Wednesday, December 26, 2018
Maailmanloppu ja ihmemaa by Haruki Murakami,
Kirja, joka kertoo vaihtuvissa luvuissa kahta tarinaa, joille vähitellen löytyy ainakin teemallisia yhtymäkohtia. Toinen tarina tapahtuu todellista maailmaamme muistuttavassa ”Ihmemaassa”, jossa kertojahahmo on ”Laskija” joka voi päässään laskea hyvin monimutkaisia analyysejä jonkinlaisen transsin aikaa ilman että asiasta tietoisesti tietää mitään. Hänet on palkannut vaativaan laskentatehtävään vanha tiedemies. Hänen aluksi tavanomaisessa toimistotalossa sijainnut toimistonsa vaikuttaa johtavan laajaan luolastoon, joka täynnä uhkia. Luolastoon hänet johdattaa tiedemiehen pulska mutta söpö 17-vuotias lapsenlapsi. Mutta laskijoita jahtaaja merkitsijät ja maan alla viemäreissä asuvat sysiäset, jotka saalistavat uhreikseen keitä kiinni saavat.
Toinen tarina tapahtuu maanlopussa, mystisessä kaupungissa, johon tuleva mies joutuu luopumaan kaupunkiin saapuessa varjostaan. Varjo leikataan irti ja jatkaa elämistään kaupungin laidalla ”portinvartijan” ei ihan hellässä huomassa. Varjokin on ihmisen muotoinen, mutta tulee erillisenä menehtymään ajan kulussa. Samalla kaupunkiin tullut mies menettää muistonsa, eikä tiedä kuka on, mistä on tullut ja minkälaista hänen elämänsä ennen kaupunkiin saapumista on ollut. Kaupungissa hänen tehtävänään on lukea yksisarvisten kalloista niiden aikoinaan näkemiä unia. Oman varjonsa opastamana ja ohjaamana hän kuitenkin suunnittelee kaupungista pakenemista.
Juonet ovat etenkin alussa erillisiä, mutta vähitellen niiden välille alkaa ilmaantua yhtymäkohtia, mm Ihmemaassa Laskijan saa yksisarvisen kallon. Molemmissa kirjoissa myös tärkeään rooliin nousee Kirjastonhoitaja, johon kertojahenkilö tuntee kiintymystä. Tapahtumat molemmissa maailmoissa ovat kummallisia, mutta missään vaiheessa kertoja ei niitä ihmettele. Kerronta on varsin ulkokohtaista, yksinkertaista eikä esimerkiksi yhdenkään henkilön nimeä mainita missään vaiheessa, vaan kaikista puhutaan titteleillä tai ammattinimikkeillä.
Kokonaisuutena ei ehkä omasta mielestäni ole parhaita Murakameja, mutta aika mielenkiintoinen ja erikoinen tunnelma kirjassa oli – tapahtumat seurasivat toiseen aika kummallisesti unenomaisesti, ilman että todellakaan olisi voinut missään vaiheessa juurikaan ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan päätös on jossain määrin avoin, mutta kuitenkin tyydyttävä. En tosin ole ihan varma, olisiko tähän tarinaan tarvittu reilusti yli 500 sivua.
A surreal book which takes place in two different worlds, which eventually turn out to be connected, in some ways at least. It is not one my favorite Murakamis, but has a nice surreal feel to it anyway. However, it is too long and the plot (what there is) is somewhat confusing.
548 s.
Tunnisteet:
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment