Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Maria Kallio is a female police who works in an unit established for unusual and significant crimes. She has narrowly escaped a bomb attack while founding a school for policewomen in Afghanistan. After she has returned to Finland her unit tries to find young refugee women who have disappeared without trace. They have all been members of a “girls’ club” established to improve relations between refugees and locals. Then one member of the club is found dead near her school. Is there a connection between her murder and the disappearances? A pretty good police procedural book, vastly better than the last book I read by this author.

Maria Kallio on ollut Afganistanissa auttamassa poliisikoulun perustamisessa. Selvittyään täpärästi maantievarren miinahyökkäyksestä hän palaa takaisin Suomeen Espoon poliisiin. Espoossa ensimmäisenä juttunaan hän alkaa selvittää minne useampi nuori maahanmuuttaja tyttö on kadonnut. Osassa omaiset vaikuttavat olevan oikeasti hädissään, osassa he taas ovat erikoisen välinpitämättömiä asiassa. Yhteisenä tekijän tapauksille vaikuttaa olevan vain tytöille tarkoitettu kerho, jossa myös Marian oma tytär usein viettää aikaansa. Tutkimukset ovat vasta ehtineet alkuun, kun yksi maahanmuuttajatyttö löytyy koulunsa lähimetsästä kuristettuna. Liittyykö tämä murha aikaisempiin tyttöjen katoamisiin? Ja onko Afganistanin tapahtumilla jotain yhteyttä siihen, mitä Maria tutkii Suomessa.

Olin Leena Lehtolaisen kirjoista aikaisemmin pääosin pitänyt, mutta katastrofaalisen huonon Henkivartijan jälkeen oli korkea kynnys palata kirjailijan teoksiin. Elisa-kirjan hyvä tarjous oli sitten sen verran houkutteleva, että ajattelin antaa vielä yhden mahdollisuuden. Ja ihan hyvä kirja tämä oli, ihan toista tasoa kuin Henkivartija – ja ehkä jopa parempi kuin edellinen Maria Kallio – sarjan teos, jonka lukemisesta kyllä on jo kulunut melkoinen aika. Nopeasti luettava ja viihdyttävä teos, jossa oli jopa jonkintasoisia yllätyksiäkin juonessa ja joka tarjosi myös ajattelun aihetta enemmän kuin moni tusinadekkari.

342 s.