A story of two young people during the Second World War. A Pulitzer prize winner. An extremely smooth book, both in language (very well translated to Finnish) and in plot. Perhaps even too smooth; there were no figurative “edges” to get hold on. Some plot threads like the one involving a mysterious jewel felt slightly superfluous, but good writing and deceptively short chapters made easy to read just a little more, so it was a pretty fast and ultimately enjoyable read.
Luettu lukupiirikirjana.
Kirja kertoo kahden nuoriksi varttuvan lapsen tarinan ennen toista maailmansotaa ja sen loppuvaiheessa. Kertomukset ovat erilliset loppuvaiheita lukuun ottamatta. Toisessa tarinassa seurataan sokeaan tyttöä. Hänen isänsä on Pariisilaisen museon lukoista vastaava henkilö. Sodan puhjettua he pakenevat rannikolle pieneen kaupunkiin, jossa asuu isän ensimmäisessä maailmansodassa henkisesti arpeutunut sukulainen. Tytön isällä on mukaan museossa säilytetty mittaamattoman arvokas jalokivi – tai ainakin sen kopio. Samanlainen kopio on muutamalla muullakin eri suuntiin matkaavalla miehellä, eikä kukaan heistä tiedä kenellä on se oikea jalokivi. Kaupungissa talon ullakolla on vanha radiolähetin ja sodan mittaan sitä käytetään antamaan tietoja saksalaisia vastaan taistelevalle vastarintaliikkeelle.
Saksassa nuori orpopoika on opettanut itse itsensä kunnostamaan radioita. Hän on teknisesti lahjakas ja tulee valittua natsien koulutuskeskukseen, jossa koulutetaan nuorisoa uuden uljaan opin saloihin. Koulutus on rajua, mutta hän selviää siitä hengissä. Sodan loppuvaiheessa hän on vastuussa vihollisen radiolähettimien paikallistamisesta ja on siinä tehtävässä erittäin hyvä. Kun ranskalaisessa pikkukaupungissa huomataan olevan salainen, tuntemattomassa paikassa oleva radiolähetin, hänet määrätään paikallistamaan se.
Nuorten elämää seurataan vuoroluvuin hiukan aikatasossa hypähdellen. Kirja on erittäin luettava, jopa ehkä hiukan liian ”kiillotettu”, niin kiiltävä, että siitä ei oikein tunnut saavan kunnon otetta. Jokainen lause, jokainen kohtaus vaikutti viimeiseen asti hiotulta sekä juonellisesti että kielellisesti. Paras osa kirjaa oli aivan loppu, jossa sitten lopulta oli sellaista särmää, josta tuntui jotenkin saavan paremmin kiinni. Kirjan luvut olivat hyvin lyhyitä – Kindlellä lukiessa osapuilleen joka luvun kohdalla jo lukua aloittaessa oli ”1 minute left”, joka houkutteli lukemaan vielä yhden luvun enemmän. Jalokivijuoni oli mielestäni jossain määrin turha ja kirja olisi toiminut ilman sitäkin aivan hyvin – ehkä se toimi jokinlaisena juonisäikeet yhteennivovana tekijänä läpi vuosikymmenten. Ympäristönkuvaus ja henkilöhahmot olivat erinomaisia, enkä oikein osaa kunnolla sanoa, miksi kirjasta jäi kuitenkin aavistuksen pettynyt ole. Kirjapiiriläiset pääosin pitivät kirjasta paljon, enemmän kuin minä.
543 s.
No comments:
Post a Comment