In the first part of the series of detective novels, the detective is a precocious 11-year-old girl. She lives in a slightly derelict mansion with her older, very irritating and stupid (some unreliable narrative there?) father who apparently never got over the death of his wife. When Flavia finds a dead man in the vegetable garden she is thrilled: a real murder mystery to be solved!
A child as a detective isn’t the most realistic premise, but the “voice” of Flavia was delightfully precocious and self-confident. An entertaining, light book that was fast to read. I might pick up the next part, but as I have countless books in my queue it might take some time.
Ensimmäinen osa sarjaa 11-vuotiaan salapoliisin seikkailuista. Flavia de Luce asuu leski-isänsä (joka ilmeisesti ei ole päässyt missään vaiheessa yli puolisonsa kuolemasta) ja kahden isosiskonsa kanssa. Isä on niin vetäytyvä ja siskot niin ärsyttäviä, että Flavia elelee ilmeisen itsenäisesti talon palvelijoiden lievällä tuella harrastaen kemiaa vakavissaan ja jopa suunnitellen myrkkyseoksia siskojensa ärsyttämiseksi. Eräänä päivänä ovensuusta löytyy kuollut lintu vanha postimerkki suussaan. Ja vain vähän myöhemmin kasvimaalta löytyy kuollut mies. Tässä on jotain, mitä Flavia on ikänsä odottanut: oikea murhamysteeri ratkaistavaksi.
Mielenkiintoisella kertojaminällä kuvattu dekkari. Sinällään Flavian kertojaääni ei vaikuta hetkeäkään 11-vuotiaalta, mutta mitäs siitä, viihdekirjahan tässä on kyseessä ja ihan hyvä sellainen. Kieli oli vetävää, hyvää ja samalla helppo- ja nopealukuista. Juoni ei ehkä uskottavampia harvinaisine postimerkkeineen, taikatemppuineen ja ryöstöinen ollut, mutta sentään uskottavampi kuin Flavia itse. Sarjassa on monta osaa lisää, ei ole ollenkaan mahdotonta, että palaisin vielä niiden pariin, siinä määrin viihdyttävä kirja kumminkin oli.
388 pp.
No comments:
Post a Comment