Saturday, October 10, 2020

Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja (The Farseer Trilogy #2)


The second part of the trilogy. After the events at the end of the first part, Fitz, the bastard assassin, is barely alive. It takes a long time to recuperate, and even then everything seems to go in a worse direction. The king is ailing, the prince is second in line to the throne; he seems to be plotting to steal the crown, and the pirate attacks and outbreaks of zombie-like creatures are spreading. And then things go worse. And then even worse.

The book is about as good as the first part. The writing is good, but pretty loose and the story could have been told at least as well in a thinner book. But Fitz was left in such a tight spot at the end, that reading the next book (fairly soon) is pretty compulsory.



Toinen osa Robin Hobbin tunnettua trilogiaa. Äpärä, salamurhaaja, Fitz selvisi edellisestä kirjasta hengissä vain nipin napin. Hänen toipumiseensa kuluu aikaa ja hän palaa linnaan väsyneenä ja katkerana. Linnassa sillä aikaa kuninkaan vointi on heikentynyt ja silloin kun hän suostuu ja jaksaa Fitzin tapaamaan, hän on uupunut ja poissaoleva - ja kruununtavoittelija Vallan kätyrit ovat aina lähellä. Kun zombiemaiset ahjotut lisäävät hyökkäyksiään, kruununprinssi Totuus lähtee epätoivoiselle matkalle etsimään apua. Tänä aikana prinssi Valta lisää valtaansa, väittää linnan talouden olevan perikadossa ja myy ja siirtää pois kaiken liikenevän parhaita jalostusoreja ja huonekaluja myöten. Samalla hyökkäykset lähestyvät linnaa ja näyttää siltä, että varoitukset eivät tule perille niin kuin olisi tarkoitus…

Tarina jatkuu aika samantapaisena kuin aikaisemmassakin kirjassa. Fitzillä ei tässäkään kirjassa mene hyvin ja kirjan lopussa hän on jopa huonommassa kunnossa kuin edellisen kirjan lopussa. Kielellisesti kirja oli hyvin luettavaa, kohtalaisen vetävää, tekstiä, mutta sivumäärässä olisi kyllä ollut varaa hiukan supistaa ja tapahtumissa olisi ollut tiivistämisen varaa ihan reilusti. Eikä Fitz jotenkin ihan kaikkein fiksuimman sankarin vaikutelmaa kyllä anna.

Eiköhän se viimeinenkin osa tätä ensimmäistä trilogiaa pidä pikapuoliin kuitenkin lukea, sen verran ikävä tilanne Fitzille jäi, että on kiinnostavaa nähdä miten hän tästä tulee selviämään.

768 pp.

No comments: