Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Mistborn: The Final Empire)

This is the first book by Brandon Sanderson which I have read. I have enjoyed some of his short fiction, and I also liked this book. The beginning – or rather the middle part - was slightly slow, but the end was anything but slow. (I had to read the last hundred pages in one sitting.) The “end solution” was slightly too easy and was based on a very unlikely event. Also, the romance subplot was not very believable; or necessary. Nevertheless, I might be “forced” to read the second part someday.



Ensimmäinen Brandon Sandersonin kirjoittama kokonainen kirja, mitä olen lukenut. Muutamia hänen Hugo –ehdokkaana olleista novelleistaan olen aikaisemmin lukenut ja niistä olen pitänyt. Tämän kirjan huomasin Worldconissa päätöspäivänä myynnissä aika mukavalla alennuksella ja kun olin nähnyt siitä positiivisia arvioita, niin kirja tarttui mukaan.

Kirja tapahtuu maailmassa, jota vallitsee käytännössä jumalaksi noussut ihminen, loordihallitsija, joka on tarinan mukaan joskus vuosisatoja sitten pelastanut maailman joltain koko sen olemassaolon vaarantaneelta uhalta. Samalla hän on saanut itselleen valtavat voimat ja käytännössä kuolemattomuuden. Ikävä vain, että tämä johtaja on ilmeisen piittaamaton ihmisistä ja hallitsee maailmaa armottomalla tavalla. Suuri osa ihmisistä on käytännössä orjia, joiden hengellä ei ole mitään arvoa aatelisten oikkujen edessä. Ja aatelisetkaan eivät ole turvassa jos mitenkään asettuvat loordihallitsijan tielle.

Vin on nuori tyttö, joka kuuluu varaskoplaan. Hän on saanut olla melko rauhassa eikä ole tullut kovin pahasti pahoinpidellyksi kovinkaan usein, koska hänellä on kyky vaikuttaa lievästi ihmisten ajatuksiin. Kopla yrittää hiukan liian suurta keikkaa ja kiinnittää itseensä vääränlaista huomioita. Tätä ennen Vin on tutustunut Kelsieriin, salaperäiseen mieheen, joka on suunnittelemassa kapinan aloittamista ja Lordihallitsijan vallasta syöksemistä. Mutta miten kuolemattoman voittaminen olisi mitenkään mahdollista? Vin saa myös tietää, että se pieni taikuus, mitä hän tähän asti on pystynyt käyttämään, on vain kalpea aavistus siitä, mihin taikuus oikeasti kykenee. Kirjan taikajärjestelmä on kiinnostava ja perustuu nieltyjen metallihiukkasten “polttamiseen” - kun metalli loppuu, niin taikuus loppuu. Eri metallit saavat aikaan erilaisia vaikutuksia, ja taikuuden hallitseminen täydellisesti vaatii runsaasti harjoittelua, ja vain hyvin harvat ja aatelisia sukujuuria omaavat henkilöt pystyvät edes rajalliseen taidon hallintaan. Vin osoittautuu poikkeuksellisen taitavaksi taikuuden, allomantian, taitajaksi. Hänellä olisi oma tärkeä osuus Kelsierin suunnitelmassa, mutta kun Vin on aina tullut jätetyksi ja petetyksi, voiko hän ikinä enää luottaa kehenkään?

Kirja oli kovin paksu ja ehkä paikoitellen siinä olisi voinut olla hiukan tiivistämisen varaa. Erittäin miellyttävää oli, että vaikka kirja on sarjan ensimmäinen osa, se toimi oikein hyvin itsenäisenä teoksena ja juoni ei jäänyt ainakaan pahasti kesken, vaikka pientä petausta jatko-osaan siinä olikin. Vielä siinä noin ⅚ ennen loppua tuntui siltä, että tarinaa ei mitenkään voida saada järkevästi päätökseen tässä kirjassa. Tähän mennessä tapahtumien tahti oli ollut varsin verkkainen, mutta tämä loppu olikin sitten ihan täynnä toimintaa. Nämä viimeiset reilu sata sivu oli ihan pakko lukea yhdellä kertaa loppuun, sen verran nopeasti tapahtumat yllättäen alkoivat vyöryä. Loppuratkaisu oli sitten ehkä hiukan liian “helppo” ja oikeastaan pohjautui epätodennäköiseen sattumaan. Myös romanttinen alajuoni oli melkoisen epäuskottava ja ehkä ainakin jossain määrin tarpeeton. Joka tapauksessa kirjasta jäi siinä määrin positiivinen kuva, että jossain vaiheessa ehkä niitä jatko-osiakin pitää hankkia luettavaksi.

608 s.