Kaikki Finlandia-palkinnon voittajat paremmuusjärjestyksessä

(Listing of Finlandia award winners I have read, probably no interest to those who can't read Finnish)

Olen nyt lukenut kaikki Finlandia-palkinnon tällä vuosituhannella voittaneet kirjat. Vanhemmista näköjään on tullut luettua vain kaksi, mutta hitaasti ehkä ne loputkin jossain vaiheessa seuraavan noin 15 vuoden kuluessa luen. Tämä on täysin riippumaton ja täsmällinen ja täysin paikkansa pitävä paremmuusjärjestys lukemistani voittajista. Ainakin minun mielestäni, jollain muulla saattaa olla toisenlainen järjestys.


1. 2008 Sofi Oksanen Puhdistus
2. 2000 Johanna Sinisalo Ennen päivänlaskua ei voi
– kaksi parasta oli mielestäni täysin selvä. Molemmat kirjoja jotka ovat tehneet syvän vaikutuksen ja ovat niin selvästi ”viiden tähden” kirjoja, että harvoin tapaa. Kirjojen keskinäisen järjestyksen päättäminen ei ollut helppo, mutta ehkä kuitenkin näin päin tuntuu oikeammalta.

3. 2012 Ulla-Lena Lundberg Is (Jää)
– niukasti kärkikaksikon perässä. Tämäkin kerrassaan hieno kirja, vaikka masentava onkin.

4. 2014 Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät
– myös todella hyvä, pieni jaarittelevuus laskee jonkin verran pisteitä.

5. 2002 Kari Hotakainen Juoksuhaudantie
6. 2006 Kjell Westö Där vi en gång gått(Missä kuljimme kerran)
– itseasiassa vaihdoin näiden kahden järjestystä ihan viime hetkellä. Molemmat ovat loistavia romaaneja, Juoksuhaudantie on ehkä kuitenkin jämäkämpi ja parempi kun Missä kuljimme kerran, joka olisi saattanut hyötyä pienestä tiivistämisestä.

7. 2007 Hannu Väisänen Toiset kengät
8. 2001 Hannu Raittila Canal Grande
– nämä ovat myös osapuilleen samaa tasoa ja keskinäinen järjestys voisi olla toinenkin.

9. 2004 Helena Sinervo Runoilijan talossa
– hyvin lähellä kahta edellistä. Jotkin henkilöhahmot olivat sen verran ärsyttäviä, että sijoitus putosi tälle tasolle.

9.5 Laura Lindstedt Oneiron (lisätty jälkikäteen)
- hyvä kirja, mutta ei ole huipun tasoa.

10. 2009 Antti Hyry Uuni
11. 1994 Eeva Joenpelto Tuomari Müller, hieno mies
12. 2011 Rosa Liksom Hytti nro 6
– tässä vaiheessa taso alkaa vähän laskea. Nämä ovat edelleenkin hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia kirjoja, mutta selvästi vähemmän minun makuni kuin listalla aikaisemmin olevat. Uuni on kirja, joka on kummallisen luettava kirjaksi, jossa ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.

12.5 2016 Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kaunista kieltä, hienoja ajatuksia, mutta juoni jäänyt oikeastaan kirjoittamatta. Siksi näinkin matala sijoitus.

13. 2003 Pirkko Saisio Punainen erokirja
14. 2005 Bo Carpelan Berg (Kesän varjot)
– nämä kaksi kuuluvat yhteen. Molemmat ovat kielellisesti aika samankaltaisia, oikeastaan enemmän runoutta kuin proosaa. Myös vaihtelevat aikatasot ja tilinteko menneisyyden kanssa on molemmille ominainen piirre. Saision kirja oli mielestäni näistä kahdesta se parempi, mutta ei Carpelanin huono ollut. Eivät ihan minun makuuni, koska olen enemmän juonipohjaisesta kirjallisuudesta pitävä, mutta eivät missään nimessä huonoja.

14.5 (täydennetty myöhemmin) 1999 Kristina Carlson: Maan ääreen
- sujuva, mutta jotenkin jossain määrin tyhjänpäiväinen teos, jossa kiinnostava tapahtumapaikka ei näkynyt oikein mitenkään.

15. 1995 Hannu Mäkelä Mestari
16. 2013 Riikka Pelo Jokapäiväinen elämämme
– nyt aletaan sitten menemään jo kärsimyskirjallisuuden puolella. Molemmat ovat samankaltaisia ylivuotavassa tajunnanvirtaisuudessaan. Aikamoisia koettelemuksia luettavaksi ja PAKSUJA. Pelon kirjan laitoin huonommaksi päähenkilöiden vuoksi, jotka ilmeisesti oli tarkoitettu ihailtaviksi ja samaistumisen kohteiksi, mutta olivat ärsyttäviä ja joutivat gulakille jos joku.

17. 2010 Mikko Rimminen Nenäpäivä
– vi**u mitä paskaa. Ihan ylivoimainen viimeinen tila. Väliä on noihin kahteen edelliseen aika reilusti. Ärsyttävällä kielellä kirjoitettuja äärimmäisen ärsyttävän ja tyhmän henkilön näkökulmasta kuvattuja epäuskottavia tapahtumia. Yksi huonoimmista lukukokemuksista ikinä. No ainakin onnistuu tunteita herättämään.