Jatkoa Millenium-sarjaan, joka on tuotettu alkuperäisen kirjailijan ennenaikaisen kuoleman jälkeen. Edellisten kirjojen päähenkilön Mikael Blomkvistin ura on suvantovaiheessa ja hänestä on julkaistu lähes pilkkakirjoituksia muissa lehdissä (oikeasti, olisiko kukaan toimittaja niin kiinnostava, että tavallista kansaa kiinnostaisi moisia lukea?). Mikaeliin ottaa yhteyttä tekoälytutkija, joka kertoo hänellä olevan tulenarkaa tietoa Yhdysvaltain tiedustelutoiminnasta ja NSA:sta. NSA:ta kohtaa hakkerointi, jonka ei pitänyt olla mitenkään mahdollista ja heiltä on varastettu salaista tietoa. Hakkeroinnissa on ollut erikoista se, että näyttää ihan kuin hakkeroija olisi halunnut, että verkkoon tunkeutuminen ei jää huomaamatta. Kun Mikael menee tapaamaan tutkijaa, tutkija ammutaan Mikaelin silmien alla. Ainoana silminnäkijänä on tutkijan autistinen poika.
Aika hitaan ja jaarittelevan alun jälkeen kirjassa vähitellen alkaa tapahtua. Loppua kohden kirja muuttuu ihan kohtalaisen vetäväksi, mutta se jää kuitenkin kauas kolme ensimmäisen kirjan vangitsevuudesta. Mukana tuntuu olevan osittain turhaa täytettä, etenkin alussa. Henkilöhahmot eivät heränneet henkiin kunnolla koko kirjan aikana, jotenkin tuli vaikutelma siitä, että tämän kirjan hahmot olivat vain keskitasoisia näyttelijöitä, jotka esittivät oikeita hahmoja ilman, että kykenevät täydelliseen suoritukseen. Ainakaan mitään välttämätöntä pakkoa ei tullut seuraavaa osa lukea.
The book continues the famed Millennium series, and is written by another author after the original one died. The beginning of the book was pretty slow and drones on for far too long. Then it slowly picks up speed, but ends like a fairly poor imitation of the original trilogy. The characters feel like bad actors pretending to be the “real” people they were in the original books. I am not sure if I will pick up the later parts.
No comments:
Post a Comment