Kirjapiirin kirjaksi valikoitui tällä kertaa klassikko, Mark Twainin Huckleberry Finn. Itse (kuten suurin osa muistakin) oli lukenut kirjan viimeksi joskus lapsuudessa ja muistikuvat eivät kovin selkeitä olleet. Kirja osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Itse muistin kirjan lähinnä jännänä seikkailuna, mutta siinä olikin paljon muuta: erittäin hauskaa kielenkäyttöä ja hauskoja letkautuksia, kommentointia orjuudesta ja vielä lisäksi se jännä seikkailu. Pääpiirteet olivat oikeastaan ihmeenkin hyvin muistissa, tosin odottelin Tom Saywerin ilmaantumista kovasti, kun oman muistini mukaan hän oli mukana kirjassa jo noin sen puolivälistä alkaen, kun oikeasti Tom ilmaantui vasta aika loppuratkaisuiden yhteydessä. Kirjasta on olemassa useita käännöksiä ja itse kokeilin vanhaa, jo viime vuosisadan alussa tehtyä ilmaisessakin jakelussa olevaa ja uutta ihan äskettäin julkaistua. Luin muutaman luvun myös englanniksi. Vanha käännös oli mielestäni jo kyllä vanhentunut. Uusi käännös oli jonkin verran lähempänä tavallista puhekieltä kuin edellinen, 70-luvulla tehty, jossa puhe oli käännetty Turun murteelle. Se, mikä on paras ratkaisu on sitten makuasia. Ohessa esimerkki alkukielisestä, 1900-luvun alun käännöksestä, 80-luvun käännöksestä ja uusimmasta versiosta.
Alkukielinen:
First they done a lecture on temperance; but they didn’t make enough for them both to get drunk on. Then in another village they started a dancing-school; but they didn’t know no more how to dance than a kangaroo does; so the first prance they made the general public jumped in and pranced them out of town. Another time they tried to go at yellocution; but they didn’t yellocute long till the audience got up and give them a solid good cussing, and made them skip out.
Tyko Hagman 1904
Ensiks pitivät he pari raittiusesitelmää, mutta tulot niistä piisas tuskin kunnolliseen humalaan heille kumpasellekkin. Muutamassa toisessa kylässä yrittivät he pitää tanssikoulua; mutta he eivät osanneet tanssia enemmän kuin vanha kenkuru, niin että jo ens kerralla, kuin he viskelit koipiansa ja potkivat kuin hevoset, iso joukko ihmisiä törmäsi sisään ja potkasi heidät ulos kaupungista. Toisessa paikassa pitivät he luentoja ”kaunopuheliaisuudesta”, mutta he eivät saaneet kaunopuhella kauvan; kuulijat nousivat paikoiltaan nyrkit tanassa ja käskivät heidän mennä h – vettiin.
Yrjö Kivimies 1927
Aluksi he pitivät raittiusluentoja, mutta he eivät ansainneet sillä tarpeeksi, jotta olisivat kumpikin voineet päästä humalaan. Eräässä toisessa kaupungissa he perustivat tanssikoulun, mutta eivät tietäneet tanssista enempää kuin kenguru; ja tuskin he olivat ottaneet ensimmäiset tanssiaskelensa, kun suuri yleisö tuli ja hypitti heidät kaupungista. Toisinaan he panivat toimeen kaunolukuesityksiä, mutta he eivät ehtineet kauankaan lukea kauniisti, ennen kuin heidän kuulijansa nousivat ja haukkuivat heidät silmät korvat täyteen ja potkivat heidät pellolle.
Jarkko Laine 1972:
Aluksi ne piti raittiuskokouksia, mutta niistä ne ei saaneet kokoon edes pullon hintaa. Toisessa kaupungissa ne perusti tanssikoulun, mutta ne ei tienneet tanssimisesta sen enempää kuin kenguru, ja kun ne oli ottaneet ensimmäiset tanssiaskelet, tuli suuri yleisö ja tanssitti ne ulos kaupungista. Kerran ne yritti esitelmöidä kaunopuheisuudesta, mutta ei ne ehtineet pitkään kaunopuhua, kun yleisö nousi ylös, haukkui ne suut silmät täyteen ja ajoi ne pois kaupungista.
Uusin käännös, Juhani Lindholm, 2018 :
Ensimmäinen yritys oli raittiushenkinen luento, mutta sillä ei tienattu edes sen verran että molemmat olisivat pystyneet juomaan päänsä täyteen. Seuraavassa kylässä he panivat pystyyn tanssikoulun, mutta koska heidän oma tanssitaitonsa oli kengurun luokkaa, heti ensimmäisessä julkisessa esityksessä yleisö tanssitti heidät maantietä mittailemaan. Yhdessä paikassa he yrittivät ruveta opettamaan puhetaitoa, mutta eivät ehtineet puhua pitkään ennen kuin kuulijat pomppasivat pystyyn, haukkuivat heidät lyttyyn ja ajoivat matkoihinsa.
Kielellisesti osa on erilaisia, mutta hauskaa kieltä jokainen, ihan luettavaa. Tosin tuo ensimmäinen 1904 versio oli sen verran rasittava ”fröökynöineen” (ihan vain ”miss” alkukielellä), että en sitä yhtä lukua pidempään jatkanut.
Kirjaa on syytetty rasismista, mutta rasistinen kirja on vain nykypäivän näkökulmasta. "Neekeri" ei siihen aikaan ollut poikkeavaa kieltä, ja osa "rasismista" on kyllä Twainin ihan tietoista trollausta. "Hyvänen aika! Loukkaantuiko kukaan?" "Ei. Yksi neekeri vain kuoli." Kirjan tarkoituksena tuntuu enemmän olevankin ihmisten herätteleminen ajattelemaan asiaa.
Kirja oli edelleen erittäin lukemisen arvoinen ja kielellisesti hieno ja samalla ajankuvaus siivirataslaivojen Missisipistä.
374 s.
No comments:
Post a Comment