A good book even after over forty years. There are some problems, like the apparent lack of any social or technological change whatsoever in either of societies during two hundred years and some fairly caricature like characters. The writing was good and gradual “greying” of both societies from the initial idealized starting point was well done.
Edellisestä tämän kirjan liukukerrasta on kulunut varmastikin noin yli 30 vuotta. Muistikuvat olivat hyvästä, mutta paikoitellen hitaasta kirjasta. Jossain määrin muistikuvat pitivät paikkansa, tosin vähemmän hitaalta kirja vaikutti nyt kuin teininä. Toisaalta viat ja epäloogisuudet huomasi nyt selvemmin.
Urras on planeetta, jolla asuvat käytännössä täysin ihmisen kaltaiset asukkaat. (LeGuinin kirjoissa sama rotu on asuttanut tunnetut asuin kelpoiset planeetat kaukaisessa menneisyydessä, ja geneettisestä ajautumisesta huolimatta asukkaat ovat vielä hyvin toistensa kaltaisia). Noin kaksisataa vuotta sitten ryhmä anarkisteja perusti siirtokunnan Anarrekseen, Urraksen kuuhun. Siellä he ovat luoneet yhteiskunnan jossa ei ole lakeja, ei johtajia eikä omaisuutta. Yllättävästi systeemi toimii, tosin nälänhädät eivät huonon satovuoden sattuessa ole tuntemattomia, ja uusien, poikkeavien ajatuksien esittäjiä ei välttämättä aina kohdella erityisen hyvin ja suvaitsevasti. Urraksessa taas on vallalla lähinnä kapitalis-feodalistinen järjestelmä, ainakin siinä osassa mitä kirjassa nähdään. Muitakin valtioita planeetalla on erilaisine järjestelmineen, mukana nähtävästi myös perinteisemmin keskusjohtoisen totalitaarisen kommunismin tyylinen maa. Kirjan alussa Anarreksestä syntyisin oleva matemaatikko, joka on kehittänyt uusia, fysiikan perusteita järisyttäviä metodeja, matkustaa Urrakseen ensimmäisenä ihmisenä siirtokunnan perustamisen jälkeen. Päällisin puolin siellä on ylenpalttista kaikessa köyhään anarkistimaailmaan verrattuna, mutta vähitellen kääntöpuoli paljastuu. Lomittain Urraksen tapahtumien kanssa seurataan miehen aikaisempaa elämää Anarreksella ja kuvaillaan elämää anarkistisessa ”utopiassa”.
Kirja on erittäin hyvä, vaikka siinä joitain kummia puolia onkin. Osa henkilöistä on melkoisen karikatyyrimäisiä. Myös se, että kahteensataan vuoteen ei näytä kummallakaan planeetalla tapahtuneen käytännössä minkäänlaista yhteiskunnallista, teknologista tai sosiaalista kehitystä tai muutosta mihinkään suuntaan vaikuttaa enemmän kuin kummalliselta, normaalisti noin pitkän ajan kuluessa yhteiskunta kuin yhteiskunta muuttuu jo suuressa määrin. Luonnollisesti kirjan vastakkainasettelu ei olisi ollut yhtä vahva, jos asetelma olisi ollut vähemmän mustavalkoinen. Toisaalta mustavalkoisuus on aika kaukana kirjasta, vaan molempien maailmojen käsittelyssä löytyy runsaasti harmaan sävyjä, Urraksen luksuselämän takaa paljastuu sortoa, kun Anarreksen teoreettinen täydellinen yksilönvapaus ei aivan täyttä ja kaikkea koskevaa lopulta olekaan. Kirja on pysynyt varsin hyvin tuoreena, vaikka kirjoittamisesta on kulunut jo yli 40 vuotta, ja on Hugo-palkituista puolenvälin paremmalla puolella.
413 s.
No comments:
Post a Comment