Sunday, February 1, 2015
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
The winner of this year’s Finlandia award, the most prestigious literary award in Finland. A book which covers extremely wide variety of subjects ranging from medicalization, medical publishing, ecoterrorism, ethics of animal experiments, relations between parents and children, and role and significance of new communication and information technologies. As can been guessed the book feels slightly disjointed, but that might been partly intentional considering that the incoherence of modern life is one of the messages of the book.
Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittaja. Paksu kirja, jossa on paljon monenlaisten asiaa. Kirja kertoo amerikkalaisista tutkijasta, joka aikanaan ihastui suomalaiseen aloittelevaan naistutkijaan, ja yritti jonkin aikaa tutkimuksiensa jatkamista Suomessa. Suomalainen jäykkä ja epäsosiaalinen ilmapiiri ei kuitenkaan häntä motivoinut, eivätkä hänen tutkimuksensa oikein tuntuneet edistyvän. Mies palasi sitten aika nopeasti takaisin Amerikkaan jättäen tyttöystävänsä ja juuri syntyneen poikansa Suomeen. Myöhemmin hän luo loistavan tutkijanuran, tutkien perusfysiologiaa. Hieman yllättäen hän ja hänen tutkimuskeskuksensa joutuvat eläinaktivistien vainon kohteeksi. Samaan aikaan Suomessa hänen poikansa on pettynyt teinirakkaudessa ja radikalisoitunut ympäristönsuojelupiireissä – ja on koko elämänsä kaivannut isäänsä haluten samalla miellyttää äitiään, joka ei ole ollut ilahtunut pojan yrityksistä ottaa yhteyttä isäänsä. Tämä on vain pääjuoni, kirjassa on hyvin paljon erilaisia sivujuonia, yhtenä niistä aika scifistinen uusi suoraan aivoliittymään pohjautuva kännykkä/nettiselain sekä uusi tavallisten koululaisten ”sosiaalista dysfunktiota” hoitava lääkeaine. Kirjan teemoja ovat medikalisaatio, lääketieteellisten tutkimuksien julkaisemisen kaupallistuminen, mainonnan muuttuminen kohdennetummaksi ja toisaalta hienovaraisemmaksi ja toisaalta julkeammaksi, sekä tietenkin ihmisten väliset suhteet. Kuten jo käsiteltyjen asioiden suuresta määrästä voi epäillä, tiettyä hajanaisuutta kirjassa kyllä on. Toisaalta ehkä tämän hajanaisuuden ja sivujuonien määrän voi ajatella liittyvän osittain kirjan yhteen teemaan, eli internetaikaan ja sen aiheuttamaan yleiseen keskittymisen hajaantumiseen ja sivupoluille harhautumiseen tarkoituksellisesti liittyvää. Tosin kieltämättä jonkin asteista tiivistämistä kirjaan olisi ollut varaa tehdä, paikoitellen kirjoitustyyli oli liian löysä ja jopa hiukan naivin tuntuista. Kokonaisuutena kyseessä oli kuitenkin oikein mainio ja selvästi Finlandia-voittajien keskitason ylittävä kirja.
559 s.
Tunnisteet:
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment