Sunday, December 21, 2014
Mauri Sariola: Susikoski ottaa omansa
A detective tries to find out who killed a beautiful young wife of a rich businessman. A smoothly written book which was fast to read. No a great literary work, but entertaining.
Olen viimeksi Mauri Sariolan kirjoja lukenut joskus noin 20 vuotta sitten. Niistä oli jäänyt ihan kohtalaisen hyvät mielikuvat, mitään suurta kirjallisuutta en niiden muistanut olevan, mutta viihdyttäviä letkeää kevyttä viihde luettavaa kuitenkin. Elisa kirjaan oli tullut Sariolan vanhoja dekkareita varsin edullisesti myytäväksi, ja ostin sieltä yhden aikalailla umpimähkään luettavakseni. Valitsin sellaisen, jonka nimi tuntui oudolta ajatellen, että näin ainakaan en lukisi uudelleen sellaista kirjaa, jonka olin jo aikaisemmin lukenut. Tämä kirja oli mitä siltä odotinkin, eli kevyttä varsin sujuvasti kirjoitettua ja viihdyttävää ja samalla melko perinteistä salapoliisi kirjallisuutta. Etsivä Susikosken nuori työtoveri lähtee alkoholin huuruisen illanvieton päätteeksi mukaan käytännön pilaan, jossa hän kutsuu jo tunnetun etsivän Kulosaarelaiseen hienostohuvilaan keksityn murhan varjolla. Yllättäen tuo ”keksitty” murha sitten osoittautuukin todeksi ja rikkaan teollisuuspampun nuori ja kaunis vaimo on myrkytetty vauhdikkaan illanvieton päätteeksi. Aluksi kenelläkään ei oikein hyvää motiivia tunnu olevan, paitsi vuorineuvoksen kauniilla tyttärellä, joka ei montaa vuotta äitipuoltaan nuorempi ollut, ja joiden keskinäiset välit vähemmän yllättävästi eivät kaikkein parhaimpia olleet olleet. Mutta voisiko fiksu, kaunis (ja rikas) tyttö, joka erittäin helposti kietoo kymmenkunta vuotta iäkkäämmän rikostarkastajankin pikkusormensa ympärille voinut syyllistä tällaiseen tekoon – ja etenkin mikä motivaatio hänellä olisi voinut olla pian tapahtuvaan toiseen murhaan? Voiko etsivä Susikosken objektiivisuuteen luottaa?
Tosiaan nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, jonka loppuratkaisu olisi ehkä hiukan lian helppo, eikä välttämättä täysin looginen. Itse lukiessani keksi parikin muuta mahdollista syytä ja motiivia murhiin, jotka ainakin oman arvioni mukaan olisivat jopa toimineet paremmin.
272 s
Tunnisteet:
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment