkinnon vuonna 1994. Kirja kertoo eri aikatasoilla pirtukauppiaan pojasta, tuomariksi lukeneesta tunnontarkasta miehestä. Mies on kuollut kotikunnassaan hyljättynä ja sorrettuna, säntillisistä tilikirjoista oli turhaan jätetty huomautuksia, joka yhdistettynä rakkaan tyttären kuolemaan oli miehelle liikaa. Tai tämä ainakin on lesken käsitys. Leski on elellyt jo aikansa pääkaupungissa myytyään kaiken paitsi nummialueen, joka aikanaan ei kaupaksi mennyt. Nyt kunnalla on alueelle suuret suunnitelmat ja lesken luokse matkaa retkikunta kukkien kera toiveenaan lunastaa alue. Toisessa aikatasossa sitten seurataan tuomarin elää lapsesta alkaen jo ennalta tiedettyyn loppuun asti. Pikkukaupungista annetaan kovin sisäänlämpiävä kuva, tosin ei tuomari Müller kaikkein helpoimmin lähestyttävä ja lämpimin ihminen ole. Hän on tinkimättömän rehellinen ja lahjomaton kylläkin, liiankin sellainen pikkukunnan pankinjohtajaksi. Lopullisen murtumisen syyt ovat laajempia kuin lesken oma käsitys on, eikä lesken oma käytös ollut niistä vähäisimpiä. Ystäviä tuomarilla ei juuri muita ollut kuin naapurinpoika, josta varttui kaupungin puutarhuri ja joka oli ehkä jopa hiukan ihastunut ystäväänsä - ainakin siitä päätellen kuinka paljon tuomarin ensimmäinen seurustelusuhde vaikutti häntä ärsyttävän.
Kirja on sulavasti kirjoitettu, tosin ajankuva ja ajankulku on tuotu esiin aika huonosti, elämä vaikuttaa varsin tarkkaan samanlaiselta elettiin sitten 40-lukua tai 70-80-lukua. Yhdessä vaiheessa kuvittelin, että kirjassa eletään vielä 50-lukua, mutta sitten kirjan henkilöt viettivät iltoja TV-ohjelmia katsellen. Myös kunnanjohtajien suunnitelma maanalaisesta pysäköintilaitoksesta ilmeisimmin 50-luvun alussa vaikutti melkoiselta anakronismilta, kun koko maan ensimmäinen maanpäällinenkin pysäköintihalli rakennettiin vasta 70-luvulla. Kirjan loppua kohden sekä kielellinen että kirjallinen laatu tuntui putoavan, ehkä asiat muuttuivat liian henkilökohtaisiksi kirjailijalle. Kirjan syntyhistoriaan ainakin nettitietojen mukaan liittyy jokin paikallinen protestiliike, johon kirjailija otti osaa. Loppuratkaisu pysyi kuitenkin kohtuudella koossa, ja kirja oli Finlandia-voittajissa selvästi keskitason paremmalla puolella.
441 s.
No comments:
Post a Comment