A book that has received rave reviews everywhere. It tells a story of a future where water is rare and strictly controlled by a police state. The heroine of the book conducts Japanese-style tea ceremonies and controls the secret of one of the last springs. Nice and fluent writing, but the details of the world and society didn’t make much sense.
Kovasti kehuja saanut kirja, joka tapahtuu epämääräisessä, ilmeisesti kohtalaisen kaukaisessa tulevaisuudessa. Ilmasto on muuttunut huomattavasti lämpimämmäksi, meri on kohonnut ja peittänyt suuria alueita ja juomakelpoinen vesi on muuttunut jostain syystä erittäin harvinaiseksi. Jonkinlainen tarkemmin määrittelemätön totalitaarinen diktatuuri pitää valtaa. Kirjan päähenkilö, Noria, on nuori nainen, jonka isä on teemestari, joka järjestää tarkkaan perinteen säätelemiä teeseremonioita yleensä varakkaille vieraille. Noria auttaa häntä ja on mitä ilmeisimmin perimässä saman seremoniallisen tehtävän sukupuolestaan huolimatta. Vanhalta kaatopaikalta Noria ja hänen ystävänsä Sanja löytävät kummallisia kiiltäviä levyjä, joiden sisältämät äänitykset he onnistuvat toistamaan. Sisältö saattaisi järkyttää maailman perustuksia ja olettamia siitä missä juomakelpoista vettä voi olla olemassa.
Kielellisesti kirja on erittäin hienoa työtä, mutta muuten siinä on ongelmia. Päähenkilö on hyvin naiivi - toisaalta kun kyseessä on nuori (alle 20 v?) nainen, niin naiivius on osittain ymmärrettävää. Perusjuoni ja koko maailma ovat epäuskottavia. Mikä ihme sen makean veden on hävittänyt niin, että kuitenkin on suuri ja vuolas salainen maanalainen koski olemassa? Ja paarmoja ja muita hyönteisiä vaikuttaa olevan aivan suunnattomat määrät, niin paljon, että käytännössä mihinkään ei voi liikkua ilman hyönteisiltä suojaavaa huppua. Miten tämä on mahdollista jos on niin kuivaa, että metsät ovat kuolleet pystyyn? Melkein loppuun asti toivoin, että tässä olisi takana jokin ovela kirjailijan laatima juonenkäänne, mutta ei. Myös kasvit, mitä Noria kasvattaa olivat pääosin ihan samoja ja vanhoja tuttuja kasveja karviaisista alkaen - missäs vaikka viinirypäleet jotka lämpimässä ja kuivassa ilmastossa kasvaisivat hienosti. Maailman yleinen taloudellis-ekonominen toimivuus muutenkin jäi auki - mitä kyläläiset oikein tekivät? Viljelivät maata? Täydessä kuivuudessa? Olivat työssä jossain? Tekemässä mitä? Norian teknisesti lahjakas ystävä, Sanja, mietti laittoman vesijohdon rakentamista kotiinsa - mistä ihmeestä se vesi siihen johtoon olisi tullut? Kokonaisuutena kirja antoi kyllä hyvin nuortenkirjamaisen vaikutelman - naiivi nuori päähenkilö eikä ihan loppuun asti ajateltu juoni. Yhteiskunnallis-taloudellinen logiikka ei kirjassa ollut edes Nälkämaailman tasolla - ja senkään taso ei ollut kovin korkea. Hienon, soljuvan kielen vuoksi kirjaa kuitenkin jaksoi lukea, mutta jäi pettymykseksi aika koviin ennakko-odotuksiin nähden. Loppu oli kuitenkin varsin hyvä ja aika tulkinnanvarainenkin. Olisiko eräs henkilö ollut petturi melkein alusta alkaen? Vai ei?
329 s.
No comments:
Post a Comment