The last part of long novel. Much worse as the first part. Little happens for most part of the book and the main characters mostly just wait. Probably the worst Murakami I have read and it was pretty much unnecessary.
Kyseessä on jatko-osa (tai oikeammin saman kirjan loppu) kirjaan jonka luin jo pari vuotta sitten. Kirja kertoi lähinnä kahdesta toisensa lapsena tunteneesta ihmisestä. Molempien lapsuus oli ollut surkea, Aomamen äiti oli ollut Jehovan todistaja, joka raahasi tytärtään mukaan ovelta ovelle saarnaustyötä tehdessään, kun taas Tengon isä oli Japanin yleisradion TV-lupien tarkastaja, joka kuljetti poikaansa mukanaan ovelta ovelle tarkastustyötään tehdessä. Lapsena heillä oli ollut lyhyt kumppanuuden kokemus, mutta olosuhteet erottivat heidät toisistaan. Kumpikaan ei kuitenkaan missään vaiheessa unohtanut lapsuudenystäväänsä. Ensimmäisessä kirjassa molemmille henkilöille tapahtui paljon ja erikoisia asioita, mutta he eivät tavanneet toisiaan. Tässä kirjassa molemmat elävä vielä erillään, kuitenkin 1q84 maailmassa, maailmassa jossa on kaksi kuuta. Molemmat kokevat että heidän elämästään puuttuu jotain, ja muistelevat toisiaan, Aomamea jahtaava uskonnollinen lahko, jonka johtajan hän viime kirjan lopussa tappoi. Tengoa taas väijyy lahkon palkkaama hämäräperäinen salapoliisi, joka epäilee jotain yhteyttä Tengon ja Aonamen välillä.
Kirjan ongelmana on se alkupuoli, jossa ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Käytännössä kaikki juonet ovat lähes paikallaan ja loppupuolellakaan, jossa sentään jotain tapahtuu, tapahtumia ei varsinaisesti paljoa ole. Tämä kolmas osa tuntuu aika turhalta – tärkeimmät asiat olivat jo tapahtuneet, tässä vain solmittiin viimeiset juonenpäät yhteen. Ei siihen olisi tarvittu näin paksua kirjaa - muutama tiivistetty luku lisää edelliseen olisi ollut paljon toimivampi ratkaisu. Selvästi heikoin Murakami, mitä olen lukenut.
450 s.
No comments:
Post a Comment