Sally Salminen: Katrina

A forgotten masterpiece written about 80 years ago and was about the first international bestseller ever written by a Finnish author. It tells the life story of a poor sailor’s wife at the Åland archipelago, starting somewhere at the end of 19th century, ending possibly in the late 1920s. Her life is tough and her husband is a braggart who really can’t accomplish much. But Katrina manages. It's a moving, well-written life story of a woman who keeps her self esteem no matter what. It reminds me a little of Stoner by John Williams.

Kertoo yhden naisen elämäntarinan, ei sen enempää tai vähempää.
Katrina syntyy Pohjanmaalle isoon taloon. Sinne käymään tullut merimies, Johann, viekoittelee hänet suurilla puheilla hienosta talosta ja kauniista pihasta täynnä omenapuita. Pikaisen avioliiton ja saaristoon muuton jälkeen paljastuu totuus: ei ole iso taloa, ei ole puutarhaa tai puita. On pahainen hökkeli, torppia huonompi. Johann on tunnettu tyhjänpuhuja, liioittelija, jolle koko kylä nauraa. Pohjalaisena Katrina ei luovuta, vaan käärii hihansa ja yrittää sen minkä ikinä voi pärjätä yksin vieraalla saarella. Johann viettää kesät merellä, mutta on saamaton, käyttää helposti rahansa makeisiin, eikä oikein edes osaa tarttua asioihin tai pärjätä oikeassa elämässä. Katrinalle lankea vastuu talon pidosta, taloudesta ja myöhemmin lapsista. Johann ei juuri aikaiseksi saa ja terveytensäkään ei pian kovin kehuttava ole. Mutta lapsista (jotka ovat keskenään kovin erilaisia luonteeltaan) pidetään huoltaa siinä mitä voidaan ja elämä kulkee latuaan myötä- ja vastoinkäymisissä.
Kirjasta tuli mieleen John Williamsin Stoner. Molemmissa kerrotaan kokonainen elämäntarina ihmisestä, jonka elämä ei aina ole täydellistä, mutta joka ottaa tyynesti vastaan sen mitä elämä eteen asettaa ja enemmän tai vähemmän hyväksyy kaikki koettelemukset, jota eteen tulee.
Kun alun shokista pääsi yli, kirjan juoni tempaisi vahvasti mukaansa. Kirjan kieli oli todella hienoa, soljuvaa, sopivan vanhahtavaa ja sitä oli ilo lukea. Käännös oli hieno ja sujuva – kirjapiirin yksi jäsen oli lukenut vanhan käännöksen, eikä siinäkään ollut mitään valitettavaa eikä suuria eroja uuteen käännökseen verrattuna. Siinä määrin hyvä kirja oli, että lukemista piti hiukan säännöstellä, ettei kirja olisi loppunut liian nopeasti, etenkin kun kirja oli kirjapiirin kirjana. Piirissä kaikki olivat teokseen ihastuneita.

448 s