Pekka Matilainen: Kupoli

A murder has been done in 15th century Florence. There are eye witnesses and the sentencing should be easy, even though the obvious murderer denies everything. Early on it turns out that he was framed. But why and by whom? A fairly disjointed book with a fair amount of lecturing. A disappointment.

1400-luvun Firenzeen sijoittuva dekkari. Mies on murhattu, syyllinen on vangittu ja syyllisyys on selvä, onhan tapahtumalla useita silminnäkijöitä. Odotellaan vain paavin erityislähettilästä, jotta oikeudenkäynti voidaan suorittaa ja ilmeinen syyllinen hirttää, vaikka tämä typerästi edelleen syyttömyyttään yrittää vakuutella. Mutta asiaa alkaa selvittelevän hieman salaperäinen mies, jonka avustajana on lahjakas latinaa uutterasti opetellut poika. Asiat eivät niin ilmiselviä olekaan, kuin aluksi on näyttänyt ja vastoin epäilyksiä syytetty vapautetaan – jo varsin varhaisessa vaiheessa kirjaa. Mutta miksi murha tapahtui? Ja miten varsin suunnitellulta vaikuttava lavastus oikein tapahtui? Kirjassa on liikaa jaarittelua, esitelmöintiä, asioiden ja paikkojen kuvailua. En mitenkään erityisen ihastunut teokseen, vaan se oli keskitasoa huonompia tänä vuonna lukemistani. Lisäksi otsikon Kupoli – Firenzen tuomiokirkon pääkupoli - ei kirjassa näyttelyt juuri minkäänlaista merkittävää roolia. Olisin odottanut että se ja sen rakentaminen olisivat tulleet selkeämmin esille. Kirjan juoni on liian hajanainen ja välillä melkein unohtuu. Kirja alkaa murhatarina, mutta muuttuu sitten hiukan sekavaksi kadonneen kirjan suhteellisen laiskaksi metsästykseksi, sisältäen lopulta myös ripauksen melko kornia teiniromantiikkaa.
Kirjassa henkihahmojen määrä on suuri ja nimet eivät helpoiten muistettavia ole. Kirjoitustyyliltäänkään kirja ei mielestäni ollut mitään parhaita, vaan oli jonkin verran yksitoikkoisen tuntuinen. Hajanaisuus myös kiusasi minua, aika monenlaista kirjassa ehti tapahtua, mutta näiden tapahtumien väliset yhteydet eivät olleet aina kovin loogisia, vaan jäivät välillä keinotekoisen tuntuisiksi. Aika monesti juonta edistettiin siten, että joku selitti mitä tapahtui - jotenkin olisi tuntunut paremmalta, että olisi noudatettu ohjetta show, don't tell. Dekkarina kirja ei toiminut siinäkään mielessä, että olisi edes teoriassa ollut mahdollista päätellä kuka murhaan oli syyllinen. Jonkinasteinen pettymys kiinnostavan idean ja kehuvien arvioiden jälkeen.


300 s.