Tuesday, July 29, 2014
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
An excellently written novel about the life of one family spanning over hundred years by a first time author. The story of the family is told by short glimpses from pivotal moments, or often just before the pivotal moment. The writing is excellent and the book was one of the best reads this year.
Runsaasti positiivista huomiota saanut esikoiskirja, joka myös tuntuu ansaitsevan saaneensa huomion. Kirja kertoo yhden perheen elämästä useiden perheenjäsenten näkökulmasta, kattaen pitkän ajan, noin 100 vuotta. Luvut kirjassa ovat lyhyitä, ja monet niistä loppuvat juuri siihen vaiheeseen, kun dramaattiset tapahtumat varsinaisesti alkaisivat, ja kertovat enemmän siitä miten tilanteeseen päädyttiin. Perheenjäsenillä on salaisuuksia ja kaikki eivät tule toimeen keskenään kunnolla, mutta eri henkilöillä on eri näkökulmat asioihin ja jokaisen näkökulma on aina ymmärreltävä ainakin jossain määrin. Tärkeä osa kirjaa ovat ihmisten väliset suhteet, se kuinka ihmiset eivät saa kunnolla yhteyttä toisiinsa, vaikka asuvat samassa talossa. Kirjan ehkä merkittävin henkilö on kunnan kätilö, joka aloittaa työnsä 1800-luvun puolella pienessä maalaiskunnassa, ja joutuu ansaitsemaan itse kunnioituksensa seudulla, jossa naiset saavat runsaasti lapsia uskonnon kieltäessä senkin vähän perhesuunnittelun, mikä tuohon aikaan mahdollista olisi ollut. Kätilö saa aviottoman lapsen, ja kantaa ylpeänä ja ympäristöstä piittaamatta vastuunsa. Aikanaan aikuistuttuaan tämä lapsi alkaa myös odottaa lasta ennen avioliittoa. Hänellä taas on miehen löytäminen tärkeää, ja sellainen löytyykin, mies, jolle vieraskin lapsi on äärimmäisen arvokas. Yhteinenkin lapsi parille myöhemmin syntyy. Parin yhteiselo, eikä myöskään taloon myöhemmin tulevan miniän ja anopin toimeen tuleminen ei mitään ruusuilla tanssimista sitten myöhemmin ole.
Kirja oli mukavaa luettavaa ja se oli kirjoitettu nautittavalla ja hienolla, mutta silti helppolukuisella kirjoitustyylillä. Yksi parhaista kirjoista mitä vähään aikaan olen lukenut. Hämmästyttävää, jos kirja ei ole Finlandia-palkintoehdokkaina tänä vuonna, hyvin suositeltava lukuelämys.
335 s.
Tunnisteet:
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment